Hail Sinki! Marc Rebillet, Rotsi & Jyrä Kuudennella Linjalla
Vielä alle vuosi sitten Marc ”Loop Daddy” Rebillet’n nimi ei soittanut kelloja kellekään, mutta kiitos Internetin, hän pääsi nopeasti esittämään ihmisille taitojaan luupperin ja syntikan parissa ympäri Eurooppaa. Facebookissa kiertämään lähteneet keikkavideot saavuttivat nopeasti yleisönsä, ja tätä seurannut kiertue myytiin loppuun. Rebillet oli ilmeisesti viime vuonna yrittänyt keikkailla mantereellamme, mutta jättänyt touhun kesken. Onnekkaat sattumat toivat hänet kuitenkin takaisin uransa nousukiidossa.
Lähes kuukauden ajan päivittäinen matkustustaminen ja keikan heittäminen vie veronsa, etenkin jos sairastuu reissun päällä. Siksi Tampereen Valoa-festareilla esiintyminen peruttiin, ja Loop Daddyn ainut Suomen keikka nähtiin Helsingin Kuudennella Linjalla 8.2.2019. Viraali-ilmiöt tulevat ja menevät, mutta nyt oli kyseessä jotakin niin uniikkia, jota en ainakaan itse
ollut nähnyt missään lavoilla aiemmin.
Illan avasi omanlaisensa muusikkohuumoriparivaljakko Rotsi & Jyrä. Myöskin pääasiassa Facebookissa operoiva duo ei vetänyt tällä kertaa klinikkaa, vaan show lähti käyntiin Seiskan horoskooppeja lukemalla Toton ”Rosannaa” mukailevan luupin päälle. Jos Rotsin ja Jyrän on nähnyt aikaisemmin, tietää hyvien läppien kiertävän keikalta toiselle. ”Istumapaikat näyttävät olevan täynnä” kuultiin useaan otteeseen, oli paikalla sitten 30 katsojaa tai myöhemmin täysi lavanedusta. ”Me myytiin tää loppuun”, ”Hyvä saundi”, ”Hyvä huone” ja muut one-linerit lensivät kuin Kummelissa ikään. Yleisölle tarjoiltiin lyhyt oppikurssi dj-miksailuun ja luuppeihin liittyen illan teemaa kunnioittaen. Paikalle oltiin saatu myös vierailijaksi Riku Nieminen, joka on jo vuoden päivät promonnut Juice-leffaansa. Aikaisemmin Rotsin ja Jyrän keikoilla Juicen vetäminen on saanut vähän nihkeän vastaanoton illan varsinaisilta tähdiltä, mutta nyt, kun elokuva oli saanut kiitettävän määrän Jussi-ehdokkuuksia, oli Rikun ehdokkuudetta jääminen oiva paikka roastaamiselle. Lämppäriaktin käsikirjoitukseen kuului ilmeisesti vain Niemisen haastatteleminen elokuvaan liittyen, mutta taiteilija saapui paikalle jälleen kerran valmiina vetämään Juicea, tällä kertaa basso kaulassa ja ”Syksyn sävelen” nuotit mukana. Ammattilaismuusikot eivät kentällä mitään apuja tarvitse, mistä kertoi itse soittosuoritus. Illan miksaaja kuului samaan äänituotantofirmaan Niemisen kanssa, mutta basso- ja mikkilinjat pysyivät uhkailuista huolimatta kiinni, jos artistit niin vaativat.
Tähänastisen uransa suurimman roolin tehnyt Nieminen oli heti perään värvätty myös Rotsin ja Jyrän paitamyyjäksi, veijarit kun väittivät jälleen lopettavansa. ”Kiitos 2013-2019” -paidat olivat palkintona keikan lopussa järjestetyssä tanssikilpailussa, jonka tuomaroimiseen Riku oli nakitettu kaiken muun oheishassuttelun lisäksi. Näin monitasoisesta ironia-aktista kirjoittaminen tuntuu turhan vakavamieliseltä, ”..ttu jaksa selittää, menkää ite ottamaan selvää”.
