Ruotsalainen hard rock -yhtye H.E.A.T on heittämällä yksi tämän hetken kovimmista livebändeistä. Vaikka bändiltä puuttuu KISSin ja Rammsteinin kaltaisten maailmanluokan artistien suurellinen ja teatraalinen lavashow, on bändi onnistunut tekemään ainakin itseeni lähtemättömän vaikutuksen puhtaasti karismansa ja esiintymistensä energian avulla. Erityisesti bändin keulakuva Erik Grönwall on niin ylitsevuotavan energinen esiintyjä, ettei yhteen ihmiseen pitäisi olla mahdollista mahtua niin paljon potkua. Osa H.E.A.T:in kokoonpanoa mies on ollut vajaan vuosikymmenen verran, ja olen jo nyt valmis nimeämään hänet yhdeksi kaikkien aikojen parhaista rock-keulakuvista.

Tätä ylitsevuotavaa energiaa pyrkii vangitsemaan vuoden 2018 Sweden Rock -festareilla kuvattu uusi livetallenne ”Live at Sweden Rock Festival”. Kyseessä on H.E.A.T:in toinen livejulkaisu, ja samalla heidän ensimmäinen videoitu keikkatallenteensa. Videokuva on todellakin paras tapa edes yrittää vangita H.E.A.T:in livekeikkojen tunnelmaa, ja ”Live at Sweden Rock Festival” on erittäin hyvä yritys tehdä näin. Erityisesti Erik Grönwall heittää kuperkeikkaa ja hyppii lavalta riehumaan eturiviin sellaisella tarmolla, että muu bändi on jo vaarassa jäädä miehen elämää suuremman lavapersoonan varjoon. Onneksi muut bändiläisetkin kyllä osaavat pitää pintansa. Erityisesti kitaristi Dave Dalone kitarasankariposeerauksineen omaa todelliset rokkistaran eleet. Kosketinsoittaja Jona Tee taas hakkaa nyrkkiä soittimeensa sellaisella tarmolla, että hänen kohdilleen asetettu kamera silminnähden tärisee. Myös loputkin bändin jäsenet tuntuvat rentoutuvan ja revittelevän enemmän keikan edetessä.

Livejulkaisunsa keikaksi H.E.A.T on tosiaan valinnut festarikeikan eikä esimerkiksi omaa klubikeikkaansa. Syitä voi olla monia, joista yhden epäilevän olevan se, että festarikeikasta suuren yleisön edessä on mahdollisuus tehdä visuaalisesti näyttävämpi kuin klubikeikasta – oli keikkapaikka kuinka ääriään myöten täynnä tahansa. Bändi tuntuukin ottavan kaiken irti keikan puitteista esimerkiksi pyrojen muodossa. Settilista on harmillisesti totta kai hiukkasen lyhyempi kuin se olisi bändin omalla keikalla, mutta samaan aikaan lyhyempi setti antaa H.E.A.T:ille mahdollisuuden mahduttaa kokonaisen keikan verran energiaa entistäkin tiiviimpään settiin.

Hengähdystaukoja ei ”Live at Sweden Rock Festivaliin” tosiaankaan suuremmin mahdu erityisesti keikan ensimmäisen puoliskon aikana. ”Shit Cityn” jälkeen Erik Grönwall kylläkin pysähtyy vuolaasti kehumaan Sweden Rock -festivaalia ennen kuin bändi sitten tykittää tulemaan parhaisiin livebiiseihinsä kuuluvan ”Beg Beg Beg”. Biisin nopea tempo takaakin sen toimivuuden eräänlaisena setin ensimmäisen räyhäaallon kulminaationa, jonka aikana Grönwall hyppää jopa yleisön joukkoon yleisösurfauksen merkeissä. Biisiä vielä venytetään pätkällä AC/DC:n biisistä ”Whole Lotta Rosie” ja pätkällä alun perin Erma Franklinin levyttämästä kappaleesta ”Piece of My Heart”.  Tämän jälkeen biisien tempot keskimääräisesti laskevat – tosin bändin energia ei vähene sitten yhtään. Heikkoja biisejä ei settilistaan olekaan mahtunut kuin yksi: setin päättävä ”A Shot at Redemption”. Kyseiseen biisiin en jostain syystä ole koskaan päässyt sisälle, vaikka bändi ja valtaosa faneista vaikuttavat tykkäävän siitä oikeinkin paljon. Tuntuukin mielestäni jotenkin osuvalta, että lopputekstit alkavat rullata kyseisen biisin aikana jo ennen kuin se on ehtinyt edes loppua.

Ei ”Live at Sweden Rock Festival” tosiaan missään nimessä täydellinen julkaisu ole ansioistaan huolimatta. Yksi silmiinpistävimpiä asioita julkaisussa on sen visuaalinen ilme värimaailman puolesta. Vaikka keikka on kuvattu ja editoitu hyvin, näyttää kaikki, mihin ei ole kohdistettu värivaloja häiritsevän harmaalta. Voi hyvinkin olla, ettei värejä ole kummemmin manipuloitu, vaan että tältä kuvattu materiaali on näyttänyt, kerran keikan ajankohta on myöhään pimeänä iltana. Siltikin ensisilmäyksellä kuvasto ei näytä niin hyvältä kuin olisi odottanut. Myös tallenteen soundeissa on ehdottomasti parannettavaa, sillä ylä-äänet ovat miksauksessa niin kovalla, että kokonaissoundi on korvia rasittavan särisevä tuhdin ja raskaan sijaan. Kun keikkaan kuitenkin uppoutuu, ei näitä seikkoja enää oikeastaan edes huomaa. Kuvassa ei huomaa juuri mitään outoa, kun bändin energia vie mennessään, eikä soundeihin enää kiinnitä huomiota, kun biisit koukuttavat tarttuvine melodioineen.

Kokonaisuutena ”Live at Sweden Rock Festival” onkin siis hyvä yritys tallentaa H.E.A.T:in livekeikkojen energiataso. Siltikin paras tapa kokea bändin keikka on yhäkin mennä katsomaan heitä livenä. Itselläni on viime kerrasta päässyt vierähtämään jo parikin vuotta, joten hinku päästä H.E.A.T:in keikalle on todellakin kasvamassa. Kunnes saan taas mahdollisuuden nähdä bändin livenä, toimii ”Live at Sweden Rock Festival” melko hyvänä väliaikaisena korvikkeena.

8½/10

Kappalelista:

1. Bastard of Society
2. Late Night Lady
3. Mannequin Show
4. Redefined
5. Heartbreaker
6. Shit City
7. Beg Beg Beg
8. Tearing Down the Walls
9. Eye of the Storm
10. Emergency
11. Inferno
12. Living on the Run
13. A Shot at Redemption

H.E.A.T:in kotisivut
H.E.A.T Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Markus Mickels

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy