Ruotsalainen Grafvitnir julkaisee toisen täyspitkänsä ”Semen Serpentis” 5.12.2014 maanmiestensä Carnal Recordsin kautta. Bändi on kokoonpanoltaan pienoinen mysteeri, siinä vaikuttaen ainoastaan Niantiel-pseudonyymin alla piilotteleva herra. Myöskään miehen toiminnasta albumilla ei ole tarkempaa tietoa, joten koneellisuuden mahdollisuutta esim. rumpujen osalta ei voine laskea pois.

Tyylinä vaikuttaa selkeästi black metal ja nimenomaan ruotsalainen sellainen. Ensimmäinen raita ”Where Time Has Ceased To Be” alkaa vahvasti Dissection-tyyppisellä pahaenteisen melodisella riffillä. Mukaan yhtyy pian laulu, joka myös jäljittelee Nödtveidtin tyyliä kaikuineen. Kappale onnistuu säilyttämään mielenkiintonsa kuuden ja puolen minuutin mitassaankin ja melodioiden vaihtelu on toimivaa. Vahva aloitus kaikenkaikkiaan.

Valitettavasti tästä alkaa alamäki, joka jatkuu oikeastaan levyn loppuun asti. Siinä missä ensimmäinen kappale esitteli edes hieman kekseliäisyyttä ja omaperäisyyttä tyytyy tätä seuraava ”Descendants Of The Serpent” esittelemään melodioita, jotka kuulostavat väkisin väännetyiltä, eivätkä läheskään niin toimivilta kuin aiemmin. Noviisimpikin genren kuuntelija huomaa perinteisen bm-sointukulun, jonka ovat tehneet tutuksi niin ikään ruotsalaiset alan konkarit, Dark Funeral ja Marduk. Tätä samaa linjaa jatkavat ”Sword Of The Damned” ja ”Seed Of Apep”, jotka ovat jopa vielä tylsempiä kuin mainittu kakkosraita. Kappaleet ovat kaiken lisäksi aivan liian pitkiä, jatkaen avausraidan yli kuuden minuutin linjaa. Samoja edestakaisin sahattuja riffejä toistetaan kyllästymiseen asti.

Pieniä parempien melodioiden pilkahduksia on havaittavissa ruotsiksi lauletuissa kappaleissa ”Av Ormens Blod” ja ”Vilddjurets Återkomst”, jotka nostavat jälleen hieman Dissection-vaikutetta pinnalle. Kielellisesti ruotsi sopii myös paremmin muottiin ja luo tietynlaista luonnollista yhtenevyyttä. Välillä päätä nostetaan hieman suosta, mutta uppoamiselta ei voida välttyä.

Toinen hyvä kappale alkuraidan lisäksi on surullista kyllä pariminuuttinen, akustinen ”Poisonous Streams Of Hraunn”. Se myös toki hieman jäljittelee ”Where Dead Angels Lie”-tyyppistä ilmaisua, mutta onnistuu silti luomaan haikean kaihoavaa tunnelmaa sitä ympäröivään black metal tuubaan. Itse olisin julkaissut nämä kaksi kappaletta 7″:n kahtena puolena ja jättänyt lopun materiaaliin pöytälaatikkoon, jonne se voisi puolestani jäädäkin.

4/10

Kappalelista:

01. Where Time Has Ceased To Be
02. Descendants Of The Serpent
03. Av Ormens Blod
04. Sword Of The Damned
05. Poisonous Streams Of Hraunn
06. Seed Of Apep
07. Vilddjurets Återkomst

Official Facebook

Kirjoittanut: Tuukka Franck