Marraskuun lopussa julkaistu “The Narrow Road” on screamo-yhtye Greeley Estatesin viides studioalbumi – tai, tarkemmin, sen ensimmäinen osa; levyn toinen osa, niinikään seitsemän biisiä sisältävä ”Devil Son”, ilmestyy tänä vuonna. Arizonalaisyhtyeen alkutaipaleen tuotantoa on luonnehdittu post-hardcoreksi ja myöhempää metalcoreksi; minun korvaani yhtye on kuitenkin paljon mutkikkaampi tapaus.

”The Narrow Road” alkaa lupaavasti. Nimikkokappale ”The Narrow Road” tarjoaa juuri sitä, mikä yhtyeessä nappaa: vaivattomia, mutta sitäkin tunteikkaampia screamo-osuuksia ja kaoottisen aggressiivista soitantaa. Biisi virittää albumille myös jollain tapaa pahaenteisen, koko pitkäsoiton ajan, läpi puskevan tunnelman. Myös lyriikka kontribuoi keskeisesti synkeään tunnelmaan, johon muun muassa hukuttamisfantasiaa käsittelevä ”Head Underwater” on oiva viittaus (tosin sanat ovat ilmeisesti symbolistiset). Levyn fiiliksessä on myös jotakin mystistä, mitä on mahdoton selittää; ikään kuin biisien ja kuuntelijan välillä vallitsisi harso, jonka läpi ei pääse. Tämä perseptio saattaa hyvinkin johtua arvostelijan trippailusta, mutta toki voi olla, että lätyn tunnelmanluonti on simppelisti ollut nappisuoritus.

Greeley Estatesin ja erityisesti ”The Narrow Roadin” soundi on sen verran yksilöllistä ja likaista, että niiden lokerointi metalcoreksi tai yhtään miksikään tuntuu turhan suorasukaiselta. Raivokkuus, monikerroksisuus ja monipuolisuus ovat musiikin valtteja; kokonaisuudesta löytyy soundin tuoreutta ylläpitäviä kekseliäitä kikkoja ja yksityiskohtia sekä vokaalien että melodioiden suhteen. Toisaalta, bändin varma ote muuttuu ajoittain liiankin varmaksi: sekasortoinen screamo käy ajoittain itseään toistavaksi ja tummaa ilmapiiriäkin sietää vain tiettyyn pisteeseen saakka. Myös biisien sovitusratkaisuissa on paikoittain toivomisen varaa. Henkilökohtaisesti jäin toivomaan, että ”The Narrow Road” olisi kertonut tarinan: se olisi tehnyt kokonaisuudesta vieläkin vaikuttavamman ja albumin kaksiosaisuudesta kiinnostavamman.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Muutamista heikkouksistaan huolimatta ”The Narrow Road” on aggressiivisen hurmaava, omailmeinen ja freesi kokonaisuus. Levyn tasalaatuisuus on ensisijaisesti positiivinen asia, koska tunnelmanluonnissa ja äänimaailmassa on onnistuttu. Satunnainen lipsuminen yllätyksettömyyteen ja tiettyjen elementtien tarpeeton kulutus verottaa kuitenkin pisteitä. Erityistä kiitosta julkaisu saa sen monipuolisuudesta, jollaiseen tällaisessa screamo-musiikissa on vaikea yltää.

7½/10

Kappalelista:
1. The Narrow Road
2. Head Underwater
3. Lot Lizards
4. Watch It Burn
5. Die
6. Lennox House
7. Doomsday

Kirjoittanut: Elina Rauhala

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy