Grungea Savosta – arviossa Scarletin esikoisalbumi ”Circle Of Bones”
Scarletin perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 24 vuotta, ja siksi onkin sekä yllättävää että hieman hämmentävää, että viime vuonna julkaistu ”Circle Of Bones” on yhtyeen debyyttialbumi. Suonenjokelaisyhtyeen tarina ei tosiaan ole sieltä tavanomaisimmasta päästä. Vuonna 1999 perustettu Scarlet ehti olla kasassa muutaman vuoden ennen kuin sen jäsenet erkaantuivat eri teille. Kului yli kymmenen vuotta ennen kuin yhtye herätettiin henkiin, ja basisti Härri Liimataisen liittyminen yhtyeeseen oli viimeinen silaus, minkä myötä savolaisyhtye sai nykymuotonsa.
Nykyään Scarletin rivistössä vaikuttavat vokalisti Ville Tuomi, kitaristit Vesku Tuomi ja Juha Miettinen, rumpali Wellu Jaatinen sekä edellä mainittu basisti Liimatainen. Scarlet on määritellyt itsensä grunge-yhtyeeksi, eikä määritelmää käy vastaan väittäminen – yhtyeen äänimaisemasta löytyy grungelle ominaista rosoisuutta, väkevyyttä ja jylhyyttä. Debyyttialbumin perusteella voi todeta, että Seattlen yhtyeet ovat selvästi innoittaneet jäsenistöä. Veikkaisin myös, että Faith No Moren Mike Pattonilla on ollut omat vaikutuksena vokalisti Tuomeen, sillä vokalistin äänenkäytössä on hieman samaa kuin Pattonilla.
Millainen on sitten itse ”Circle Of Bones”? Albumin avaava ”Big Fat Downplay” ei ole pitkäsoiton terävimmästä päästä, mutta erikoisesti nimetyllä ”Rgrt”-kappaleella Scarlet ryhdistäytyy ja herättää mielenkiintoa. Rautainen poljenta, vaihtelevat tunnelmat ja Tuomen äänenkäyttö saavat vakuuttumaan, että pitkäsoittoa kannattaa kuunnella pidemmällekin. ”Melt” jatkaa edeltäjänsä linjalla ja yllättää harmonisella ulosannillaan rosoisuutta unohtamatta. ”Rusted Sound” on sitä vastoin lähes puhdas balladi kappaleessa esiintyvää vauhdikasta instrumentaaliosuutta lukuun ottamatta.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
”Circle Of Bonesin” edetessä huomaa Scarletin vahvuuden piilevän hitaammin etenevissä kappaleissa, mikä selittää osaltaan albumilla kuultavan maltillisemman etenemisen, joka antaa tilaa vahvoille tunnelmille ja Tuomen monipuoliselle äänenkäytölle. Kaikki kappaleet eivät kuitenkaan etene maltillisesti. Esimerkiksi nimikkokappale ja mielipuolinen ”My Cradle” edustavat albumin reippainta puolta, ja niillä otetaan luulot pois. Vastaavasti ”Will” mykistyttää kuulijan kyvyllään yhdistää kaihoisuutta, harmonisuutta ja murskaavuutta, ja kappale kohoaakin yhdeksi albumin hienoimmista hetkistä.
Jos etsit albumia, joka pitää sisällään hienoisesti toisistaan eroavia kappaleita, ei ”Circle Of Bones” ole valintasi. Scarletin debyyttialbumi on sisältönsä puolesta rohkean monipuolinen, mistä yhtyeelle on annettava kiitosta. Kappaleista on uskallettu tehdä aidosti omaperäisiä, sekä kokeilla erilaisia lähestymistapoja. ”Circle Of Bones” on niin sanoitustensa kuin musiikkinsa suhteen kiintoisa, joten albumin äärellä tekee mieli palata kerta toisensa jälkeen.
Yhtyeen Facebook-sivuille pääset tästä: https://www.facebook.com/cocktailbandfromhell
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen
