Haastattelussa syyskuussa studioon suuntaavan Shiraz Lanen laulaja Hannes Kett: ”Epätäydellisyys on täydellistä. Ihminen kuuluu siinä levyllä eikä robotti.”

Hannes Kett: Hyvää, koska maailman tilanne on antanut meille aikaa keskittyä taiteeseen, ja menemmekin ensi kuussa studioon äänittämään seuraavaa täyspitkää levyä. Aikaisemmin tehtiin EP ja katsottiin, että tehtäisiin toinen EP:n puolikas, mutta viisi biisiä ei nyt riitä. On tarpeeksi dynamiikkaa alkaa maalata sellaista maalausta, mitä me halutaan tehdä musiikin kautta, joten levystä tehdäänkin sitten täyspitkä. Muutenkin se on siistiä, sillä me tehdään se eri tavalla kuin aikaisemmin – se äänitetään livenä.

Me ollaan tehty aikasemmin tosi hyviä biisejä, jotka kuitenkin toimivat paremmin livenä. Se on se liveraakuus. Musiikissa mennään nykyään vähän liikaa täydellisyyden ehdoilla; pitää kuulostaa samalta kuin radiossa, jotta pääsee sinne. Sen sijaan syy siihen, miksi jengi kuuntelee vanhaa musiikkia sen lisäksi, että ne on helvetin hyviä biisejä, on myös se, koska niissä paistaa se aitous ja raakuus. Epätäydellisyys on täydellistä. Ihminen kuuluu siinä levyllä eikä robotti. Aikasemmin oon kuullut lauluraidat ennen kuin se menee editointi härdellin läpi, ja siihen sitten vielä “radio” soundia varten tunea kaveriksi… Ei tällä kertaa. Olen tosi kikseissä, että pääsen kuuntelemaan mun lauluraitoja ennen kuin se kaikki editoidaan kasaan.

Odotan äänityksiä myös sen takia, että me alettiin poikien kanssa demottamaan, mitä me ei olla aikaisemmin tehty kunnolla. Me ollaan äänitetty iPhone-äänityksiä, sitä kautta menty studioon, jossa ollaan äänitetty demot. Nyt tehtiin itse se vaihe valmiiksi, jotta tiedetään mitä halutaan tehdä ja miten. Sitten vaan treenataan kovaa treeniksellä ja mennään äänittämään.

Hannes Kett: Joo, kyllä mun mielestä. Sitähän se musiikki on. Olet sitten taiteilija musiikin alalla tai maalaat, mitä tahansa teet niin periaatteessa jätät sun sielun siihen nauhalle tai maalaukseen. Ja sen takia juuri livenä pääsen tekemään aidosti sen.

Välillä kuuntelen meidän vanhoja biisejä ja huomaan, että ’ai tältä mä kuulostin silloin’. Sitten jatkan aina taaksepäin, pohdin missä kohtaa omaa tarinaani olin ja miten mun elämä on muuttunut siitä. Mitä olen tehnyt väärin ja mitä oikein? Mitä voin oppia ja tehdä paremmin? Nyt saan olla mukana tekemässä taas uuden levyn, josta katsoa parin vuoden päästä, että mikä Hannes olin silloin. Se on kyllä tosi siistiä.

Hannes Kett: Se miten sun ääni soi, on kiinni siitä miten kovaa treenaat, miten nukut, siitä mitä syöt… Siitä, mitä paheita sulla on, se on ihan kaikkea sitä. Mulle oma terveys on ollut tosi tärkeää. Lapsuudessa oli tilanteita, missä mentiin aina suoraan lääkäreiden ehdoilla ja kuunneltiin suoraan mitä he sanoivat, ja lopputuloksena mentiin ihan päin puuta, ja seitsemän vuotta olen laittanut itseäni kasaan. Tässä mä nyt olen ja ääni toimii aika hyvin ja elämä on parempaa kuin koskaan.

Henkinen tila ja tunteet myös vaikuttaa. Jos nytkin menen tälle keikalle hetken päästä sellaisin ajatuksin, että kaikki tulee menemään huonosti, rakennan itselleni periaatteessa vankilan mielen kautta. Jos sanon, että nyt tämä tulee menemään huonosti ja stressaan sitä, sitten se menee huonosti. Mutta jos tiedän, että se tulee menemään juuri sillä tavalla kuin sen pitää ja uskon, että mä voin tänään tehdä jotain uskomatonta, sitten tämä keikka tulee olemaan loistava.

Hannes Kett: Siellä on raakuutta, surua ja myös uskoa tulevaisuuteen. Magiaakin. Uskoa ihmisyyteen ja siihen, että kaiken synkkyyden keskellä ja pelon ilmapiirissä me löydetään toisemme ja pystytään auttamaan toisiamme, jos halutaan. Sieltä löytää vähän kaikenlaista mitä me ollaan tässä kaikki koettu puolentoista vuoden aikana. Meistä jokaisella on oma tarina, ajatukset ja kokemus, mutta suurin piirtein – siellä on erilaisia tunneskaaloja ja se tulee kyllä käymään ilmi sillä levyllä.

Kuten tähänkin asti, olen kirjoittanut lyriikkaa asioista, jotka on lähellä mun sydäntä: mietteitä siitä, mitä me ollaan ihmisinä ja mitä yleisesti ottaen. Jos ei ajatella meitä ihmisinä, vaan ajatellaan sitä mitä me oikeasti ollaan; me ollaan kaikki tehty samoista palikoista universumissa, mistä me ei tiedetä mitään. Kirjotetaan lyriikat yhdessä mun soul brother Mikin kanssa, se tuntee mut ja tietää tasan tarkkaan mitä tunnen ja mitä haluan maailmaan tuoda. Mikin ansiosta mun lyriikan kirjoittaminen on kehittynyt suuresti ja samoin toisin päin. When two minds think alike, magic happens. On huikeeta heitellä idiksiä edestakas ja loppujen lopuksi löytää ne parhaat tavat sanoa eri asiat. Ja kun mennään vielä syvemmälle, me ollaan pelkästään vaan energiaa ja vibraatiota. Kaikki tämä löytyy levyltä ja nimenomaan koko se tunneskaala, koska mun mielestä maalaus on kauneimmillaan, kun sä käytät kaikkia mahdollisia värejä.

Koska se mitä me nähdään tälläkin hetkellä, kun nyt katson sua ja juttelen sun kanssa, niin on vain ihan pikkiriikkinen osa ympäröivästä maailmasta. Ei me nähdä kokonaisuutta. Silti meillä on tapana ajatella meidän egon kautta, että tämä on kaikki mitä on ja pitää avata silmät sellaiselle mahdollisuudelle, että on paljon muuta mistä me ei tiedetä. Sen sijaan, että pelättäisiin sitä, niin avaudutaan sille ja ajatellaan, mitä kaikkea siistiä sieltä löytyy!

Hannes Kett: Joo, jos ajattelee mistä ollaan lähdetty. Me tehtiin aikanaan ensimmäinen EP “Be The Slave Or Be The Change”, jonka jälkeen saatiin levydiili ja meille sanottiin, että viidessä kuukaudessa pitäisi olla levyn kasassa äänitettynä ja masteroituna. Se oli aika kiireistä. Oltiin periaatteessa käytetty kaikki se luovuuskin, kun oltiin tuotettu itse se meidän ensimmäinen EP, mikä saatiin hyvässä studiossa äänittää hyvän tyypin kanssa. Ja siitä tuli tosi ison kuuloinen, tosi hyvä. Tehtiin ensimmäinen levy siis kiireessä. Hyviä biisejä, saatiin paljon apua Ben Varonilta. Haluttiin mennä siitä isosta soundista toiseen suuntaan ja päädyttiin yhtäkkiä kasarille, mutta biisit oli hyviä. Päästiin rundaamaan ja tehtiin toinen levy. Toisella levyllä haluttiin tehdä niitä juttuja oikein, mistä meillä oli ensimmäisellä levyllä jäänyt tunne, että ei ollut ihan menny maaliin. Tuli loistava levy “Carnival Days”, joka tehtiin Ruotsissa. Kelattiin, että nyt tehdään EP. Tehtiin se ja ajateltiin, että tää on se juttu nyt. Mentiin taas Ruotsiin ja tehtiin biisit, joista mä olen tosi ylpeä. Soundillisesti mentiin vähän liian pehmeäksi, verrattuna siihen mitä haluttiin. Meni nimenomaan liian moderniksi sillä tavalla, että siitä lähti osa sielua pois. Muut ei voi kuulla sitä, koska me oltiin osana sitä sävellys- ja äänitysprosessia. Lopputuloksena kuitenkin saatiin tehtyä hyviä biisejä, jotka toimii myös livenä. Kun niitä soitetaan, jengi diggaa tosi paljon.

Sen jälkeen mietittiin, että tehdäänkö toinen EP vai tehdäänkö levy. Maailmantilanne oli meidän kannalta tosi hyvä, koska meillä oli aikaa hetki pysähtyä ja keskittyä sen pohtimiseen, mikä on Shiraz Lane ja mitä me halutaan tuoda tänne. Oltiin vedetty keikasta keikkaan ja rundista rundiin aika autopilotilla. Sitten me pysähdyttiin, ja nyt meillä on jotain 16 biisiä kasassa. Äänitetään kaikki, joista tulee varmaan 10 levylle. Ja on ihan eri meininki nyt kun ollaan Suomessa ja tehdään frendin kanssa.

Hannes Kett: Tässä kohtaa mun on pakko sanoa, etten ole varma, mikä biisi sieltä on tulossa ulos. Mutta on mulla joku kuva siitä.  Sieltä voi tulla joku vähän rankempi biisi tai sitten sieltä tulee funkahtavaa rokkia, mutta voi tulla myöskin balladi. Joku näistä eri väreistä sieltä tulee ulos. Pitää katsoa, mikä on meidän mielestä se sopiva. Ja kuten sanottua, nyt ollaan ja eletään maailmassa, missä jokaista eri väriä tarvitaan. Pitää vähän miettiä, että mikä niistä olisi se oikea.

