Groove löytyy pimeyden sydämestä – arvostelussa Tusmørken ”Hinsides”

Kirjoittanut Samuel Järvinen - 30.6.2017

Progressiivista rockia soittava Jethro Tull julkaisi vuonna 1977 albumin nimeltään ”Songs From The Woods” eli ”Lauluja Metsästä”, kuten kotimainen rock-yhtye YUP suomensi sen omalla levyllään vuonna 2000. Norjalainen Tusmørke tarjoilee uudella ”Hinsides”-albumillaan lauluja, joissa selvästi tuoksuu metsä ja joita kuunnellessa puiden oksien välistä siivilöityvä valo on mahdollista tuntea suljetuilla silmäluomilla. Jokin mielikuvassa on kuitenkin vinksallaan, kuten kuulija tulee levyn parissa huomaamaan. Kappaleiden, tuotannon sekä visuaalisen ilmeen perusteella asiaan vihkiytymätön erehtyisi varmasti luulemaan ”Hinsidesin” olevan vähälle huomiolle jäänyt 70-luvulla julkaistu esoteerinen progelevy täynnä vuoroin karmivia ja vuoroin ilahduttavia kappaleita. Kaikki muu paitsi julkaisuajankohta ovat totta.

”Hjemsøkte Hjem” kutsuu kuulijan salakavalasti sisään iloisesti tanssahdellen. Kappaleen hilpeä ja tautisen tarttuva (sekä aavistuksen naiivi) kertosäe, kepeä instrumentaatio ja rento ote ovat yksi puoli levyä. Pinnan alla piilee kuitenkin makaaberi estetiikka. Albumin kansikuva sekä kansilehti vilisevät pääkalloja sekä mustavalkoisia valokuvia, joissa poseeraa melko camp-henkisestikin esiintyvä joukko norjalaisia hippejä. Sanoitukset ovat kuin kummitustarinoita kirjahyllyn unohtuneesta nurkasta löytyneistä pölyttyneistä kirjoista, joiden kantta koristavat häiritsevät piirroskuvat. Hilpeän avausraidan takana piilee tarina kummittelevasta talosta, ja levyn ainut englanninkielinen kappale ”I Feel Like Midnight” saa aikaan vilunväristyksiä; on epäselvää, onko kertoja hengissä alun perinkään. Leijonanosan albumin kestosta vievä, 23 minuuttia kestävä päätöskappale ”Sankt Sebastians Alter” taas kertoo mustan surman saapumisesta Osloon sekä käsittelee marttyyrikuoleman kärsinyttä, ruton parantajana sekä jousiampujien suojelupyhimyksenä toimivan Pyhän Sebastianuksen myyttiä. Lisäksi levyn kansivihko nimeää Raamattuun kuuluvan, Vanhassa testamentissa olevan Saarnaajien kirjan inspiraation lähteeksi.

Musiikillisesti on kyseessä selvästi 70-luvulle nojaavaa progressiivista rockia, jota voi odottaakin bändiltä, jonka levy julkaistaan Svart Recordsin kautta. Rakenne noudattelee hienosti klassista progekaavaa, jossa itse kappaleita on vähän mutta jokainen on kestoltaan vähintään viisi minuuttia. Lisäksi päätöskappale seuraa hienosti klassisten proge-eeposten mittaa ja tyyliä. Tuotanto on todella orgaanisen ja luomun kuuloista; kaikki nyanssit sekä monipuolinen dynamiikka kuuluvat selkeästi läpi. Kun albumia kuuntelee, ei voi välttyä ajatukselta, että soittimessa pyörii parhaillaan vanha progealbumi. Tunnelman kannalta hillitty sekä riisuttu tuotanto on selvästi ollut järkevä ratkaisu. Miksaus on kaikin puolin miellyttävä, ja stereokenttä on otettu kunnolla käyttöön, jolloin samaan aikaan on voitu käyttää lukuisia eri soittimia tuomaan väriä ja maalaamaan haluttua maisemaa. Osittain nostalgiseen kuulokuvaan vaikuttaa vintage-soittimien käyttö. Rickenbacker -basso, 70-luvun syntetisaattorit sekä 50-luvun Gretsch-rumpusetti ovat ihastuttavaa kuunneltavaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Hinsidesilla” on käytetty paljon erilaisia soittimia värittämään tyypillistä Rickenbacker 4001 -basson, mellotronien, hammondien ja muiden lukuisten kosketinsoittimien (yhteensä 15 eri soitinta!) värittämää progeäänimaailmaa. Albumilla käytetyt eri huilut tuovat väistämättä hieman Jethro Tull -vaikutteita, erityisesti kappaleisiin ”I Feel Like Midnight” sekä ”Rykende Ruin”. Lisäksi albumilla on käytetty kellopeliä, keskiaikaista kampiliiraa sekä krumhornia. Muina kuriositeetteina voidaan mainita solisti Benediktatorin etelänsatakielen laulun matkiminen sekä DreymimaõR-nimeä kantavan muusikon toteuttama latinankielinen antifoni-laulanta sekä norjalainen kansanlaulu kappaleessa ”Sankt Sebastians Alter”. Kappeleiden psykedeelinen ja hieman friikki folk-tyylinen soitanta tuo mieleen Comusin ja Incredible String Bandin kaltaiset yhtyeet. Mukana on myös selvästi krautrock-vaikutteita yhtyeiltä kuten Can sekä Amon Düül II. Kappaleessa ”I Feel Like Midnight” solisti taas kuulostaa Van Der Graaf Generatorin Peter Hammililta, ja kappaleen väliosassa päästään komeaan lattarimeininkiin.

Albumilta löytyy paljon niitä seikkoja, jotka tekevät progealbumista hyvän: mielenkiintoisia ideoita, selkeä ja yhtenäinen tunnelma sekä soundi, sopivasti pureskeltavaa, erilaisia soittimia tuomaan musiikillista diversiteettiä sekä vahvaa tunnelmaa. Kyseessä ei ole mikään tekninen sirkus, vaan ”Hinsides” nojaa vahvasti kummittelevaan, hämyiseen ja unenomaiseen tunnelmaansa. Luonnollisesti eeppinen päätöskappale nousee albumin parhaimmaksi ja mielenkiintoisimmaksi hetkeksi. Se on selvästi erilaisin ja monipuolisin yksittäinen teos albumilla sisältäen paljon mielenkiintoisia musiikillisia kokeiluja ja sellaisia hetkiä, jotka tuovat mieleen Renaissancen ja After Cryingin ”De Profundis” -albumin. ”Hinsides” ei ole missään vaiheessa ylitsevuotava tai puuduttava kokemus. Pystyn kuitenkin hyvin ymmärtämään, miksi osa saattaa vierastaa tätä musiikkia ja heillä voi olla vaikeuksia päästä siihen sisälle. Kokonaisuutena kyseessä on ehyt, mielenkiintoinen, sydämellinen ja kiinnostavan mystinen sekä omaperäinen tuotos. Albumin suurin vahvuus on erityisesti jämäkkä ja yhtenäinen kokonaisuus tunnelman ollessa toinen valttikortti. Tusmørken makaaberi romantiikka on jännittävää sekä todellakin kuuntelua kestävää, jopa sitä vaativaa.