Goresoerd – Asülum

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 20.12.2013

Sarjassamme ”Rakkaiden naapurivaltioidemme musiikilliset sankarit”: noin 18 minuutin helikopterimatkan päässä omasta tunnetusta pääkaupungistamme on kotoisin Goresoerd omaleimaisella, hyytävällä yhdistelmällään melodioita ja grindcore-vaikutteita. Virosta tulee näköjään muitakin asioita kuin viinan perässä ryntääviä paluumatkailijoita, onneksi. ”Asülum” tarjoilee kolmannen täyspitkän voimin 12 uutta kappaletta lähes tunnistettavalla kielellä.

Mistä on kyse? Vuonna 2004 Tallinnan kaupungissa syntynyt raatoryhmä ”eksperimentaalisen grindcoren” valossa, kieli poskessa, totta kai. Parhaat adjektiivit bändiä kuvailemaan ovatkin ”hektinen”, ”viihdyttävä” ja ”kokeellinen”. Bändin täyspitkien historiaan kuuluu 2007 ilmestynyt ”Goremarket Mid-Prices” ja 2010 ponnahtanut ”Tüdruk Ja Surm”, sekä muun muassa split Tukkanuotan kanssa. Virolaisten mielenkiintoinen audiovisuaalinen teatteri myös näyttää hienolta, voin suositella kaikille, joilta inspiraatiota puuttuupi.

”Depressiivmeedia” alkaa lähes naurattaa suomalais-ugrilaiseen kieleen verrattavia äänenpainoja kuunnellessa, mutta lopulta alavireinen ja hiostava meininki luo osaltaan myös tunnearvoa. Levyn kappaleet ovat täynnä mielenkiintoisia syntetisaattoripitoisia kohtia, aggressiivista meininkiä piripäiden viihdyttämiseksi, melodiaa kaiken örinän keskellä, ja niin edelleen. Hitaamman ”Masin” kappaleen jälkeen alkaa taas metronomi hakata tiuhemmin ”Poominen” tahtiin. ”Uppunud Loomade Varjupaik” on hyvä esimerkki hyvällä tavalla ärsyttävistä efekteistä, joita levy kätkee sisäänsä, myös wah-pedaalin käyttö on sooloissa runsasta. ”Raibe Lenda & Tagahoov” kruunaa lähes kuudella minuutillaan koko setin. Kyse on nimittäin parhaiten ansioituneesta ja kokeellisimmasta biisistä koko lätyllä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Olihan taas kokemus! Vanhan itäblokin nerokkaat artistit laittoivat kuulonystyrät koville helvetin upealla työllään. Jokaiselle soittajalle allekirjoittanut antaa selkääntaputusta ja hatun nostamista. Depressiivinen maailma ei ole koskaan kuulostanut näin hyvältä! Kitaratyöstä ja -soundista lähtee Viron suuntaan eniten papukaijanmerkkejä, mutta myös bassokitara kolisee raivokkaan suloisesti. Rumputyöskentely on groovaavaa ja vaihtelevaa, mistä tuli erittäin hyvä mieli. Plussaa myös natiivikielen valinnasta, tekee seuraamisesta paljon mielenkiintoisempaa sen ainaisen Lontoon-kielen sijasta.

Muistakaas, arvon sikailevat Tallinnan matkalle käyvät, että tuette myös oikeaa paikallisuutta. Hankkikaa auto täyteen Goresoerdin ja muiden virolaisartistien levyjä, olkaa eksperimentaalisia!