Haikeuden ja pirteyden fuusioitumispiste – arviossa 10 Yearsin ”(how to live) AS GHOSTS”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 13.11.2017

Yhdysvaltalainen vaihtoehtorock-yhtye 10 Years pyöräytti hiljattain kahdeksannen “(how to live) AS GHOSTS” -studioalbuminsa. Levy on yhtyeelle merkittävä, sillä sen myötä alkuperäisjäsenet Brian Vodinh ja Matt Wantland palasivat kokoonpanoon. Kitaristi-rumpali Vodinh ja kitaristi Wantland olivat molemmat perustamassa 10 Yearsiä, mutta Wantland lähti yhtyeestä vuonna 2009 ja Vodinh vuonna 2013. Yhtyeen mukaan kahdeksas albumi on uusi alku, jonka myös kuulee albumilta.

10 Years lukeutuu itselleni niihin yhtyeisiin, joihin en ole aikaisemmin törmännyt. Albumin ensihetkistä lähtien huomaa, että yhtyeen musiikki on tyyliltään perinteistä jenkkirokkia, minkä vuoksi en vältykään mielleyhtymien syntymiseltä Shinedownin, 30 Seconds To Marsin enkä P.O.D.:in suuntaan. ”(how to live) AS GHOSTS” on melodinen ja pirteän kuuloinen rock-albumi, joka aiheuttaa kuuntelijassa mukavasti riippuvuutta. Yhtyeen vokalisti Jesse Hasekin ääni on pehmeä, mutta hänestä löytyy myös särmikkyyttä. Hasekin ääni on mielenkiintoinen ja juuri hänen äänensä takia ”Novacaine”-kappale muistuttaa minua P.O.D.:in soundista. Hasekin äänessä voisi kuvailla yhdistyvän Pariisin Kevään Arto Tuunelan haikeus ja Imagine Dragonsin Dan Reynoldsin pirteys.

Knoxvillestä kotoisin oleva 10 Years on onnistunut tekemään uusimmasta albumistaan miellyttävän kokonaisuuden, jota eivät vaivaa tylsyys tai jäykkyys. ”(how to live) AS GHOSTS” on tuoreen ja kauniin kuuloinen albumi, joka antaa paljon tunnelmoitavaa. Levy kuulostaa tasaisen hyvältä, mutta muutama kappale nousee ylitse muiden. Näitä ovat esimerkiksi rouheasti soiva aloitusraita ”Messenger”, juhlava ja tarttuva ”Blood Red Sky” sekä ihokarvat nostattava ”Halos”. Vodinhin ja Wantlandin paluu on tehnyt hyvää 10 Yearsille, sillä ”(how to live) AS GHOSTS” on hieno albumi, johon jenkkirokista nauttivien kannattaa tutustua.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen