Halestorm lumosi yleisön The Circuksessa
Muiden juhliessa Vanhojenpäivän tansseja vannehameineen ja frakkeineen oli Circuksessa tarjolla rockin ystäville aivan erityinen makupala. Yhdysvaltalainen vuonna 1998 perustettu Halestorm oli saapunut kolmen vuoden tauon jälkeen takaisin Suomeen parille keikalle Helsinkiin ja Tampereelle. En ollut koskaan nähnyt kyseistä nelikkoa livenä ja odotukseni olivat erityisen korkealla, sillä olin kuullut bändin olevan rautainen livebändi.
Kotimainen Shiraz Lane avasi illan odotetun teeman mukaisesti – korkealta ja kovaa. Allekirjoittaneelta meinasi tukka lähteä päästä kaiketi silleen hyvällä tavalla kuunnellessani bändin laulajan Hannes Kettin kiekaisuja. Myöhemmin muuten myös illan päätähti Lzzy Hale kiitteli kesken Halestormin setin jätkän omaperäistä ääntä. Shiraz Lane soitti energisesti luoden positiivisen tunnelman Circuksen täyttyessä pikkuhiljaa lopuista helmikuisesta tihkusateesta paikalle rantautuneista faneista ja kuulijoista.
Halestorm aloitti settinsä todella hätkähdyttävällä tavalla. Yleensä rock-keikoillahan on totuttu räjähtäviin alkuihin, mutta Halestorm aloittikin tavallaan jammailutyyliin pikkuhiljaa lasketellen slovari-tyyliseen ”Bad Girl’s World”-biisiin. Itse ainakin menin aivan kananlihalle upeaäänisen ja näyttävän Lzzy Halen revitellessä menemään. Tunnelma oli saman tien jo käsinkosketeltavan maaginen. Livenä Lzzy Hale lauloi aivan yhtä hyvin, ellei jopa paremmin kuin levyllä. Ainakin omasta mielestäni laulajan upea raspi pääsi ihanasti oikeuksiinsa livenä reviteltynä.
Mainos päättyy
Halestormin keulakuvat, lapsesta asti yhdessä soittaneet sisarukset Lzzy ja Arejay Hale olivat varsinainen kaksikko. Aitoja rocktähtiä ja karismaattisia esiintyjiä, minkä johdosta suomalainen yleisö tuntui paikoittain oikein pidättävän henkeä fiilistellessään Lzzyn johtaman bändin menoa lavalla. Sisarukset ovat selkeästi bändin kantava voima, sillä pakostakin katse seurasi laulajan ja rumpalin liikkeitä, basistin Josh Smithin ja kitaristin Joe Hottingerin jäädessä ehkä hieman varjoon.
Illan erityismaininta kuuluu ehdottomasti juuri bändin rumpali Arejay Halelle, joka riehui hervottomasti rummuissa kuin viimeistä päivää koko setin ajan. Tyyppi hyppäsi kesken biisinkin pois rumpujen takaa ja kävi heilumassa eturivissä, pitäen näin huolta että bileet Circuksessa nousivat varmasti ansaitsemalleen tasolle. Oli mahtavaa nähdä niin dynaamista ja antaumuksellista menoa karsean harmaassa helmikuisessa torstaissa.
Yleensä olen vähän kriittinen kaiken maailman soolo-osuuksiin kesken keikkojen. Ne tuntuvat vähän päälle liimatuilta väli-aika esityksiltä, mutta yllättäen Halestormin rumpusoolo oli melkeinpä illan kohokohta. Arejay Hale pärisytti menemään kuin viidakkorumpuja konsanaan ja lopuksi tavalliset kapulatkin vielä vaihtuivat valtaviksi pesäpallomailan kokoisiksi kepeiksi. Rumpusoolosta lasketeltiin siististi mahtavaan ”Mayhem”-biisiin, josta julkaistiin musiikkivideo pari viikkoa sitten. Muita illan parhaita hetkiä olivat eturiville omistettu ”Rock Show” ja tanssijalkaa nostattava letkeä ”I Like it Heavy”. Myös ”I am the Fire” oli odotetusti aivan niin räjähtävä livenä kuin olin odottanutkin.
Mainos päättyy
Encorelle bändi haistatti huilut ja soitti koko 17 kappaletta sisältävän settinsä suoraan kursailematta. Setti sinänsä ei tuonut mitään sen suurempia yllätyksiä. Luonnollisesti valtaosa soitetuista biiseistä kuului bändin keväällä 2015 julkaisemalle ”Into the Wild”-levylle, mutta sen lisäksi kuultiin bändin suurimpia hittejä, kuten varmaankin aika pakollinen yleisöä lämmittänyt rallatus ”Here’s to Us” ja illan päättänyt superhitti ”I Miss the Misery”. Bändi on uransa aikana julkaissut 3 albumia, joten vaihtoehtoja koville livevedoille ja hiteille onkin varsin runsaasti. Halestorm täyttikin kaikki odotukseni.
Edellisen kerran Halestorm esiintyi Suomessa vuonna 2013 ja Lzzy ainakin lupasi, ettei seuraavaa kertaa tarvitsisi kolmea vuotta odottaa. Se jäänee nähtäväksi, mutta toivossa on hyvä elää. Seuraavana iltana 19.2. bändi esiintyi vielä Tampereella ja jos yleisöä Helsingin keikan jälkeen oli kuunteleminen, niin moni tuntui olevan vähän kateellinen tamperelaisille, joilla oli koko keikka vielä perjantaina edessä.
Raportti: Fanni Parma
Mainos päättyy