Graham Bonnet Rainbow:n klassikoiden kimpussa Möysän Essolla

Graham Bonnet ei välttämättä ole jokaiselle lukijalle tuttu nimi, mutta heti kun mainitsee Michael Schenker Groupin, Rainbown tai Alcatrazzin alkaa päässä herämään muistikuvia laulajasta. Tänä vuonna 69-vuotta täyttävä Bonnett on ehtinyt uransa aikana vaikuttamaan hyvinkin monessa eri kokoonpanossa, mutta edellä mainitut kolme ovat varmasti ne kaikista tunnetuimmat. Oli erittäin suuri yllätys kun kuulin herran matkustavan Suomeen kiertueellaan. Bonnet aloitti 2-päiväisen Suomen kiertueen Lahden Mössöltä ja heti seuraavana päivänä suuntasi kohti Helsingin On the Rocksia.

Mössölle Bonnettia lämmittelemään oli hankittu lahtelainen bändi Madison Roam, vaikka bändi on ollut olemassa jo muutaman vuoden, oli se silti täysin tuntematon allekirjoittaneelle. Bändi soitti hyvin perinteistä rockia ja siitä ei juuri saanut mitään uutta ja mullistavaa irti. Näin jälkikäteen ajateltuna yhdenkään biisin kertosäe ei tuntunut jäävän päähän soimaan, vaikka myönnänkin että ”Runaway” biisin aikana alkoi jalka hieman heilumaan. Bändi soitti noin 40 minuuttia ja siinä ajassa ehdittiin kuulemaan kuusi biisiä, joista viisi oli puhdasta rockia ja väliin oli heitetty yksi blues-vaikutteinen kappale. Oli mielestäni outoa heittää selvästi muita tempollisesti hitaampi kappale nopeahkojen rock-vetojen väliin. Plussana on kuitenkin pakko sanoa se, että bändin basisti Markus Myllylä elehti lavalla kuin kitaristi ja hänestä huomasi selvästi kuinka hän nauttii lavalla olostaan. Lyhyesti ja ytimekkäästi esitys sisälsi kelpoa musiikkia, mutta ei mitään erikoista sellaista.

Ennen Bonnetin alkua tavaroiden roudaaminen tuntui kestävän ikuisuuden ja keikka myöhästyikin aikataulusta melkein 40 minuuttia, tässä vaiheessa osa yleisöstä oli jo hiukan ärtyneitä odotukseen. Bonnetin noustessa lavalle kaikki tämä negatiivisuus kuitenkin katosi saman tien.

Ilta aloitettiin Bonnetin osalta erittäin vahvasti Rainbow biisillä ”Eyes of the World”. Vaikka miehellä on jo ikää kertynyt vuosien saatossa, ei sitä pysty äänessä juurikaan huomaamaan. On kuitenkin selvää, että eihän mies nyt täysin samassa kunnossa ole kuin yli 35 vuotta sitten ”Down to Earthia” äänittäessä. Viime aikoina on myös ollut paljon puhetta siitä, että miehen ääni ei kestä kokonaista keikkaa. Itse en kuitenkaan mitään ongelmia havainnut, vaikka mies itsekin hiukan harmitteli keikan jälkeen kun on kurkku ollut hiukan kipeänä.

Oli myös erittäin hienoa nähdä että yleisöllä oli hallinnassa kappaleiden kertosäkeet. Heti ensimmäisestä biisistä alkaen Bonnet käänsi mikkinsä yleisöön päin ja pyysi heitä laulamaan pieniä osuuksia kertosäkeistä. Tietenkin tämäkin on yksi keino miten sitä omaa ääntään pystyy säästämään. Illan settilista oli jaettu melko taisaisesti Rainbown, Alcatrazzin ja Michael Schenker Groupin biisien välille ja kaikki varmasti saivat kuulla omia lempikappaleitaan Bonnetin äänittämiltä levyiltä.

Bändissä ei Bonnetin lisäksi mitään muita suurempia nimiä ole. Bonnetin vaimo soitti bändissä bassoa ja hänen taustalaulu antoi muutamille biiseille erittäin hyvän lisän. Hänen olemuksensa lavalla oli myös erittäin rento ja samalla kun Bonnet spiikkasi yleisöä, niin hän jutteli kännisille katsojille lavan edessä. Bändin kitaristi oli mielestäni hyvin tylsä, ja vaikka hän soittaa osasikin, niin olisi hän voinut hiukan elää lavalla. Ensimmäisen puoliskon settilistan aikana tuntui siltä kuin hänet olisi sidottu mikkitelineeseen kiinni ja vasta ”Suffer Me” biisin kohdalla päästi irti ja aloitti Yngwie Malmsteenin kirjoittaman kitarasoolon.

Bonnet oli hyvin rennon oloinen lavalla ja melkein jokaisessa välispiikissä hän kertoi jotain lyhyttä tarinaa tai vitsiä elämästään. Jopa lavalta löytyneet lyriikkapaperit saivat oman osansa huumorista kun ne lentelivät sinne ja tänne lavan lattialla. Keikka kesti pienen myöhästymisen jälkeen noin 1h 30min ja tätä enempää ei voisi 68-vuotiaalta edes toivoa. Jos et ole Graham Bonnetia vielä livenä nähnyt, niin tee se nyt kun vielä voit. Jälleen kerran yksi elävä legenda todistettu livenä ja oli myös erittäin hienoa, että keikan jälkeen mies jaksoi tulla jakamaan nimikirjoituksia faneilleen.

Settilista:
Eyes of the World (Rainbow)
All Night Long (Rainbow)
S.O.S.
God Blessed Video (Alcatrazz)
Will You Be Home Tonight (Alcatrazz)
Night Games
Suffer Me (Alcatrazz)
Dancer (Michael Schenker Group)
Love’s No Friend (Rainbow)
Desert Song (Michael Schenker Group)
Island in the Sun (Alcatrazz)
Jet to Jet (Alcatrazz)
Mirror Lies
Since You Been Gone (Russ Ballard)
Assault Attack (Michael Schenker Group)
Encore:
Lost in Hollywood (Rainbow)

Raportti: Marko Valve