Hannes Kett: Nykyään tehdään levyjä, jotta päästään rundaamaan, koska keikoilta saa rahaa, siellä pääsee myymään paitoja yms. Levyt ei myy striimimaailmassa, koska kaikki on digitalisoitunut. Sen takia tuossakin pitää ajatella sitä, milloin voi laittaa biisin ulos, jotta sen pääsisi soittamaan livenä.

Mutta kun tämä pelon ilmapiiri on esillä vahvasti, niin tilanne näyttää tässä kohtaa siltä, että kohta ei taas keikkoja ole. Ja en tiedä… Sinänsä jos ajatellaan tätäkin keikkaa, tämän piti olla EP:n julkaisukeikka ja siitä on puolitoista vuotta kun me tämä myytiin.

Joku biisi sieltä tulee ulos, saa nähdä, mikä niistä sitten toimii… Sopeutuuko se kuultavaksi siinä maailmantilassa, niin se on eri asia.

Hannes Kett: Striimikeikkoja voisi varmaan olla. Pari striimikeikkaa ollaan tehty, mutta en ole ihan niiden ystävä. Tehtiin SemiLive, joka oli tosi kiva. Ensinnäkin, siinä ystävät oli ympärillä. Heidän firmansa teki sen ja kaikki onnistui hienosti. Mutta se ei ole sama asia, kun sulla ei ole liveyleisöä siinä. Olen sitä mieltä, ettei striimeillä ole mitään tekemistä livekeikan kanssa. Ihanaa on toki soittaa sillä tavalla, että kuulee kaiken selvästi. Mutta, ei sitä voi edes verrata…. No, se on striimi. Mikään ei voita sitä hurmosta, kun sulla on livekeikka. Kun sulla on huone täynnä jengiä, joiden hymyt näet. Ja tällä hetkellä ne hymyt on pakotettu olemaan piilossa.

Hannes Kett: Kyllä meidän bändissä kuunnellaan ZZ Topin hitureita, ja Miki olikin se joka tosta meille ekana kertoi. Kyllähän aina kun nämä legendat kuolee, niin onhan se tosi surullista, koska se on ikään kuin yhden ajanjakson loppu. Jonka takia sitten meissä nuorissa pitäisi olla se tulevaisuus. Sen näkee musiikissa – musiikkihan on aina reaktioita ja niiden vastareakioita… Levylafkat valitsee jonkun yhden siemenen, josta tuleekin kukka ilman että ne tajuaa sen. Sitten kaikki levy-yhtiöt siinä ympärillä koettaa saada kuin sieniä sateella samanlaisia artisteja. Ja sitten tulee vastareaktio jossain kohtaa, ja mennään taas toiseen suuntaan. Ja sama sykli käydään uudestaan.

Henkilökohtaisesti itseäni ei koskettanut Dusty Hillin kuolema muulla tavalla, kuin että taas yksi legenda nukkui pois. Itseäni kosketti enemmän se kun Michael Jackson kuoli. Muistan, kun isä soitti mulle silloin ja kysyi, että olenko ihan maani myynyt. Tietenkin se oli surullista. Ja sama oli kun Prince kuoli. Uskomatonta taituruutta oli heillä, jos ajatellaan rokkipiirejä! Ja listahan tulee saamaan lisäystä vuosi vuodelta. Siksi toivonkin että tulevaisuuden artisteista löytyy tulevia legendoja, jota uskaltavat tehdä asiat niinkuin itse haluavat, tervettä vastavirtaan menemistä kaivataan suuresti.

Se on surullista, mutta samaan aikaan myös kaunista. Ja voi ajatella niin, että ‘Hei, joku voi koskettaa mua tällä tavalla ja se on jotain suurta. Miksi mä en voisi tehdä samaa? Koskettaa samalla tavalla muita, kun mun aika tulee?’ Silloin se nimenomaan antaa sen viestin, että pitää elää mahdollisimman hyvä elämä ja olla itselleen mahdollisimman rehellinen. Elää sitä elämää, mitä haluaa. Sanoa asioita, mitä haluaa. Piittaamatta siitä, mitä ihmiset ajattelee.

Hannes Kett: Me eletään nyt sellaisessa maailmassa, missä kannattaa muistaa, mikä on tärkeää ja kuka on tärkeä. Ei anneta periksi pelon ilmapiirille, mitä kovasti yritetään rakentaa tässä meidän ympärillä! Jossa yritetään saada ihmiset olemaan kotona pelkästään itsekseen, pelätään nähdä rakkaita, vanhempia, pelätään sitä ja tätä… Se, mitä me kaivataan nyt meidän ympärille on yhtenäisyys. Kukaan meistä ei ole yksin. Jokainen meistä voi löytää sen oman lauman ja sen oman perheen. Jos susta tuntuu tällä hetkellä että olet yksin, eikä sulla ole ketään jonka kanssa jutella, niin sitten sulla on vaan väärät tyypit ympärillä. Ihmiset löytää kyllä sut, jos vaan haluat, että ne löytää. Maailma on kaunis paikka. Rauha ja rakkaus voittaa aina!