Hakenin ”Virus” on kuin kohtalon muovaama synkkä ja ylväs metamorfoosi

Englantilainen on kymmenessä vuodessa noussut progressiivisen metallin kärkikastiin. Vuoden 2010 debyytillään ”Aquarius” ja vuoden 2011 kakkosalbumillaan ”Visions” bändi kulki hyvin selvästi vielä Dream Theaterin viitoittamalla tiellä, mutta siitä huolimatta Hakenin musiikissa on aina ollut erittäin omaperäinen tyyli. Vuonna 2013 bändi otti ”The Mountain” -albumillaan mukaan entistä enemmän vaikutteita 70-luvun progesta, ja kappaleissa kuultiin vivahteita niin King Crimsonilta kuin Gentle Giantiltakin. Seuraavaksi vuoden 2016 ”Affinity” esitteli retrohenkisemmän Hakenin, joka tavoitteli 80-luvun King Crimsonia, Yesia ja Genesista musiikissaan.

Vuonna 2018 julkaistiin ”Vector”, joka kuitenkin hieman jakoi faneja kahtia. Albumi on edelleen taattua laatua bändiltä, joka osaa kiinnostavan modernin progressiivisen metallin, joka silti omaa selvät juuret Dream Theaterin pioneerityössä. Levyn musiikki oli kuitenkin tavallista raskaampaa ja soonisesti huomattavasti yksiulotteisempaa. Levy myös tuntui jäävän hieman kesken ”A Cell Divides” -kappaleen toimiessa päätöksenä. Syy tälle on nyt kuitenkin selvä.

Hakenin uusi ”Virus”-albumi toimii suorana jatkona sille, mihin ”Vector” jäi. Ja tämän myös kuulee. Musiikki on hyvin paljon samanlaista kuin ”Vectorilla”, mutta paikoitellen vielä paljon synkempää. Ei tarvitse kuin kuunnella kappaleita ”Invasion”, ”The Strain” ja ”Yellow Canary”, jotta pääsee syvälle siihen pimeään ja kieroutuneeseen maailmaan, jota albumi tarjoaa. Valitettavan yhteensattuman kautta levyn nimi päätyi myös kuvaamaan julkaisuvuotensa tapahtumia liian hyvin, mikä asettaa kuuntelukokemuksen ylle tahtomattaankin mielenkiintoisen sädekehän. Tämän kaiken lisäksi albumi on kokenut huomattavia viivästyksiä; alun perin ”Viruksen” oli määrä ilmestyä jo kesäkuun alussa.

Yksi huomionarvoinen seikka on myös se, että Haken on päättänyt jostain syystä sukeltaa suosituimman kappaleensa, ”The Cockroach Kingin”, tarinaan hieman syvemmin. Alun perin ”The Mountainilla” julkaistu kappale on kuin bändin oma ”Metropolis Part 1”, joka johti Dream Theaterin tapauksessa myöhemmin kokonaiseen konseptialbumiin. Historia toistaa itseään. ”Virus” on tahtomattaan asettunut erikoiseen rooliin kohtalon kentällä.

”Virus” on tuttuun tapaan täynnä erinomaista soittoa. Bändi ei missään kohtaa ole päästänyt mitään löysää narulle, vaan jokaisen kappaleen kohdalla kuulija saa ihailla tarkkaa ja täsmällistä soittoa kiperissäkin tahtilajeissa ja rytmisissä kuvioissa, joihin inspiraatiota on tuttuun tapaan haettu modernista djentista ja vinksahtaneesta progeilusta.

Avauskappale ”Prosthetic” on kenties raskain Haken-kappale ja se vyöryy kuulijansa päälle kuin armoton luotijuna. Tarkkakorvainen saattaa kuulla sen riffissä ehdottomia vaikutteita niin Megadethiin kuin Fear Factoryynkin. Kakkoskappale ”Invasion” on Leprous-sukuinen, hieman popahtavampi kappale surumielisellä yleisilmeellä. Väliosassa kuultava riffi sylkee erityisesti jotain eksistentiaalisen muodonmuutoksen aiheuttamaa synkkää limaa kidastaan, missä kuulija joutuu kuin keskelle kamalaa metamorfoosia maailman pyörteessä.

