Göteborgin hard rockin sydän sykkii vahvasti ja uudistuneesti – arviossa Mustaschin ”Killing It For Life”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 11.11.2019

Göteborgin hard rock -ruhtinas Mustasch on tehnyt tasaisen nousujohteista uraa jo reilu kaksikymmentä vuotta. Vuonna 1998 perustettu yhtye on julkaissut tähän päivään mennessä yhdeksän pitkäsoittoa, kaksi EP:tä ja kolme kokoelmaa live-DVD:tä unohtamatta. Kun lukuun lisätään vielä lukuisat kiertueet niin Pohjolassa, Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin, voisi joku jo todeta yhtyeen saavuttaneen lakipisteensä.

Olen aina pitänyt erityisen paljon Mustaschin tavasta lähestyä jokaista albumia hieman erilaisesta näkökulmasta. ”Ratsafari” on stonerin katkuista hard rockia, ”The Latest Version Of The Truth” on hieman progressiiviseen rockiin kallella, ”Mustasch”-albumilta löytyy doomin piirteitä, ”Thank You For The Demon” on hard rockia synkkyyden sävyttämänä ja ”Testosteronella” on popahtavia kappaleita. Mustasch on onnistunut jokaisella levyllään ennen kaikkea uudistamaan itseään ja tuomaan esiin piirteitä, joita ei olisi etukäteen osannut odottaa. Kun pitkäsoittoja on takana jo yhdeksän, voisi luulla, että ideat alkavat käydä jo vähiin. ”Killing It For Life” ei osoita kuitenkaan mitään viitteitä inspiraation puutteesta.

Kuten monta kertaa aiemminkin, en ollut ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen vakuuttunut siitä, onko ruotsalaisyhtyeen uusin äänite hyvä. Pitkäsoitolta löytyy tavalliseen tapaan pari kappaletta, jotka särähtivät korvaani ja saivat miettimään, mitä Mustasch on mennyt tekemään. Näin oli ”Go To Hell” -kappaleen kohdalla, joka vaikutti aluksi siltä, ettei siihen olisi nähty kunnolla vaivaa. Myös rock ’n’ roll -backstage-elämästä kertova ”Ransacker” kuulosti aluksi erikoiselta, mietin, voiko kappaletta ottaa sanoitustensa vuoksi vakavissaan? Mustaschin tuntien yhtye ei ota rockia liian vakavasti mutta suhtautuu vakavissaan musiikin luomiseen ja soittamiseen. Usean kuuntelukerran jälkeen koen kappaleen korostavan sarkastisesti keikkaelämän hohdokkuutta niille, jotka luulevat, että siinä todellakin on hohtoa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

15.11. julkaistava ”Killing It For Life” avataan väkevästi bensankatkuisella ja moottorimaisesti murahtavia riffejä sisältävällä ”Where Angels Fear To Treadillä”. Kappale julistaa ruotsalaisyhtyeen palanneen tutun hard rockin maaperään edellisen albumin hevi-soundista. Kuten moni muukin kappale tällä albumilla, huokuu myös ”Where Angels Fear To Tread” sitä aggressiivisuutta ja vaarallisuuden tunnetta, jota on kuultavissa Mustaschin musiikissa aina bändin alkuvuosista lähtien. ”Ransacker” jatkaa ankarasti rokkaavana tuoden pöydälle modernimman rockin soundin sekä backstage-elämää yliampuvasti ihannoivat sanoitukset.

Vaikka Mustaschilla on tapana hullutella keikoilla, osaa yhtye tarvittaessa myös vakavoitua. Esimerkiksi ”Testosterone”-albumilta löytyvä ”Yara’s Song” otti kantaa kaltoin kohdellun tytön elämään. Yhtyeen tuotannosta löytyy myös lukuisia kappaleita, joissa Gyllenhammar vuodattaa katkeria tuntemuksiaan omaa äitiään kohtaan. Tällä kertaa göteborgilaisyhtye on alkanut kampanjoida nuorten miesten mielenterveysongelmien puolesta. Tähän vakavaan asiaan Mustasch ottaa kantaa niin ”Before A Gravella” kuin ”What Is Wrong” -kappaleella. Edellä mainituista ensimmäinen on tunnelmaltaan melankolisempi ja painostavampi, kun ”What Is Wrong” käsittelee teemaa puolestaan hieman kevyemmin. Hidastempoisesta ”Before A Gravesta” on joka tapauksessa helppo siirtyä Freddie Mercurya ihannoivaan, ylistävään ja hänen mukaansa nimettyyn kappaleeseen. Riffien suhteen kappaleessa on kaikuja ”No Religion” -kappaleen suuntaan, mutta se unohtuu varsin pian, kun ”Freddie Mercury” pääsee loistoonsa.

”Killing It For Life” on siitäkin poikkeuksellinen äänite, että se sisältää vain kahdeksan kappaletta. Kappaleet ovat kuitenkin kestoltaan pääasiassa neljästä kuuteen minuuttia, jolloin albumin kokonaiskestoksi tulee aika lailla vakiintunut reilu puolituntinen. Levylle mahtuu niin hard rockin jykevyyttä, urkumusiikkia, vahvoja tunnelmia kuin mielenterveyttä käsitteleviä sanoituksia. Levylle mahtuu kuitenkin ennen kaikkea monta hienoa sävellystä, joihin lukeutuu myös aluksi karsastamani ”Go To Hell”. Lähemmän tarkastelun jälkeen tuo aavemaisen soundin sisältävä kappale nivoutuu hienosti osaksi ”Killing It For Lifea”.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kuten levyarvostelun alkupuolella totesin, olen aina pitänyt Mustaschin tavasta löytää uusia tapoja lähestyä hard rockia. Vaikka ”Killing It For Life” on tyylipuhdasta hard rockia, josta ruotsalaisyhtye tunnetaan, on Mustasch jälleen onnistunut keksimään oman juttunsa uudelleen kuulostamatta menneisyytensä kopiolta. Albumi on myös kokonaisuudessaan poikkeuksellisen korkeatasoinen, sillä yleensä löydän Mustaschin levyiltä yhden tai kaksi kappaletta, jotka eivät mielestäni ole täysin osuneet maaliinsa. Tälle albumille ei kuitenkaan ole päätynyt yhtään heikkoa lenkkiä. ”Killing It For Life” ei ole ehkä täydellinen albumi, mutta kovin kauaksi se ei siitä jää.