Gotthard – Homegrown – Alive In Lugano
Sveitsin hard rock ylpeys Gotthard on julkaisemassa live-albumin Nuclear Blastin kautta. Se on nauhoitettu Luganossa 17. heinäkuuta 2010, ja kyseinen konsertti oli yksi viimeisimmistä laulaja Steve Leen kanssa, joka traagisesti kuoli kolme kuukautta myöhemmin moottoripyöräonnettomuudessa. Yhtye on parhaillaan etsimässä uutta laulajaa.
Albumi toimii hienosti kahdellakin tasolla: se esittelee todella pirteän kuuloisen yhtyeen ja toimii hyvin myös ikään kuin Steve Leen jäähyväisinä yhtyeen faneille. Gotthard kuulostaa olleen erittäin kovassa iskussa tällä kiertueella. Soitto kulkee, ja Leen ääni on kunnossa ja toisaalta jos hänen äänensä ei olisi ollut kunnossa, niin tätä tuskin olisi julkaistu. Joka tapauksessa, musiikillisesti yhtye on aika lähellä 80-luvun loppupuolen Whitesnakea, ja myös vokalistin ääni tuo hetkittäin mieleen David Coverdalen.
Tämän konsertin settilista on rakennettu aika pitkälti edellisen studioalbumin, ”Need To Believe” pohjalta, ja muutenkin alkupään levyjen kappaleet ovat vähemmistössä. Mutta toisaalta, yhtyeeltä on jo aikaisemmin tullut muutama live-kiekko, missä on ollut tuota vanhempaa materiaalia, joten onkin ihan järkevää, ettei jokaisella live-levyllä ole samoja kappaleita. Levy sisältää myös yhden uuden, ennen julkaisemattoman studiokappaleen, ”The Train”, joka on akustinen, mukavan ja leppoisan kuuloinen. Itse live osuuden kappaleista jos pitäisi valita parhaimpia paloja, voisi ainakin mainita kappaleet kuten, ”Unspoken Words”, ”Top Of The World”, sekä hieno akustinen ja säkkipillien täydentämä ”Unconditional Faith”. Myös jo yhtyeen ensimmäiseltä levyltä löytynyt cover-kappale ”Hush” toimii mainiosti. Kyseisestä kappaleestahan on myös Deep Purple tehnyt oman versionsa.
Mainos päättyy
Kaiken kaikkiaan tämä tallenne jättää yhtyeestä ja kyseisestä keikasta hyvät fiilikset. Plussaa myös siitä, että se hoitaa kappaleiden väliset jutustelut yleisön kanssa omalla kotikielellään, kotikentällä kun ollaan. Olen nimittäin itsekin ollut välillä todistamassa esim. kotimaisen yhtyeen kotirintamalla soitettua keikkaa, jossa on speakit vedetty englanniksi, koska se on muka ”coolimpaa”. No, jokainen tyylillään. Steve Leen muistoa kunnioittaen, tämä on hyvä levy ja jää hyväksi muistoksi laulajasta. Suosittelen kaikille joiden hyllystä löytyy yhtyeiden/artistien, kuten Hardline, Axel Rudi Pell tai vaikkapa Sinnerin levyjä.
7/10
Kappalelista:
1.Intro
2.Unspoken Words
3.Gone Too Far
4.Top Of The World
5.Need To Believe
6.Hush
7.Unconditional Faith
8.Acoustic Medley 2010
9.Shangri La
10.I Don’t Mind
11.Heaven
12.The Oscar Goes To…
13.Lift U Up
14.Leo vs. Steve (Guitar / Vocal Solo)
15.Sister Moon
16.Anytime Anywhere
17.The Train (Unreleased Studio Track)
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Juha Attola