Grave Digger – Return Of The Reaper
Grave Digger on saksalaista heavy metallia tarjoava kokoonpano, joka on jo lähes kolme vuosikymmentä soittanut meille moshattavaa musiikkia. Nyt yhtye on julkaissut 11. heinäkuuta ”Return Of The Reaper” -levyn, joka onkin jo Grave Diggerin 17. kokopitkä albumi.
Albumi alkaa nimikkoraidalla ”Return Of The Reaper”, joka on synkkä instrumentaali-intro. Albumin nimikkoraita muodostaa kansitaiteen kanssa saumattoman kokonaisuuden, joka nostaakin odotukset korkealle. ”Return Of The Reaperista” siirrytään sujuvasti ”Hell Funeral” -nimiseen kappaleeseen, joka jatkaa sanoituksien osalta nimikkointron teemaa. ”War God” puolestaan aloittaa vahvasti Judas Priest -tyylisesti mättämisen, joka säkeistön kohdalla alkaa taas muistuttaa enemmän Grave Diggeria. ”War God” ja raidalta neljä löytyvä ”Tattooed Rider” nojaavat molemmat vahvasti kertsiin.
”Resurrection Day” sekä ”Road Rage Killer” edustavat perusheavyä. Ainoa kyseisistä biiseistä esiin nouseva huolenaihe on, kestävätkö ne kuuntelua. Perus- heavy metallista siirrytäänkin jälleen hieman synkempiin tunnelmiin, kun ”Season Of The Witch” pärähtää käyntiin. ”Season Of The Witch” on myös kitarariffin osalta melko synkkää materiaalia ja pitää yhtä kahden ensimmäisen albumin raidan kanssa.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Vaikka raidalta kahdeksan löytyvän ”Dia De Los Muertosin” nimi onkin espanjaksi, kappale esitetään kuitenkin ihan englanniksi – sanoja ”dia de los muertosia” lukuunottamatta. Se vasta olisikin ollut mielenkiintoista, jos saksalainen yhtye esittäisi espanjaksi tämän kappaleen. ”Dia De Los Muertos” vaikuttaa ensimmäisien kuuntelukertojen aikana tylsältä kappaleelta. Se onkin ainoa biisi, jota on pakko kuunnella monta kertaa, ennen kuin tajuaa sen mahtavuuden.
”Satan`s Host” muistuttaa albumin alkupään kappaleita nostamalla kansitaiteen teeman esiin. Tämä hieman Mötorheadia muistuttava kappale jää mieleen biisistä kumpuavan asenteen takia. Myös ”Death Smiles At All Of Us” tukee osaltaan albumin teemaa, mutta jättää hieman laimean kuvan kappaleesta. ”Grave Desecrator” puolestaan taas jatkaa samanlaista jynttäystä kuin ”Resurrection Day” ja ”Road Rage Killer”.
Albumin päätösraita ”Nothing To Believe” tuo laulaja Chris Boltendahlin äänen ainakin ensimmäisessä säkeistössä mahtavasti esiin. Kaikista albumin 12 kappaleesta mikään muu ei olisi sopinut juuri tämän albumin lopetusraidaksi. Tämä jopa hieman hempeä ja slovarimainen kappale nitoo kokoon koko albumin, joka kantaa nimeä ”Return Of The Reaper”. Albumin biisit menevät pääosin kaikki samalla kaavalla ilman suurempia yllätyksiä. Jokaisen biisin kertosäkeeseen on panostettu, ja osa niistä onkin selvää korvamatoainesta. Albumilla ei myöskään ole yhtään tyhjän panttina olevaa kuivaa täytebiisiä, vaan jokainen kappale tuo oman kortensa tähän kekoon. Grave Digger on mennyt minulta aikaisemmin lähes täysin ohi. Tämä albumi kuitenkin yllättää positiivisesti. Suosittelen kaikille, jotka diggaavat Judas Priest -tyylisestä menosta. Ehkä uskallan jopa väittää, että tämä levy on yksi vuoden kovimmista.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
9 / 10
Kappalelista: 
01. Return Of The Reaper
02. Hell Funeral
03. War God
04. Tattooed Rider
05. Resurrection Day
06. Season Of The Witch
07. Road Rage Killer
08. Dia De Los Muertos
09. Satan’s Host
10. Grave Desecrator
11. Death Smiles At All Of Us
12. Nothing To Believe
Kirjoittanut: Tia Salmela
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