Mainos päättyy
Ajallaan, kello 21.00 Kutosen lavalle nousi innokkaan vastaanoton saanut Rebillet. Yleisö vaikutti siltä, ettei se ollut eksynyt paikalle muuten vain. Yleisöä ei myöskään tarvinnut kosiskella tai kehottaa vuorovaikutukseen, niin hyvin jengi tiesi, mistä on kyse. Tuotteliaan Loop Daddyn puolitoistatuntisen setin kuvailu on hankalaa, sillä luupperilla biisien rakentelu oli maagista touhua, jota ympärillä olevat kanssakatselijat jaksoivat ihmetellä hymyssä suin. Näin jälkeenpäin ajateltuna yleisö otti hyvin osaa kornin stereotyyppiseen sävyyn aihe-ehdotustensa kanssa. Huudatuksista Marciin tarttui ensimmäisenä ”Kippis!”, josta syntyi setin toinen kappale. Erityisen hauskaa tuosta kippis-sanan luuppaamisesta teki sitä edeltänyt kappale, jonka aiheena oli koira, joka ”kusee kaiken päälle”. Kippistä kun hokee hetken, se kuulostaa piskiltä. Monitasoiset läpät, joita ei ihan helpolla selitetä edes toisille suomea puhuville, jäävät varmasti pitkäksi ajaksi kytemään mieleen. Muita stereotyyppisiä huudatuksia olivat ”Mika Häkkinen”, ”Sauna”, ja tietysti ennen saunaa otettiin ”Paita pois”.
Paikalla oli vannoutuneita faneja: eräälläkin kaveriporukalla oli itsepainattamansa “Get in the goddamn pool” -paidat, ja tekoviikset illan artistia kunnioittaakseen. Setin päätteeksi kyseinen porukka pääsi lavalle nostattamaan tunnelmaa ”SUMMERTIME”-kappaleeseen. Hikistä allasbiisiä edelsivät spontaani kosiminen ja vihkiminen. Yksi seurueen naisista päätyi ottamaan Rebillet’n aviomiehekseen, sormuskin vaihdettiin ja bileet saatiin päätökseen suurilla tunteilla kyllästettyinä. 
Show’ssa yleisö pääsi osallistumaan bileiden kulkuun tavallista enemmän, mikä oli varmasti ykkössyy siihen, miksi ympärillään kuuli kommentteja kuten ”Tää on paras keikka missä oon ollu”. Sydäntä lämmitti kuulla yhteislauluhuudatusta ”Hail Satan!”, joka nousi hetken päästä uudestaan maamme pääkaupungin ylistyshokemana. Marc Rebillet oli ihmisläheinen ja vastaanottava, ja karismaa ei tarvinnut suurennuslasilla etsiä. Erään kappaleen kliimaksikohdassa joku yleisöstä laittoi (erään kovasti pinnalle pyrkivän viihdetaiteilijan näkyvyys)setelit satamaan Rebillet’n päälle, samalla kaataen pullollisen olutta artistin luupperin päälle. ”Hei, toi oli mahtavaa, tehdään se uudestaan! Arvostan innokkuuttanne, mutta tää kalja pitää nyt putsata tästä tai me ei kuulla enää yhtään musaa.” Ja niin lavalle lensi yleisöstä puolentusinaa vaatekappaletta, joilla siivota ennen kuin paikan promoottori toi paperipyyhkeitä paikalle. Moni ylpeämpi artisti olisi lopettanut keikkansa siihen tai vähintäänkin närkästynyt. Encorea vaatinut yleisö ei puolentoista tunnin setin jälkeen saanut ylimääräistä biisiä, mutta Loop Daddy huusi väelle tulevansa takaisin. Eiköhän me kesällä nähdä taas! Tämä oli improshow, joka säilyttää mielenkiinnon ja laadukkuuden. Se soveltuu lähes mihin tahansa festareille tai kemuihin.
Mainos päättyy