Grandmasterin ”Skywards”-albumi on perinteitä kunnioittavaa heviä, jota kuuntelee nikottelematta

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 22.11.2021

Brasilialainen Grandmaster on jälleen yksi kiintoisa projekti, jonka syntymisessä Frontiers-levy-yhtiön johtajalla Serafino Peruginolla on ollut näppinsä pelinsä. Yhtyeen kitaristina toimii Jens Ludwig (Edguy) ja lauluosuuksista vastaa komeaääninen Nando Fernandes, jonka äänessä on hienoisesti samanlaista kaikua kuin Ronnie James Diolla ja Smash Into Piecesin Chris Adamillä. Itse Grandmasterin musiikki on albumin kansikuvan mukaisesti eeppistä, melodista ja vauhdikasta heviä, jonka äärellä viihtyy.

Visuaalisesti kaunis ”Skywards” alkaa vauhdikkaasti ”Lunar Water” -kappaleen myötä, kuten sopii odottaakin. Meno ei hyydy albumin edetessä, vaan ”Skywards” etenee ilotulitemaisesti räjähtäen kerta toisensa jälkeen. Suurimman kontrastin muuhun albumin antiin tekee voimaballadi ”Skywards – Earthwards”, jonka surumielisyyttä pursuava äänimaisema ja Fernandesin vaikeroiva tulkinta koristavat. Kyseessä on samalla yksi pitkäsoiton väkevimmistä teoksista, vaikka Grandmasterin vahvuus tuntuukin olevan reippaasti etenevässä ja mahtipontisessa äänimaisemassa.

Sanoitusten suhteen ”Skywards” on moninainen. Joukossa on niin korneja kuin aavistuksen syvällisiäkin lyriikoita. ”The Tempest” ja ”Cannot Find The Way” ovat malliesimerkkejä mielikuvituksellisista sanoituksista, kun vastaavasti ”Dead Bond”- ja ”Turn The Page” -kappaleilla Grandmaster raottaa onnistuneesti ovea pohdiskeleville teemoille. ”Someday Somehow”- ja ”True North” -kappaleilta on jopa löydettävissä henkilökohtaisempaa kosketuspintaa, kun lyriikoissa käsitellään päättynyttä parisuhdetta.

Kun ottaa huomioon sanoitusten erilaiset teemat, on Grandmaster onnistunut luomaan yllättävän eheän kuuloisen pitkäsoiton. Luonnollisesti tässä auttaa yhtenäinen äänimaisema, joka ei muutu radikaalisti kappaleelta toiselle, vaan sisältää hienoisia sävy- ja painotuseroja. ”Skywards” rakentuu monipuolisten sovitusten, hyvin rakennetun kappalelistan ja Fernandesin kyvykkään laulutaidon varaan. Albumilla ei keksitä heviä millään tapaa uudelleen, vaan Grandmaster ammentaa traditiosta ja tuo siihen oman näkemyksensä äänimaisemansa kautta. Kaikkinensa ”Skywards” on hyvä hevialbumi, jonka äärellä viihtyy nikottelematta.

Kappalelista:

1. Lunar Water

2. The Tempest

3. Someday Somehow

4. Dead Bond

5. Cannot Find The Way

6. Song Of Hope

7. Skywards – Earthwards

8. True North

9. Surrender

10. Turn The Page

11. The Source

https://www.facebook.com/TheGrandmasterBand

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen