”Haluamme, että kuulija tuntee uppoutuvansa soundiin, ei vain tarkkailevansa sitä ulkopuolelta” – haastattelussa Hecate Enthroned

Brittiläinen pitkän linjan sinfonista black metalia soittava Hecate Enthroned tekee paluun julkaisukantaan seitsemän vuoden hiljaiselon jälkeen 29. toukokuuta. Chaoszine jututti vokalisti Joe Stampsia ja kitaristi Nigel ”Nige” Dennania ”The Corpse of a Titan, a Lament Long Buried” -levyn julkaisun kynnyksellä muun muassa siitä, kuinka erilaiselta albumin julkaisu tuntuu nykypäivänä, ja mistä yhtye ammensi inspiraatiota lyriikoihinsa.

Tervehdys, Hecate Enthroned! Miten kevään armottomat säteet ovat kohdelleet teitä?

Joe Stamps: Britannian pilviset taivaat ovat onneksi mukavasti hillinneet kevään armottomia säteitä.

Seitsemäs täyspitkä albuminne ”The Corpse of a Titan, a Lament Long Buried” julkaistaan 29. toukokuuta. Yhtye täytti hiljattain 30 vuotta – tuntuuko uuden albumin julkaiseminen nyt erilaiselta kuin vaikkapa kymmenen tai viisitoista vuotta sitten?

Nigel Dennan: Se tuntuu ehdottomasti erilaiselta, vaikkakaan ehkä ei niillä tavoilla, joita ihmiset odottaisivat. Kolmenkymmenen vuoden jälkeen “alan häly” alkaa hälvetä taustalle ja itse musiikki nousee paljon keskeisempään asemaan. Käytännön asiat ovat muuttuneet enemmän kuin itse henki. Kymmenen tai viisitoista vuotta sitten julkaisun “mysteeriä” oli helpompi ylläpitää. Nykyään olet yhteydessä faneihin reaaliajassa ympäri maailman jo ennen kuin yhtäkään nuottia on virallisesti julkaistu. Vaikka kaipaankin internetiä edeltävän ajan täydellistä arvoituksellisuutta, siinä on jotain todella palkitsevaa, että näkee välittömän ja voimakkaan reaktion.

Seitsemän vuotta on pitkä aika albumien välillä. Ennen kuin siirrymme itse musiikkiin – miltä tuntuu vihdoin olla tämän projektin toisella puolella valmiin levyn kanssa?

Joe: Se on ollut pitkä ja vaivalloinen prosessi, mutta on hienoa saada kaikki vihdoin valmiiksi. Emmekä voisi olla tyytyväisempiä siihen vastaanottoon, jonka kaksi ennakkoon julkaistua kappaletta ovat saaneet albumin julkaisun alla.

Mikä piti Hecate Enthronedin poissa, ja mikä lopulta toi teidät takaisin siihen pisteeseen, että olitte valmiita tekemään tämän levyn? Missä vaiheessa albumin perusta alkoi muodostua, ja mikä oli alkuperäinen kipinä sen takana?

Joe: Lyhyesti sanottuna pandemia hidasti meitä merkittävästi, kuten monia muitakin bändejä. Olemme melko vanhan koulukunnan ihmisiä siinä mielessä, että haluamme kokoontua yhteen treenikämpälle ja työstää asioita yhdessä kirjoitusvaiheessa, eikä se yksinkertaisesti ollut mahdollista. Lisäksi meillä kaikilla on muita velvollisuuksia bändin ulkopuolella, joten aikaa voi helposti kulua huomaamatta. Olimme kyllä tietoisia siitä, kuinka paljon aikaa oli jo kulunut, ja se auttoi motivoimaan meitä kirjoittamaan lisää. Lisäksi aloimme tehdä enemmän töitä erillämme käyttäen esimerkiksi Reaperia, jolloin emme olleet yhtä riippuvaisia siitä, että kaikki olisivat samassa huoneessa saadaksemme asioita aikaan. Kun pääsimme kunnolla vauhtiin, asiat etenivät melko nopeasti, ja voin vakuuttaa, että olemme päättäneet, ettei seuraavaan albumiin mene enää näin kauaa.

Kun kirjoititte materiaalia, miten tasapainotitte harkitun sävellystyön ja intuitiivisemmat, vaistonvaraiset elementit?

Nige: Tasapaino alkaa yleensä puhtaasta intuition kipinästä. Suurin osa kappaleistamme alkaa riffistä tai kosketinmelodiasta, joka vain “tuntuu” Hecatelta. Näitä alkuideoita ei koskaan pakoteta; ne tulevat vaistonvaraisesta paikasta. Mutta kun kappaleen “sielu” on saatu talteen, harkittu sävellystyö ottaa vallan. Siinä vaiheessa olemme todella tarkkoja. Tällä albumilla käytimme paljon aikaa kokonaisuuden virtaukseen. Emme halunneet vain kokoelmaa riffejä, vaan enemmänkin kokonaisvaltaisen “kokemuksen”.

Albumin sanoitukset ammentavat muinaisista brittiläisistä legendoista ja myyteistä. Mikä veti teidät juuri tämän lähdemateriaalin pariin tällä levyllä? Oliko tämä suunnitelma alusta asti vai nousiko teema esiin luonnollisesti kappaleiden muotoutuessa?

Joe: Edellisellä albumilla tuntui siltä, että olin teemojen suhteen vähän hajallani, joten tällä kertaa halusin olla johdonmukaisempi. Walesilainen ja englantilainen mytologia eivät ole meille vain kiehtovia, vaan ne ovat myös suuri osa identiteettiämme. Kasvoimme näiden myyttien ja legendojen parissa, ja mielestämme ne ovat todella hienoja, joten haluamme jakaa niitä laajemmalle yleisölle, joka ei ehkä muuten koskaan kuulisi niistä. Olen halunnut pitää aiheet melko laajoina enkä sitoutua liian tiukasti tiettyihin tarinoihin, sillä se on antanut minulle enemmän luovaa vapautta kehittää jotain juuri tälle bändille ainutlaatuista. Ydinvaikutus on kuitenkin yhä vahvasti läsnä. Sanoisin, että tämä oli luonnollinen kehitysaskel, mutta yhtenäisen teeman ylläpitäminen oli suunniteltu etukäteen.

Tunnelma musiikissanne tuntuu enemmänkin ”syleilevältä” kuin pelkästään koristeelliselta. Miten rakennatte tuon läsnäolon tunteen?

Nige: Hieno huomio, ja juuri siihen pyrimme. Meille tunnelma ei ole mikään “lisäosa”, se on kaiken perusta. Monissa sinfonisissa bändeissä on selkeä jako: metallibändi soittaa kappaleen ja koskettimet tulevat sen päälle. Olemme aina yrittäneet välttää sitä. Kun Pete ja minä työstämme sovituksia, pyrimme siihen, että kitarat ja koskettimet sulautuvat samaan tilaan, punoutuvat toistensa lomaan. Jos soitan erityisen kylmää riffiä, Pete ei vain lisää sen päälle jousia, vaan etsii juuri ne taajuudet, jotka saavat riffin tuntumaan siltä, että se on yhteydessä kaikkeen muuhun. Haluamme, että kuulija tuntee uppoutuvansa soundiin, ei vain tarkkailevansa sitä ulkopuolelta.

Olette tehneet jälleen yhteistyötä tuottaja Dan Abelan kanssa, joka tuotti myös ”Embrace of the Godless Aeon” -albumin. Mitä sellaista jatkuva yhteistyö hänen kanssaan tuo studiolla, mitä uuden henkilön kanssa aloittaminen ei antaisi?

Joe: Luulen, että kyse on yksinkertaisesti siitä, että nautimme työskentelystä Danin kanssa niin paljon viimeksi, että tuntui luontevalta tehdä se uudelleen. Dan on erinomainen siinä, mitä hän tekee, työskentelemme hänen kanssaan erittäin mukavasti ja tiesimme tarkalleen, mitä odottaa.

Viedessänne näitä kappaleita lavalle, tuntuuko niillä olevan erilainen muoto tai energia verrattuna levytyksiin?

Joe: Tätä haastattelua tehtäessä olemme esittäneet livenä vain ”Deathless in the Dryad Glade”- ja ”A Gallery of Rotting Portraits” -kappaleet, mutta molemmat säilyttävät saman energian, vain korostuneempana. Mikään ei voita livekokemusta; se tuo mukanaan uuden kerroksen intensiteettiä ja tunnelmaa.

Hecate Enthroned on ollut aktiivinen 1990-luvun puolivälistä lähtien. Miten pidätte yllä nälkää ja aitoa luovaa paloa näin pitkän uran aikana? Millaiset vaikutteet – musiikilliset tai muut – inspiroivat teitä yhä?

Joe: Nälkä säilyy niin kauan kuin nautimme siitä, mitä teemme. Itse rakastan kirjoittamista ja näistä teemoista huutamista, ja livekeikat ovat aina uskomattomia. Vaikutteeni ovat todella laajat – kirjoista, elokuvista ja dokumenteista aina videopeleihin asti. Muiden bändien osalta pidän kaikesta, mikä herättää vahvan tunnelman ja tunteen. Eikä tällaisista bändeistä ole pulaa äärimetallin kentällä, puhumattakaan kaikista muista musiikin muodoista.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan Hecate Enthronedille? Onko tulossa kiertueita (olisi hienoa nähdä teidät Suomessa) tai kenties jo uutta musiikkia työn alla?

Joe: Meillä on useita asioita työn alla, ja haluaisimme ehdottomasti soittaa Suomessa jossain vaiheessa.

Kiitos ajastanne! Haluatteko vielä sanoa jotain faneillenne ja lukijoillemme?

Joe: Kiitos kaikille, jotka ovat tukeneet meitä vuosien varrella – se merkitsee meille valtavasti, ja toivomme, että nautitte uudesta albumista.

https://www.instagram.com/hecateenthronedofficial

https://www.hecateenthroned.com