”Halusimme kokeilla uusia juttuja ja tehdä albumin, jossa yksikään biisi ei kuulosta samalta” – Haastattelussa Antipope

Kotimainen, vuonna 2004 perustettu genrerajojen rikkomista kaihtamaton metalliyhtye Antipope julkaisee seitsemännen albuminsa ”Doors of the Dead” 25. lokakuuta. Marraskuussa keikkarupeaman starttaava yhtye kertoi Kaaoszinelle haastattelussa uudesta albumista ja siitä, kuinka levyjen tekeminen on vuosien varrella muuttunut.

Tervehdys, Antipope! Kuka vastailee kysymyksiimme ja miten syksynne on startannut?

Antipope: Kysymyksiin vastailee koko bändi eli Mikko Myllykangas (laulu, kitara), Antti J. Karjalainen (kitara), Joni Tauriainen (basso) ja Tuska E. (rummut).

Joni: Kiitos kysymästä, syksy on lähtenyt käyntiin varsin mukavissa merkeissä. Uuden levyn julkaisu lähestyy, ja se tuo mukanaan tietynlaista odotusta, kun uusia biisejä pääsee lopultakin kuuntelemaan kuka tahansa.

Uusi albuminne “Doors of the Dead” julkaistaan 25. lokakuuta. Kertokaahan, mitä uudelta levyltä on odotettavissa?

Antti: Mennään uusia suuntia kohti ainakin mun mielestä. Ei suoranaisesti mitään semmoista, mitä meiltä ei välttämättä osaisi odottaa, mutta on siellä kyllä kaikkea, mitä ei olla tehty ennen, monessa muodossa.

Tuska E.: Uudelta levyltä on odotettavissa reipasta, pirteää, toivorikasta hevimetallia. Levyltä kuuluva musa on raskasta, mutta aika lennokasta. Kaikissa biiseissä rummut lähtevät lentoon, jos eivät joka biisin startista, niin lopulta aina mennään niin, että tanssilava jytisee ja pikkarit tärisee. Biisit elävät ja kasvavat melodioiden ympärillä niin kuin kevään auringon imevät köynnökset henkiin herätessään talven jälkeen. Odotettavissa on toivoa paremmasta, mielenkiintoisemmasta hevin tulevaisuudesta, joka sarastuksessaan nojaa johonkin tuttuun ja turvalliseen jo olleeseen, jo soitettuun, niihin vanhoihin hyviin biiseihin, mitä me aina tykätään kuunnella, uudelleen luotuina.

Joni: Väkeviä riffejä, eeppisiä kitaramelodioita, tunnelmallista laulua ja nopeita rumpukomppeja. Tällä levyllä on mukana myös pari yllättävää kappaletta, jollaisia ei ole ennen Antipopen levyillä kuultu. Halusimme kokeilla uusia juttuja ja tehdä albumin, jossa yksikään biisi ei kuulosta samalta. Mielestäni onnistuimme siinä.

Mikko: Joo, vaikka meidän vanhat kuuntelijamme varmasti tunnistavat uudenkin levyn Antipopen levyksi niin, kuten aina, ei tämäkään levy ole ”sitä samaa”. Edelliseen ”Rex Mundi” (2022) -levyyn verrattuna ollaan menty ehkä hieman paradoksaalisestikin yhtä aikaa suoraviivaisempaan mutta samalla sellaiseen 70-lukulaiseen progekokeiluun päin. Ainahan meidän musiikki ponnistaa tuolta 70-80-lukujen heavystä ja ysäri-black metalista, mutta nyt painopiste on enemmän siellä heavyn puolella. Teimme myös tietoisia soundivalintoja, jotta tämä levy kuulostaa jälleen kerran itsenäiseltä kokonaisuudelta. Edellisellä levyllä käytettiin moniäänisiä kuoroja, sämplättyjä jousisoittimia ja niin edelleen, millä haettiin sinfonisuutta. Nyt mennään kitaran, basson ja rumpujen lisäksi enemmän vintage-syntikoilla semmoisessa ”Blade Runner” -hengessä. Ja on siellä ensimmäistä kertaa Antipopen levyllä nylonkielistä klassista kitaraa ja akustista bassoakin kuultavissa. Kaikin puolin on lupa odottaa uutta, kun ”Doors of the Dead” pyörähtää käyntiin.

Miten kirjoitus- ja äänitysprosessit sujuivat? Edellinen albuminne “Rex Mundi” julkaistiin vuonna 2022. Teittekö mitään eri tavalla uuden albumin kohdalla? 

