Listatessa viime vuosien parhaita melodisia rock-bändejä, ei ole vaikea päätös ottaa H.E.A.T mukaan listalle. Kaksi mukiinmenevää levyä laulaja Kenny Leckremon kanssa tehtyään, bändi nousi täysin uusiin ulottuvuuksiin Leckremon vaihtuessa Idols-voittaja Erik Grönwalliin, ja bändin julkaistessa tämän kanssa albumin ”Address the Nation”. Kyseinen levy on paitsi oma suosikkini bändin tuotannosta, myös yksi parhaita melodisia rock-levyjä miesmuistiin ylipäätänsä. Seuraava levy ”Tearing Down the Walls” rokkasi edeltäjiänsä hiukan raskaammin ja rouheammin, ja vaikkei levy yltänyt ”Address the Nationin” tasolle, pidettiin taso silti tälläkin levyllä korkeana. Nyt bändi on julkaisemassa jo viidettä levyään, joka kantaa nimeä ”Into the Great Unknown”. Ja kuten nimi antaa olettaa, tällä kertaa bändi on ollut aikaisempaa rohkeampi tuodessaan soundiinsa uusia ulottuvuuksia.

Kun bändi alkaa leikkiä soundinsa kanssa, sen voi tehdä kahdella tavalla. Joko bändi hylkää sen mitä he ovat aikaisemmin tehneet ja korvaavat sen jollain täysin uudella, tai sitten bändi laajentaa soundiaan jo tekemänsä pohjalta ja tuo jo vakiintuneeseen soundiinsa uusia piirteitä. H.E.A.T on viisaasti valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon, ja lopputuloksena on levy, joka antaa bändin faneille sitä samaa tuttua ja turvallista materiaalia yllättäen samalla useampaan otteeseen.

Levy alkaa hyvin perinteisellä H.E.A.T-meiningillä, biisillä ”Bastard of Society”, joka on mahdollisesti bändin paras levyn avausbiisi koskaan. Biisi rokkaa kovaa ja asenteella, mutta se on myös hyvin tarttuva ja melodinen. Tuttua ja turvallista menoa siis. Jo toisessa kappaleessa, ”Redefined”, H.E.A.T alkaa kuitenkin jo tuoda soundiinsa uusia piirteitä. Vaikka melodioidensa puolesta biisi mukautuu hyvin osaksi bändin tuotantoa, on se soundillisesti hiukan popimpi kuin suuri osa bändin aikaisemmasta materiaalista. Samoin biisin rakenne yllättää ensimmäisellä kerralla, kun ensimmäistä kertsiä saa odottaa poikkeuksellisen kauan. Biisi kuitenkin vain kasvaa ja kasvaa, kunnes sen suorastaan loistava kertosäe ja huikea kitarasoolo ovat viedä jalat alta, tunnelman noustessa toiseen potenssiin. Levyn toinen, hiukan samankaltainen, popimpi biisi on ”Time on Our Side”, joka ei valitettavasti kuitenkaan onnistu läheskään yhtä hyvin kuin ”Redefined”. Biisin kosketinvetoiset säkeet ovat kyllä erittäin tarttuvia ja kertsiin nostatus toimii loistavasti, mutta itse kertosäe onkin sitten valitettavan lattea.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Redefined” ja ”Time on Our Side” ovat kuitenkin levyn kesyimpiä biisejä, mitä tulee kokeiluun. Myös jousisoittimin tehostettu balladinomainen ”We Rule” ei kuulosta liian omituiselta ollakseen H.E.A.T-biisi, vaikkakin se itse asiassa kuulostaa kaikkein eniten Queenilta. Aidosti vain Freddie Mercuryn laulun puuttuminen kertoo, ettei kyseessä olekaan Queen. Hiukan villimpää kokeilua saa etsiä esimerkiksi biisistä ”Best of the Broken”, joka muistuttaa säkeissään jonkinlaista popahtavaa kantri-versiota Metallican ”Enter Sandmanista”, ennen kuin kertsissä päästään taas perinteiseen H.E.A.T-menoon. Toisessa säkeessä mukaan taas tuodaan koskettimia, jotka kuulostavat suoraan revityiltä Rockwellin ”Somebody’s Watching Me”:n tai Ray Parker Jr.:n ”Ghostbustersin” kaltaisista kasaripop-biiseistä, ja perinteisen kitarasoolon sijaan biisin soolo vedetään hyödyntäen talk boxia, tyyliin Bon Jovin ”Livin’ on a Prayer” tai Mötley Crüen ”Kickstart My Heart”. ”Do You Want It?” taas hämää aluksi huilusoundeillaan, minkä takia hetken luulin kuuntelevani folk metallia. Levyn suurimmat ”mitä vittua” -vibat tulevat kuitenkin tässä biisissä Erik Grönwallin hetkittäin suorastaan vinkuvan laulutyylin vuoksi.

Lievästä naurettavuudestaan huolimatta ”Do You Want It?” on kuitenkin jollain omituisella tavalla ihastuttava biisi, ja tämä kuvastaa kokonaisuutena koko levyä. ”Into the Great Unknown” esittelee bändin, joka on niin täynnä luovuutta ja ideoita, että heidän on vaikea mahduttaa kaikkea yhteen levyyn, saatikka sitten yhteen biisiin. Jo pelkästään yhden biisin sisällä voi tapahtua enemmän kuin monilla muilla bändeillä kokonaisella levyllä, ja tämän vuoksi levylle ei mahdu yhtäkään tylsää hetkeä. Lähes jokainen biisi tuo levylle jotain uutta, minkä seurauksena se on kokonaisuutena myös erittäin monipuolinen. Jokainen kokeilu ei suoraan sanottuna onnistu, mutta tästä huolimatta levy on silti aina viihdyttävä, ja siksi kuuntelemisen arvoinen.

Parhaat biisit levyllä ovat silti ne perinteiset H.E.A.T-vedot, joissa bändi tekee perusvarmasti juuri sitä, minkä he osaavat parhaiten. Parhaita esimerkkejä tästä on ”Blind Leads the Blind”, joka rokkaa yllättävän raskaasti ja rouheasti, kunnes kertsi tuo taas totuttua melodisuutta ja tarttuvuutta mukaan. Lähin vertailukohta tälle biisille bändin aiemmasta tuotannosta voisi olla edellisen levyn paras veto, ”Inferno”. Levyn parhaaksi biisiksi kohoaa varmaan kuitenkin balladinomainen ”Eye of the Storm”, jonka kertsi ja siihen nostatus ovat suorastaan huumaavat.

Levyä kuunnellessa ei voi välttyä siltä tunteelta, että ”Redefined” levyn alkupuolella on eräänlainen mission statement. Bändi on tehnyt sen, minkä he näkevät halunneensa tehdä kasarivaikutteisen AOR:n ja tukkahevin piirissä, joten nyt on aika laajentaa vaikutteiden kirjoa ja etsiä uusia ideoita. Toisaalta heti seuraava biisi levyllä on hyvin tyypillinen modernia poppia raskaaseen rokkiin yhdistävä H.E.A.T-biisi ”Shit City”, mutta mitä pidemmälle levyä kuuntelee, sitä enemmän yllätyksiä alkaa tulla vastaan. Ja päättämällä levyn sen valtavan riffin ja mahtipontiset koskettimet sisältävään, hetkittäin Edguyta muistuttavaan nimikkobiisiin, jossa julistetaan lähtöä matkalle suureen tuntemattomaan, H.E.A.T antaa sen mielikuvan, että tästä se matka vasta alkaa. Odotankin mielenkiinnolla, mihin bändi vie soundinsa seuraavalla levyllään, koska ”Into the Great Unknown” on sekä hyvässä että pahassa yksi mielenkiintoisimpia levyjä, joita olen kuullut pitkään aikaan.

8½/10

Kappalelista:

1. Bastard of Society
2. Redefined
3. Shit City
4. Time on Our Side
5. Best of the Broken
6. Eye of the Storm
7. Blind Leads the Blind
8. We Rule
9. Do You Want It?
10. Into the Great Unknown

H.E.A.T:in kotisivut
H.E.A.T Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Markus Mickels

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy