Haiseva saarna ja jalka poikki ja pinoon – Ahvenanmaan viikonloppu huipentui osa 3/3

Perjantaina järjestetty Metal Mayhem Mariehamn oli hieno tapahtuma. Samaa voi sanoa myös lauantaisesta Pyro, Party och Pudelrockista. Mitä oli sitten luvassa sunnuntaille bonustapahtumassa, joka järjestettiin Maarianhaminan legendaarisessa Pub Bastunissa? – Ehkä uskomattomin keikkakokemus, jossa olen ollut mukana! Grind, Gröwl och Grodsång oli sitä itseään varsinkin, jos sen suomentaa kirjaimellisesti jyystö-, örinä- ja sammakonkutulauluksi.

Ruotsalainen Arbogakvinnan soittaa death punkia eli punkia dödömmällä vivahteella. Sunnuntai-illan keikka meinasi saada vähän takapakkia, kun bändin kitaristi Marco päätti lauantai-illan huumassa leikkiä Joona Puhakkaa Maarianhaminan leirintäalueella. Sukellus rantaveteen päättyi virheellisen syvyysmääritelmän päätteeksi paikalliseen sairaalaan sääriluun murruttua. Kitaristeillehan jalka on lähinnä Tubescreamerin polkemista varten, mutta nyt sairaalan tohtorit olivat sitä mieltä, ettei keikkailla hetkeen, sillä luutuminen käy paremmin, kun sukellusharrasteet kuten stage diving jätetään pois.

Onneksi Arbogakvinnanin kiertueseurueessa oli myös onnekkaampia uimareita, ja yksi heistä osasi biisit kitaralla ainakin sinnepäin, joten sehän riitti. Bändin setti oli varsin energinen, ja puuttuvia kohtia säestettiin iloisella murinalla, joten tuskin kukaan kiinnitti huomiota ”sen oikean” kitaristin puutteeseen. Basistin kovasti masinoima ”soitetaan Manowaria” -kampanja ei tosin herättänyt bänditovereissa innostusta, joten ”Hail And Kill” -death punk -coverina jäi vetämättä.

Illan pääesiintyjän nimen joutuu copypasteamaan joka kerta, vaikka se on niinkin helppo kuin VxPxOxAxAxWxAxMxC. Itävaltalais-kaksikon musiikki on industrial metalia sammakon kurinalla varustettuna. Jep. So far so good, mutta show se vasta erikoinen oli. Kuten joistakin fanikommenteista sosiaalisessa mediassa voi päätellä “I’m counting days to see you guys, you are amazing piece of shit dildofuckers band”. Snuffifetissiä harrastava “laulaja” ja armotonta death metal -riffittelyä harrastava kitaristi saivat perinteisen keikan tuntumaan seurakunnan päiväkerholta. Tässä tapauksessa kyytiä saivat eritteet, hyvä maku, yleisön osanotto, puhelimet ja kaikki, mikä sattui käteen osumaan. Laitan tähän nyt vain pienen poiminnan tapahtumista tunnin show’n aikana:

Vähälukuinen yleisö, joka tietysti ”haisi” sai esittää pukkitappelua tuoleilla. Onneksi kukaan ei loukkaantunut pahemmin. Mietin lähinnä bändiä ja sitä, miten menestyksekäs reissu olisi, jos muutkin olisivat jalka poikki viikonlopun jäljiltä. ”Läskien olympialaiset” järjestettiin siten, että yleisö meni maahan makaamaan ja kieri toistensa yli railakkaan grindcoren pauhatessa. ”Viimeinen ehtoollinen” oli sitä, kun pöytä raahattiin keskelle lattiaa, ja osallistujat skribenttiä myöten istuivat teeskentelemässä oksentavansa koko biiisin keston ajan.

Kaikki oli varsin hupaisaa huolimatta siitä, miltä se kirjoitettuna kuulostaa. Olisi ollut vielä hauskempaa, jos ihmisiä olisi ollut kunnon katras. Nyt paikallaolijat saivat aika eksklusiivisen keikan Itävallan ”johtavilta Josef Fritzl -asiantuntijoilta”. Mainitsinko jo, että hyvää makua ei tarvinnut häiritä läsnäolollaan? Kiitos siitä VxPxOxAxAxWxAxMxC.

Koko viikonloppu oli hieno ja osoitus siitä, miten monimuotoista musiikkia myös aavistuksen syrjäisellä Ahvenanmaalla soitetaan ja kuunnellaan. Toivottavasti tapahtumat saavat jatkoa jossain muodossa. Ainakin Pub Bastun jatkaa yhdistyksensä ansiosta keikkojen pitopaikkana, ja niin kuuluukin olla.