Graveyard – Innocence & Decadence

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 27.9.2015

Ruotsalaisen Graveyardin neljännen albumin ”Innocence & Decadence” tullessa kuunneltavaksi oli minulla jo jotain ennakko-odotuksia levystä. Luvassa olisi todennäköisesti groovaavaa rockia vanhan ajan tyyliin. Bändi on perustettu vuonna 2006, joten vanhalla tarkoitan vain musiikkityyliä. Jos suosikkeihin ovat kuuluneet mm. Led Zeppelin ja Black Sabbath, tämä bändi tuskin tuottaa pettymystä.

Musiikki soikin odotetusti tutulla rock ´n roll -tyylillä kitarariffeineen. Vaihtelevuutta joihinkin muuten tasaisiksi jääviin vetoihin tekee useamman vokalistin käyttö; jokaisen ääni sopii omiin kappaleisiinsa erinomaisesti. Kolmannen kappaleen ”Exit 97” kohdalla alkaa kuulua myös bändille tyypillinen bluestyyli. Kappale on vaihteeksi rauhallinen, ja kuuntelijalla on aikaa uppoutua sanoituksiinkin. Kertosäkeen kohdalla sisälleni tulee sanaton vau-elämys. Aivan loistava veto, jota voisi tyylillisesti verrata esimerkiksi Wolfmotheriin.

Pienen rauhallisuuden jälkeen palataan taas menevämmälle linjalle. Tyyli vaihtelee kuitenkin hard rockista aina blues- ja soul-linjoille. Myös mielikuvat päässä vaihtelevat aina tanssilattialta kotisohvalle, mielellään kynttilöiden ja viinilasin kera. Levy on hyvin koottu, eikä kuuntelija kyllästy missään vaiheessa liian samanlaiseen menoon. Musiikin seassa on paljon pieniä erikoisuuksia, ja kieltämättä mietin, onko levyllä yhtään huonoa kappaletta. Vaikka rockin saralla löytyy kovaa kilpailua, veikkaan tämän bändin pärjäävän hyvin juuri tällä omalla jutullaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Levyn loppu täytyy vielä erikseen nostaa esille: vaikkakin se menee melkoiseksi hempeilyksi, uppoaa se myös tällaiselle raskaammankin musiikin kuuntelijalle. Levyn toiseksi viimeinen kappale ”Far Too Close” alkaa jotenkin Pink Floyd -tyylisellä kitaroinnilla ja edustaa levyn ehdotonta rockballadia. Sitä kuunnellessa ajatukset lentävät kauas ja karvat nousevat pystyyn, hyvällä tavalla. Samaa hempeilyä jatkaa levyn viimeinen kappale ”Stay For A Song” hieman akustisemmalla meiningillä. Viimeistään tässä vaiheessa täytyi vain todeta, että huh huh. Tässä on todellakin aivan loistava levy.

9/10

Kappalelista:
1. Magnetic Shunk
2. The Apple And The Tree
3. Exit 97
4. Never Theirs To Sell
5. Can’t Walk Out
6. Too Much Is Not Enough
7. From A Hole In The Wall
8. Cause & Defect
9. Hard Headed
10. Far Too Close
11. Stay For A Song