“Joko tästä on näin kauan?” Näihin aikoihin kymmenen vuotta sitten julkaistiin All That Remainsin tiukin levy. Se oli sitä aikaa kun melodinen metalli eli kulta-aikaansa; sitä viatonta aikaa kun metallilla ei vielä pyritty radioon, kuten Of Mice and Men, A Day To Remember ja myöhemmin Trivium menivät tekemään. Hieman popit soundit olivat kyllä jo läsnä, mutta cleanit vokaalit kuuluivat silloin genreen. Laulajat jaksoivat/kykenivät huutamaan – ominaisuus joka karisi vuosien saatossa pois. Myös riffeihin jaksettiin vielä panostaa, eikä levyllä ollut yleisönhuudatusmielessä kirjoitettuja kappaleita. Genre saattaisi olla vielä elossa, jos Tim Lambesis ei istuisi vankilassa, jos David Draiman ei olisi tuottanut Triviumia pilalle, ja jos All That Remains ei olisi myynyt itseään.  

Nostalgiapärinät sikseen, itse levy kestää kriittistä tarkastelua näin vuosikymmen jälkeenpäinkin, ja saihan se myös kriitikoilta melkein täysiä pisteitä. Vaikka itse olenkin kasvanut jo metallimusiikista yli, ovat ”The Fall of Idealsin” kappaleet tuoreessa muistissa. Soittolistalta löytyy ainakin kolme kappaletta tuolta levyltä, joka on yllättävän paljon näin ohimenevään muoti-ilmiöön nähden. Levyn aloitusraidalla lyödään luu kurkkuun heti kättelyssä. Rock Band 2:sta ja Saw III:n soundtrackilta tuttu sinkku “This Calling” näyttää mistä varhaisessa metalcoressa on kyse.

Killswitch Engage-kitaristin tuottama albumi onkin oikeastaan hieman haikea teos. Genren tulevaisuus oli niin lupaava, mutta pari albumia myöhemmin kaikki siihen kuuluneet bändit menivät pilaamaan itsensä. Kukin omista syistään, mutta muutos muutoksen takia ei yleensä ole fanien silmissä oikea suunta. Menkää vaikka lukemaan “For We Are Many”-albumin kappaleiden kommentteja youtubessa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Levyn keskivaiheilla jyrätään hieman synkempi vaihde päällä, “The Weak Willed” sisältää jopa deathcore-vaikutteita blast beatteineen ja kirkumisineen. Kappale, jota bändi tuskin soittaisi livenä tänä päivänä. “Six” taasen on niitä biisejä, joihin on vaan kanavoitu kaikki ne parhaat puolet All That Remainsin luovuutta. “The Fall of Ideals” kulkeekin sykleissä. Tietyin väliajoin tuutataan korviin puhdasta asennetta, vauhdikasta soitantaa, ja nuoren aikuisen miehen angstia. Jos joku kysyisi tänä päivänä, mistä kannattaisi lähteä liikkeelle jos haluaa kuulla hyvää melodista metallia, tältä levyltä nousisi esiin ainakin neljä kappaletta, jotka tiivistävät kaiken tässä genressä. Sinkkulohkaisujen lisäksi edellä mainittu “Six”, sekä levyn päättävä “Indictment” purevat edelleen samalla vimmalla, jolla vakuutettiin teini-iän liejussa polkeva toimittajanalku. “The Air That I Breathe” oli jopa niin voimaannuttava biisi, että yksi sen laineista on päätynyt kylkeeni tatuoinnin muodossa. Nykyään toki jättäisin tekemättä tuon kulmikkaan moton tikkaamisen ihooni, mutta kappale on säilyttänyt hohtonsa.

“The Fall of Ideals” ei onneksi jäänyt viimeiseksi hyväksi levyksi bändin katalogissa, mutta koko diskografiassa se on ehdoton ykkönen. Metalcore terminä syljettää nykyään, mutta se johtuu pelkästään niistä bändeistä, jotka hyppäsivät hype-vankkureihin nähtyään miten kovaa kamaa Killswitch Engage, As I Lay Dying, ja All That Remains pystyivät tekemään.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

9/10

Kappalelista:

1. This Calling
2. Not Alone
3. It Dwells In Me
4. We Stand
5. Whispers (I Hear You)
6. The Weak Willed
7. Six
8. Become The Catalyst
9. The Air That I Breathe
   
10. Empty Inside
11. Indictment

Kirjoittanut: Ville Kangasniemi

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy