Haastattelussa Pure Poetry: ”Ensimmäinen täysipitkä on seuraava tavoite.”
Mikkeliläinen rock-yhtye Pure Poetry esiintyi ensimmäistä kertaa festivaaleilla Jurassicrockissa elokuun alussa. Yhtye ei soittanut kuin puoli tuntia mutta hoiti hommansa vakuuttavasti. Festarin jälkeen Kaaoszine pääsi tapaan yhtyettä sen kantakapakka Keskusbaarissa. Haastattelussa valotetaan nuoren yhtyeen syntyhistoriaa, tänä keväänä ilmestynyttä ensimmäistä ep:tä sekä yhtyeen tulevaisuudensuunnitelmia.
Lyhyesti esiteltynä Pure Poetry on vokalisti Tommi Liukkosen, kitaristi Ville Schulzin, basisti Samuli Tiirikaisen ja rumpali Antero Vainion muodostama yhtye. Koko remmi oli paikalla haastattelussa.
Moro, mitenkäs kesänne on mennyt?
Pure Poetry: Ihan jess, töitä tehdessä.
Miten yhtyeenne nimi taipuu oikein suomalaisen suuhun ja milloin yhtyeenne sai alkunsa?
Tommi: Nimi tulee lausua mahdollisimman lempeästi ja löysästi, silloin se kuulostaa oikealta. Yhtye sai alkunsa vuonna 2012 mutta ei kestänyt silloisella kokoonpanolla kovin pitkään. Jäimme Villen kanssa ihmettelemään, mitä seuraavaksi. Samoihin aikoihin olin aloittanut kokkiharjoittelut paikallisessa ravintola Holvissa, jossa tapasin Anteron. Antero oli siellä esimiehenä ja minä käytännössään hänen bitch, hehe.
Tämähän tarkoittaa sitä, että rundilla teillä on muonat kohdillaan?
Tommi: Kyllä. Ollaankin oikeastaan puhuttu jätkien kanssa, että olisihan se kova juttu tehdä kunnon kotiruokaa pizzan ja kebabin ostamisen sijasta.
Ville: Anterohan loihti meille äänityksiin kunnon eväät, ja olivatpa ne hyvät!
Tommi: Anyway, oli tunnettu Anteron kanssa tovi muttei oltu sen läheisempiä tuttavuuksia. Yhtenä päivänä tuli mieleen, että Antero oli maininnut soittavansa rumpuja, joten kysäisinkin: ”Vieläkö sä kannuttelet? Meillä oliis treeniksellä rummut, jos tulisit testaamaan?” No, treeniksellä jammailtiin ja huomattiin, että homma toimii, enää tarvittiin vain basisti. Antero totesi tietävän yhden tyypin, Samulin, joka osasi soittaa kitaraa mutta kai siltä basistin hommakin onnistuisi. Siitähän se homma sitten räjähti!
Samuli: Antero soitti mulle ja kertoi äänitteestä, ja mä kysyin, minkälaista se on. Sitten Antero laittoi mulle äänitteen, ja hetken kuunneltuani päätin, että pitäähän tämä käydä tsekkaamassa. Se musa kuulosti jotenkin tutulta ja kolahti heti.
Olen seurannut teitä sosiaalisen median kautta ja huomannut, että olette soittaneet mm. Mikkelin Kirkkopuistossa. Paljonko olette keikkailleet? Jurassicrockin esiintyminen taisi olla ensimmäinen festarikeikka?
Ville: Pari kertaa on Kirkkopuistossa soitettu ja 20 kertaa Mikkelissä.
Antero: Jurassicrock oli tosiaan ensimmäinen virallinen festari, jossa soitettiin. On soitettu muutama pienempi, epävirallisempi tilaisuus myös.
Noh, jännittikö eka festarikeikka?
Tommi: Itse asiassa ei, on treenattu jätkien kanssa paljon, joten oli itsevarma olo. Tässä hommassa nälkä kasvaa syödessä. Kun ollaan yhtenä porukkana lavalla, niin onhan se turvallisempaa olla kuin yksin.
Muut: Olisihan siinä enemmän painetta, jos olisi sooloartisti tai jos yhtyeemme olisi vaikka ”Tommi and The Boys”, haha!
On varmasti vain hyvä merkki, että esiintyminen tuntuu luonnolliselta. Sitten musiikistanne: sitä voisi kuvailla kasarivaikutteiseksi. Mitä artisteja nostatte esikuvaksenne?
Antero: Esikuvia on älyttömästi, ja meistä jokainen tuo tähän yhtyeeseen omia vaikutteitaan musiikkimakujen suhteen.
Tommi: Vahva esimerkki on Led Zeppelin. Tehtiin niiden ”Whole Lotta Lovesta” cover ja tajuttiin, että tämä on meidän juttu. Nykyään tietty monet tulevat ja sanovat, että ollaan kasaribändi, vaikka me ei sitä niin nähdä. Sekoitetaan musiikissamme niin paljon erilaisia melodioita, ettei sitä voi niin vain rajata.
Tietenkin ihmisten on helpompi käsittää musiikkianne, kun he lokeroivat sen joksikin.
Samuli: On tietenkin. Itselle on tietty vaikeaa lokeroida, mitä tämä meidän musa on, koska siinä on niin paljon kaikkea.
Jos olen ymmärtänyt oikein, julkaisitte ensimmäisen ep:nne tänä keväänä. Monta kappaletta siinä olikaan?
Tommi: Viisi kappaletta, sellainen puolen tunnin mittainen pläjäys. Albumi julkaistiin sähköisesti, koska fyysinen olisi vaatinut sen verran paljon rahaa.
Antero: Saatiin me kyllä pieniä sponsorointeja, mutta niillä kustannettiin studioaika. Opettelemistahan tämä aluksi on, mutta ensi kerta on jo helpompi.
Samuli: Se äänitys oli tavoite, joka asetettiin jo puoli vuotta etukäteen. Päätettiin, että tuolloin se tehdään ja ollaan kaikki valmiita ja paikalla.
Ville: Juuri ennen äänitystä tulikin källitettyä jätkiä tyyliin ”sori en pääse” ihan vain nähdäkseen toisten säikähtäneet reaktiot, hehe!
Julmaa huvia teillä! Mutta mitenkäs yhtyeenne tulevaisuudensuunnitelmat, kun ensimmäinen ep ja festarikeikka ovat jo takana?
Tommi: Tavoitteena on tehdä lisää keikkoja, kun kerran makuun on päästy. Olisi hienoa, jos pääsisi enemmänkin isoille lavoille soittamaan. Se on meidän juttu. Jos tulee pidempiä taukoja keikoista, tulee tietynlainen masennus.
Antero: Joo, onhan tuosta edellisestä keikasta jo viisi päivää, niin kai noi kannut vois jo myydä! (Kunnon naururemakka).
Tommi: Mutta joo, ei tässä mikään oikein tule muuttumaan, soitetaan entiseen malliin musiikkiamme hyvällä meiningillä.
Antero: Paitsi että soitetaan vielä parempaa musaa. Ja sellainen iso tavoite ois, että saataisiin kasaan ensimmäinen pitkäsoitto.
Entäpäs oheistuotteet? Onkos teillä jo myynnissä omat bändipaidat, joita fanit voivat ostaa?
Ville: Ei ole vielä, mutta meidän treenikämpän yläkerran ukot olivat tehneet omat Pure Poetry -paidat pienillä kirjoitusvirheillä. Mutta hei, ajatushan on tärkein!
Samuli: Tässä asiassa huomaa, että on keskitytty bändissä siihen olennaiseen: musiikkiin. Tehdään sitä ensin, ja kun homma kasvaa ja keikat lisääntyvät, ne oheistuotteet ovat luonnollisempia ottaa mukaan.
Hei mutta haastattelu oli tässä, kiitos ajastanne!
Pure Poetry: Kiitoksia itsellesi!
Haastattelu: Aleksi Parkkonen