Green Dayn aikanaan löytänyt Larry Livermore: ”Heissä oli potentiaalia tulla yhtä tunnetuiksi kuin The Beatles”

Kirjoittanut Suvi Seppänen - 17.12.2021

Green Dayn läpimurtoalbumiksi kuvaillaan usein vuonna 1994 julkaistua kolmoslevyä ”Dookie”. Yhtyeen aikanaan Lookout Recordsille kiinnittänyt Larry Livermore on kuitenkin toista mieltä: hänen mukaansa tasan 30 vuotta sitten eli joulukuussa 1991 julkaistu ”Kerplunk” oli ratkaiseva tekijä yhtyeen matkalla maineeseen. Kakkosalbumin juhlavuoden takia Livermore onkin julkaissut kotisivuillaan pitkän muistelon yhtyeen uran alkuvaiheilta ja ”Kerplunkin” julkaisusta.

I Am The Disappearing Boy: 30 Years Of Kerplunk -otsikon alla julkaistussa tekstissä Livermore aloittaa tarinansa siitä, kuinka hän salakuljetti tulllivirkailijoiden ohi 300 kappaletta juuri painosta tullutta albumia ensimmäistä Euroopan kiertuettaan aloittelevalle Green Daylle Iso-Britanniaan. Yhdysvalloissa odotti kuitenkin 10 000 kopioita lisää, vaikka Livermoren mukaan albumin jakelijan, Mordam Recordsin perustajan Ruth Schwartzin mielestä määrä oli järjetön niin nuorelle ja melko tuntemattomalle bändille. Livermore oli kuitenkin oikeassa aavistellessaan, että albumista tulee myyntimenestys: 30 vuotta myöhemmin ”Kerplunk”-albumia on myyty pelkästään Yhdysvalloissa yli miljoona kappaletta.

Kaupallinen yhteistyö

Vinyylien suosio kasvaa kasvamistaan - Backstage Rock Shop tuo myyntiin kiinnostavia harvinaisuuksia ja uudelleenjulkaisuja →

Livermore jatkaa tekstissään pohtimalla syitä Green Dayn ja ”Kerplunkin” menestykseen. Teini-ikäisistä muusikoista koostunut yhtye teki töitä kunnianhimoisesti, vaikkakin jotkin päätökset (kuten nimen vaihto lennosta kesken ensimmäisen albumin valmistelun) aiheuttivat Livermoren mukaan harmaita hiuksia. Hän palaa tekstissään hetkeen, kun kuunteli ”Kerplunk”-albumia ensimmäisen kerran lentokoneessa matkalla Los Angelesista kotiin:

“I slipped a cassette copy into my Walkman as the plane taxied down the runway, and the opening chords of 2,000 Light Years Away pinned me back in my seat with a force even gravity couldn’t muster,” he writes. “I knew in that instant that everything had changed, for the band, obviously, but also for their families, friends, fans, and for me and the record label I was trying to run. Up until now it had mostly been fun and games, but now things were about to get real. In good ways, mostly, but also in ways that would be impossible to predict or control.”

Livermore päättää muistelmansa siihen, kuinka tajusi, millainen potentiaali yhtyeessä oli. Hänen mukaansa oli alusta asti selvää, että yhtyeestä voisi tulla yhtä suuri kuin The Beatlesista:

“It would be a couple years before everyone knew what I had just realized, but in my own mind there could be no doubt: the band that had produced the music cascading through my headphones was about to become one of the biggest bands in the world.

It’s one thing to say, as I had the first night I saw them, that they had the potential to be as big as the Beatles. It’s quite another to realize, whoa, this might actually be happening.”

Pääset lukemaan koko Livermoren tekstin täältä.