Norjan tunnetuimpiin black metal -bändeihin luokiteltu Gorgoroth on saavuttanut yli 20 vuoden iän, mutta pimeyden ja antikristillisyyden verhot eivät ole vielä laskeutuneet kokonaan alas. Uusin julkaisu ”Instinctus Bestialis” saapuu kesäkuussa levyhyllyille.

”Ad Majorem Sathanas Gloriam” (2006) on jäänyt itselleni viimeiseksi hyväksi Gorgorothin julkaisuksi, jonka jälkeen en ole pahemmin kiinnittänyt huomiota koko bändiin. Kun ”Quantos Possunt ad Satanitatem Trahunt” (2009) julkaistiin, en siihen juurikaan kiinnittänyt huomiota vaan aloin ottaa enemmän selvää kyseisestä albumista vasta sitten, kun huomasin kriitikoiden antavan levylle ristiriitaisia arvioita. Kuunneltuani albumin läpi totesin itsekseni, että olipas se kohtalainen julkaisu. Eipä levystä jäänyt erikoisempia muistikuvia, vaikkei ”Quantos Possunt ad Satanitatem Trahunt” mitenkään jäätävän huono ollut, vain yksi levy muiden ”ok-tasoisten” black metal -julkaisujen joukoissa.

Seuraavaksi on luvassa ”Instinctus Bestialis” sekä kaupan päälle tuorein Gorgorothin jäsen: Atterigner (Triumfall, ex-Terrörhammer), joka hoitaa vokaalit. Tällä kertaa tuorein studiojulkaisu on ikään kuin uusi askel uuteen synkkään maailmaan; tutkittavaa on paljon, ja mikä tärkeintä, mielenkiintoista tutkittavaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Aloituskappale ”Radix Malorum” täräyttää kaiuttimet heti kättelyssä melodisella mutta raskaalla raivolla. Kuunnellessani aloitusraitaa mieleeni leijuu ajatus, että kylläpä Gorgorothin tyyli ja sävellykset ovat muuttuneet hieman teknisempään suuntaan. Minua tämä ei ollenkaan haittaa, sillä pidin valtavasti jo levyn ensimmäisestä raidasta, joka on tiivis paketti ilman mitään ylimääräisiä sovituksia. ”Dionysian Rite” kunnioittaa enemmän vanhempaa Gorgorothin tuotantoa, vaikkei potki persuuksiin aivan yhtä tiukasti kuin ensimmäinen raita. Kahdeksasta kappaleesta levyn paras siivu on ehdottomasti albumin pisin raita ”Ad Omnipotens Aeterne Diabolus”, jossa on mieleen jääviä melodioita ja sovituksia, unohtamatta vihaa ja raivoa.

Ainoa hieman lepsumpi ja heikompi lenkki levyllä on ”Kala Brahman”. Kappaleessa itsessään ei ole paljon vikaa, mutta edellisten raitojen ohella ”Kala Brahman” ei enää jaksa samalla voimalla purkaa vihaa ulos. Tästä huolimatta loppusilauksen antaa ”Awakening”, joka päättää likimain puoli tuntia kestävän julkaisun.

Mitäpä tältä levyltä voisi enää muuta mainita? Tiivistettynä ”Instinctus Bestialis” toimii kuin nyrkki silmään. Aivan klassikon ja täydellisyyden tasolle julkaisu ei yllä, mutta kahdeksan kappaleen albumi on pakettina raskas ja tumma. Se on upeaa jälkeä Gorgorothilta, ja myös vanhan liiton kuuntelijat saavat siitä takuuvarmasti iloa tälle kesälle. Jos ”Quantos Possunt ad Satanitatem Trahunt” ei vakuuttanut sinua, kokeile kuunnella ”Instinctus Bestialis” läpi, sillä minä ainakin yllätyin ja ihastuin uuteen kokopitkään. Atterigner hoitaa työnsä todella hyvin, mistä myös annan propsit. Gorgoroth voi ja elää hyvin. Hail Satan!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

8½/10

Kappalelista:
01. Radix Malorum
02. Dionysian Rite
03. A Omnipotens Aeterne Diabolus
04. Come Night
05. Burn in His Light
06. Rage
07. Kala Brahman
08. Awakening

Gorgoroth Facebook

Kirjoittanut: Sami Elamaa