Greg Puciato kommentoi The Dillinger Escape Planin mahdollista paluuta
Laulaja Greg Puciato on ottanut kantaa mahdollisuuteen palata vielä joskus The Dillinger Escape Planin kanssa sekä avannut suhdettaan yhtyeen kitaristiin Ben Weinmaniin. Laulaja puhui aiheesta Lochlan Wattin Music Is My Life -podcastissa aiemmin tänä vuonna, pian ennen lähtöään Better Loversista.
Puciato kiersi alkuvuodesta vielä viimeisen kiertueensa Better Loversin kanssa Australiassa, ja alle kuukausi kiertueen päättymisen jälkeen osapuolet ilmoittivat erostaan. Molempien mukaan ero tapahtui hyvässä hengessä. Laajassa haastattelussa puhe kääntyi kuitenkin nopeasti The Dillinger Escape Planiin, jonka laulajana Puciato toimi vuosina 2001–2017.
Yhtye lopetti uransa vuonna 2017 jäähyväiskeikkojen jälkeen, mutta palasi vuonna 2023 juhlistamaan debyyttialbumiaan “Calculating Infinity”. Kyseinen levy julkaistiin ennen Puciatoa, ja sen myötä alkuperäinen laulaja Dimitri Minakakis palasi mukaan kokoonpanoon. Sittemmin yhtye on jatkanut keikkailua kyseisen albumin ympärillä, mikä on herättänyt fanien keskuudessa toiveita myös Puciaton mahdollisesta paluusta – etenkin hänen lähdettyään Better Loversista.
Kun Puciatoa kysyttiin, ajatteleeko hän edelleen The Dillinger Escape Plania, hän vastasi, että yhtyeen perintö on jatkuvasti läsnä hänen elämässään:
”Sitä on vaikea olla ajattelematta, koska se on koko ajan edessäni. Sitä on mahdotonta olla ajattelematta. Joka ikisellä keikalla ihmisillä on bändipaitoja päällä, joka ikisellä keikalla ihmiset odottavat ulkona levyjen kanssa, jotta voisin nimmaroida ne. Heillä on ‘Ire Works’, heillä on ‘One Of Us Is The Killer’, tai he kysyvät siitä. Mutta olen siitä ylpeä. En ole sellainen, että ‘vittu, se ei ole enää minua, älkää puhuko minulle siitä’. Olen siitä ylpeä. Se mahdollisti meidän kaikkien elämän ja uran tietyssä määrin. Kaikki, mitä kuka tahansa todella tärkeä ihminen siinä bändissä on sen jälkeen tehnyt, juontaa juurensa siihen, että olimme mukana toistemme elämässä. Siksi katson sitä positiivisesti. Minussa ei ole yhtään negatiivista ajatusta sitä kohtaan. Olen siitä tietoinen joka päivä, mutta en varsinaisesti mieti sitä koko ajan, jos siinä on järkeä. Pitää antaa itselleen lupa olla se, kuka on juuri nyt. Ainoa tapa on katsoa eteenpäin. Voi olla tietoinen siitä, mitä on takana, mutta ei kannata kääntyä jatkuvasti katsomaan sitä. Minulle se ei eroa lukiosta tai yläasteesta – tiedät käyneesi sen läpi, se on iso osa kehitystäsi, olet ylpeä siitä, mitä silloin tapahtui, mutta sinun täytyy jatkaa eteenpäin.”
Puciato kommentoi myös sitä, että yhtye kiertää parhaillaan “Calculating Infinityn” ympärillä ilman häntä. Hänen mukaansa se on täysin luontevaa, koska hän ei ollut mukana kyseisellä levyllä:
”‘Calculating Infinity’ on valtavan tärkeä levy. Ostin sen heti ilmestymispäivänään. Olin sen bändin fani. Dimitri oli täydellinen juuri sillä levyllä. Siinä on aivan oma tunnelmansa, hyvin eristäytynyt ja tarkasti rajattu fiilis, kun taas sen jälkeen meistä alkoi tulla erilainen bändi, jossa oli paljon enemmän erilaisia mahdollisuuksia laulullisesti ja luovasti. Minusta on edelleen siistiä, että he tekevät sitä. On hauskaa, koska ihmiset odottavat, että minulla olisi siitä jokin negatiivinen mielipide. Mutta enhän minä ollut sillä levyllä. Oikeasti hölmöä olisi se, jos minut otettaisiin siihen mukaan. Minulla ei ole mitään tekemistä sen levyn kanssa. Miksi menisin esittämään sitä? Jos he tekevät juuri sen levyn kokonaisesityksen, minun ei tarvitse olla siellä vain huvin vuoksi. Jos he tekisivät ‘Miss Machine’ -tai ‘One Of Us Is The Killer’ -kokonaisesityksen… no, eihän sitä tietenkään tapahdu, mutta…”
Kun puhe siirtyi mahdolliseen “Miss Machine”-juhlakiertueeseen, Puciato sanoi, ettei pelkkä yhden albumin ympärille rakennettu paluu juuri kiinnosta häntä:
”Siinä on jotain sellaista, että jos sen tekisi, sille pitäisi laittaa selkeä päätepiste. En tekisi ‘Miss Machine’ -kokonaisesitystä, koska se olisi vähän outoa. Sille ei ole oikeastaan tarvetta. Jos jotain tehtäisiin, sen pitäisi kattaa kaikki ‘Miss Machinesta’ ‘Dissociationiin’, ja sillä pitäisi olla selkeä loppu. Mitä enemmän sitä alkaa tehdä, sitä helpommin siihen jää kiinni – se on myös helppoa rahaa – ja sitten huomaatkin, että elämä menee ohi. Olen kohta 46, ja mietin, mitä tekisin: pari vuotta sitä, ja yhtäkkiä olen 48. Sille ei saa antaa liikaa aikaa. Pitää jatkaa uusien asioiden tekemistä. Haluan säveltää uutta musiikkia, uusia kappaleita, tehdä uusia juttuja ja tehdä yhteistyötä uusien ihmisten kanssa. Olen edelleen innoissani musiikista, taiteesta ja laulamisesta. Kun bändi loppui, olisin sanonut täysin varmasti, ettei paluuta tapahdu. Ei helvetissä. Minulla oli niin paljon energiaa tehdä uutta. Mutta nyt – tekisinkö sen? Ehkä jollain tavalla, mutta vain jos se olisi tarkasti rajattu eikä siitä tulisi koko identiteettiäni uudelleen.”