Mikko: Tässä tehtiin yksi aika isokin muutos. Edellinen levy ja kaikki sitä edeltäneet levyt sävellettiin noin 6–9 kuukauden aikana. Tällä kertaa halusimme kokeilla vähän toisenlaista lähestymistapaa. Nykyään, kun sävellys- ja äänitystyötä pystyy tekemään oikeastaan rumpujen äänitystä lukuun ottamatta studion ulkopuolella loputtoman kauan – tai niin kauan, kun saa häädön kodistaan – niin lopputulos on ehkä turhankin mietitty ja steriili. Me laitoimme itsellemme kahden kuukauden aikarajan, jonka sisällä biisit pitää olla kirjoitettuna, ja jos ei ole, niin sitten aletaan äänittämään siltä pohjalta, mitä on – vähän niin kuin bändit tekivät ennen vanhaan. Minusta tuntui, että tuo aikapaine toi säveltämiseen rentoutta ja sellaista spontaaniutta, joka puuttuu niin sanotusta loputtomasta säveltämisestä. Taustalla tässä tietenkin on se, että ”Doors of the Dead” on jo meidän seitsemäs levymme, ja aiemmat kokemukset ovat osoittaneet, että vasta siinä vaiheessa, kun biisit oikeasti äänitetään sävellettyjen demojen pohjalta, niiden todellinen luonne paljastuu. Toisin sanoen meille bändinä sopii hyvin se, että biisiaihioissa on itse kullekin tilaa tuoda omia näkemyksiään esiin, mikä myös mahdollistaa sen, että jokaisen vahvuudet pääsevät paremmin esiin. 

Joni: Sanoisin, että teimme tällä kertaa Mikon kanssa enemmän yhteistyötä biisien kanssa koko prosessin ajan. “Rex Mundilla” olin vielä aika tuore jäsen bändissä ja levyntekoprosessi oli minulle tuntematon, joten vetovastuu oli pitkälti Mikolla. ”Doors of the Deadin” kanssa toin pöydälle enemmän biisiaihioita, joista rakensimme yhdessä kokonaisia kappaleita. 

Oliko yhtyeellä selkeä suunnitelma mihin suuntaan uusi albumi musiikillisesti tulee menemään, vai tapahtuuko tällainen yleensä luonnostaan? 

Antti: En muista, että meillä olisi ollut mitään tarkkaan määriteltyä suunnitelmaa siitä, mihin suuntaan mennään. Yleensä albumin suunta muotoutuu luonnostaan matkan varrella. Meidän prosessimme on aika orgaaninen ja ne jutut, mitkä kuulostaa hyvältä sävellysvaiheessa, päätyy levylle biisien muodossa, jos niistä muotoutuu toimiva kappale. Jokainen tehty biisi vie levyä tietyllä tapaa eteenpäin, ja lopulta niistä parhaista jutuista nivoutuu se levyn kokonaisuus. 

Mikko: Kyllähän sitä aina jonkinlainen suunnitelma jossain takaraivossa pyörii, mutta myös se on tullut opittua, että suunnitelmat lentävät aina roskikseen siinä vaiheessa, kun biisejä alkaa syntyä. Se minkälaisen levyn haluaa tehdä, paljastuu vasta, kun levy on jo tehty – ja sitten sitä alkaa turhaan suunnittelemaan seuraava. Jonkinlainen dialektinen suhde levyjen välillä on. Aina tuntuu siltä, että juuri valmistuneelta levyltä on jäänyt jotain pois, tai jokin elementti kaipaisi lisäkehitystä, ja ne fiilikset sitten toimivat sytykkeenä seuraavalle levylle. Tämä on ehkä myös se syy, miksi kaikki Antipopen levyt ovat toisiinsa nähden enemmän tai vähemmän erilaisia. Minulle itselleni ei vieläkään ole tullut vastaan sitä ”tyypillistä/parasta/täydellistä Antipopen biisiä”, ja suoraan sanottuna toivon, että niin ei tapahdukaan. Tuntuu siltä, että tuolla on aika paljonkin bändejä – isojakin nimiä – jotka ovat onnistuneet jonkin biisin tai levyn kohdalla niin hyvin, joko omasta tai yleisön mielestä, että sen jälkeen jäädään junnaamaan paikalleen ja yritetään toistaa jotain, mitä ei voi eikä kannattaisikaan toistaa. 

Onko “Doors of the Dead” konseptialbumi, vai ovatko kappaleet erillisiä “tarinoita”? 

Mikko: Toisin kuin edellinen levy, ”Doors of the Dead” on niin sanotusti perinteinen levy. Jokaisella kappaleella on oma tarinansa, vaikka on siellä jonkinlainen yhdistävä teema tai näkökulma, joka sitoo kappaleita toisiinsa. 

Mistä yleensä löydätte inspiraation lyriikoihin? Onko sanoittaminen muuttunut vuosien varrella jotenkin? 

Mikko: Kyllä sanoittaminen on muuttunut kovastikin vuosien varrella. Antipope täytti 20 vuotta viime kesänä (2024), ja on tässä itsekin tullut muututtua paljonkin parissa vuosikymmenessä. Ja kyllä se heijastuu sanoituksiin ihan yhtä lailla kuin musiikkiinkin. Viimeisimmät levyt ovat pohjautuneet sanoituksen osalta enemmän ja enemmän historialliseen aineistoon. ”Rex Mundi”-levyn konsepti monine henkilöineen oli täysin historiallinen kuvatessaan 1200-luvun albigenssiristiretken tapahtumia, vaikkakin levyn niin sanottu päähenkilö oli fiktiivinen. Pääsääntöisesti kirjat ovat minulle inspiraation lähteenä. Niin fiktio kuin tietokirjallisuuskin, jota tulee historiantutkijana työskentelyn puolesta aika paljonkin luettua. Ehkä sitä nuorempana halusi jotenkin korostuneemmin kirjoittaa itseään osaksi lyriikoita. Nykyisellään kiinnostaa enemmän pyrkiä samaistumaan ja sanoittamaan ja lopulta tulkitsemaan laulun kautta jonkun toisen kokemuksia, jotka resonoivat jollakin tavalla itsessä. 