Kolmoskappale ”Carousel” on valitettavasti levyn heikoimmasta päästä. Vaikka kyseessä onkin enemmän suosikkilevyni ”Affinityn” suuntaan kumartava teos, tuntuu se kaikista eniten sahaavan sellaisia ideoita, jotka eivät iske muiden kappaleiden tapaan. Uutena elementtinä Haken sukeltaa hetkellisesti modernin neo-soulin kaltaiseen maailmaan drunken feel -kompilla. Yksittäiset riffit toimivat, kuten aina, mutta riffisalaatti ei pue ketään. Sen sijaan tätä seuraava kaksikko ”The Strain” ja ”Canary Yellow” ovat omia suosikkejani albumilta omalla melankolisella, hieman esimerkiksi Mewista muistuttavalla melodiakielellään. Erityisesti ”The Strainin” bridgessä kuultava viite ”Puzzle Boxiin” tuo itselleni aina lähes kyyneleet silmiin.

Leijonanosan albumista vie ”Messiah Complex” -kokonaisuus eri osineen. Kyseessä on ehdottomasti progein osa koko levyä, jossa Haken päästää jälleen enemmän valloilleen sitä veikeämpää puoltaan erilaisten vinksahtaneiden ostinatojen, unisonien ja hocketien kautta. Lisäksi tässä kohtaa ”The Cockroach Kingin” viittaukset nousevat selviksi ja päivänvaloon musiikillisten motiivien ja teemojen kautta. On ihailtavaa, miten bändi kykenee muovaamaan vanhoja teemojaan erilaisen augmentaation ja diminuution kautta uudeksi tavaksi käsitellä samaa ideaa. Kokonaisuuden ensimmäinen osa ”Ivory Tower” on suhteellisen simppeli avaus, mutta kakkososa ”A Glutton For Punishment” on paljon ankarampi ja vinoutuneempi näkemys, jossa kuulijalle tulee paikoitellen jopa kylmiä väreitä musiikin mahtavuudesta. Neljäs osa ”The Sect” onkin sitten jotain aivan muuta. Tässä kohtaa torakkakuninkaan kruunu kiiltää jo kaikkien nähtävänä niin, että hymy nousee väkisinkin huulille kaikilla bändin faneilla. Pakko myöntää, että ensimmäistä kertaa sen kuullessani nostalgia sai itsessäni aikaan mielihyvän tunnetta.

”Virus” on hieman kaksipiippuinen julkaisu. Se on toisaalta aivan loistava teos täynnä uskomatonta soittoa, korvamatoina toimivia kikkailuja, syvän emotionaalisia hetkiä ja oivaltavia viittauksia ja kehittelyjä siitä, mitä on kuultu aina ”The Mountainista” asti. Kuuntelukokemuksien myötä albumi on todella kasvanut minuun kiinni, ja se on omalla tavallaan Hakenin tuotannon ehdoton helmi. Toisaalta taas albumia vaivaa esimerkiksi kosketinsoitinten astuminen taka-alalle ja se, että siitä puuttuu se, joka teki Hakenista joskus niin erottuvan; siitä puuttuu huumori ja veikeys. Monia ”The Mountainin” ja ”Restorationin” aikaisia koukkuja kuunnellessa ne otti sekä suurella komiikalla että ihailulla vastaan. Nyt Haken tuntuu seilanneen huomattavan vakaville vesille, joka saattaa sakottaa sitä, mikä teki bändistä joskus juuri niin tuoreen ja omaperäisen. Mutta niin kuin siinä aina käy, olen lopulta päätynyt näkemään levyn yksilönä ja toisaalta osana sitä tarinaa, jonka ”Vector” aloitti. Sen perusteella osaan sanoa, että vaikka ”Virus” ei olekaan bändin parhaimmistoa, ei se jää siitä kauas.

9/10

Kappalelista:

1 Prosthetic
2 Invasion
3 Carousel
4 The Strain
5 Canary Yellow
6 Messiah Complex i: Ivory Tower
7 Messiah Complex ii: A Glutton for Punishment
8 Messiah Complex iii: Marigold
9 Messiah Complex iv: The Sect
10 Messiah Complex v: Ectobius Rex
11 Only Stars

Kommentoi julkaisua