Oletteko suuntaamassa keikoille uuden albumin tiimoilta? Millaisia suunnitelmia yhtyeellä on keikkojen osalta? 

Joni: Kyllä vain, ‘Tour of the Dead 2024-25′ starttailee Oulun 45 Specialista 22.11. ja jatkuu tammikuussa Helsingin, Turun ja Seinäjoen keikoilla. Tarkoituksena on soittaa tietenkin kappaleita uudelta levyltä sekä valikoituja parhaita paloja aikaisemmilta albumeilta. Luvassa on siis herkkua uusille että vanhoille bändin faneille! 

Tuska E.: Joo, nyt tehdään keikkoja ensin Suomessa, sitten maailmanvalloitus. Mikko ja Joni ovat alkaneet kirjoittaa jo uutta levyä. Sekin tehdään siinä välissä. Kuulemma tulee vielä progempi levy, niin täytyy varmaan opetella soittamaankin jossain välissä. 

Jos voisitte tehdä yhteistyötä minkä tahansa artistin kanssa, kuka se olisi ja miksi? 

Tuska E.: Nyt on semmonen pirteä artisti jenkeistä keikkaillut Suomessa kuin Unto Others. Siinä on semmosta mukavaa retroilua Sistersin hengessä ja hyviä kitarasooloja ja kaikkea muutakin juustoista. En tosin tiedä, olisiko niiden tyyppien kanssa mukava kiertää, jenkkejä kun ovat, mutta keikan voisin ainakin käydä katsomassa. Enkä panisi pahakseni, vaikka itse soittaisin heidän jälkeensä setin vielä hyvin lämmitellylle yleisölle. Mutta mielikuvitellen, niin voisin tehdä yhteistyötä Manowarin kanssa, jos eivät laskuttaisi ihan liikaa lämppärislotista, tai Dion kanssa jossain yhdeksänkymmentäluvulla voitais olla lämmittelijänä tai Motörhead tai Iron Maiden, onhan näitä… Kunhan pääsisi itse seuraamaan legendojen esiintymisiä taas kerran! 

Antti: Tämmöset vaihtuu varmaan viikottain sen mukaan, mikä milloinkin tuntuu hyvältä idealta. Mutta jos nyt pitää yksi valita ja saa vähän heittää korkealentoisemman idean, niin sanotaan Robert Jordan, säkkipillinsoittaja. Ensin tehtäisiin konseptilevy, johon laitetaan säkkipilli osaksi biisejä ja soundia, ja sen perään kiertueelle. Jos miettii, millaista energiaa ja tunnelmaa säkkipillistä saisi livenä, siitä vois tulla todella hieno setti sekä soittajille että kuulijoille. Ja meillä kun on toisinaan tapana venytellä genrerajoja, tämä voisi sopia hyvin meidän sapluunaamme. 

Haluatteko lopuksi vielä lisätä jotakin Kaaoszinen lukijoille? 

Mikko: Ei muuta kuin nyt viimeistään laittamaan ”Doors of the Dead” pyörimään, ja suosittelen kuuntelemaan levyn alusta loppuun yhdeltä istumalta, niin kuin kaikki hyvät levyt pitääkin kuunnella! Ja niin kuin Joni mainitsikin, marraskuussa ja tammikuussa Antipopen kanssa pääsee rienaamaan ihan livenä. Päivämäärät löytyvät somesta ja tietenkin Antipopen kotisivuilta. Nähdään keikoilla! 

Tuska E.: Hail ja tervehdys sinulle, joka jaksoit tämän haastattelun loppuun lukea! Toivo ei ole vielä menetetty ja saattaa kännyköiden pitelijöissäkin olla vielä kaksijalkaisia, jotka jaksavat ehkä jopa hevialbuminkin loppuun asti kuunnella. Ei sen niin väliä, onko se Antipopen albumi tai jonkun muun artistin, tutun tai tuoreen, mutta olkoon teos tai kokonaisuus, rykelmä biisejä, EP tai ehkä se sinkkukin alusta loppuun kuunneltuna, niin aivan mahtavaa! Musiikilla on mahti pitää meidät maallisen yläpuolella. Nykyään voisi tuntua, että kaikki mystisyys ympäriltämme on totaalisesti kadonnut, mutta hevimetalli on taikuutta, jolla voimme vaikuttaa itseemme ja muihin voimaannuttavasti. Mennään keikoille ja lyödään kädet yhteen muiden ympärillä olevien fanien kanssa. Luodaan voima, jolla voisimme kaataa lujimmankin portin rautaisten muurien välissä. Ei alistuta orjiksi tässä kosmoksessa vaan avataan Babylonin portit!