Hamferð – Evst

Mikäli laulukieli ei ole suomi tai englanti, sopii levyltä odottaa suomalaiseen korvaan ainakin jonkin sortin eksotiikkaa. Kun laulukielenä on tiettävästi yksi Euroopan harvimmin puhutuista jollotuksista, fääri, nousee mielenkiinto julkaisua kohtaan kuin kulttuuriministerin käsi eduskunnan täysistunnossa. Ilokseni huomaankin färsaarelaisen Hamferðin keksineen itsehallintoalueelleen kolmannenkin metalliksi luokiteltavan genren. Týrin viikinki- tai Heljareygan progemetkuja ei “Evst“-nimeä kantavalla debyyttikokopitkällä kuulla, vaan kyseessä on täyslaidallinen melodista ja painavaa doomia.

Heti ensitahdeista selviää Hamferðin ehdottomin vahvuus: esoteerisen upean tunnelman luominen. Nimikappale kaataa saavillisen epätoivoa ja mollivoittoisuutta kuulijan niskaan, kunnes ensimmäiset assosiaatiot My Dying Brideen ottavat vallan stainthorpmaisen laulun myötä. “Deyðir varðar” jatkaa kuulasta ja paikoin herkistelevääkin otetta, vaikka reilun puolivälin jälkeen pöytä täriseekin solisti Jón Aldarán ilmoittaessaan asiansa selkäpiitä karmivan matalilla murinoilla. Laulutyyliä vaihdetaan muutenkin Swallow the Sunia muistuttavalla tavalla, joskin jyväskyläläisten ulosanti painottuu huomattavasti aggressiivisempaan ruhjontaan. Saatekirjeessä mainittu määritelmä ”Sigur Rós of metal” todistaa itseään parhaiten kahdessa keskivälin raidassa: minimalistinen soitanta ja hauras äänimaailma vievät ajatukset jopa Sólstafirin rauhallisimpiin maisemiin.

Vaikka reilu kolmivarttinen laahaus onkin tyylilajille ominaisesti albumikokonaisuus, nousee vitosraita “Sinnisloysi” selvästi eniten genitaalialuetta kutittelevaksi moukaroinniksi. Maailmanlopun tuulet pauhaavat sen sijaan onnistuneimmin päätösraidalla “Ytst“, jonka komean lopetuksen äärellä havahtuu ikipositiiviseen ”joko se loppui?”-ajatukseen. Erityisesti doom-levyillä olennainen kappalejärjestys on kunnossa: “Evst” ei ole vain kasa äärihitailla tempolukemilla varustettua korinaa.

Hamferð onnistuu esikoislevyllään luomaan ehjän, tasapainoisen ja erinomaisesti kuuntelua kestävän paketin. Reverend Bizarren ja Esotericin faneille tämäkin lienee turhan mainstreamia tuomiometallia, mutta Swallow the Sunin – ja miksei vaikkapa varhaisen Anathemankin – jyristelyä arvostaville “Evst” on takuuvarma tuote.

8½/10

Kappalelista:
01. Evst
02. Deyðir varðar
03. Við teimum kvirru gráu
04. At jarða tey elskuðu
05. Sinnisloysi
06. Ytst

Kirjoittanut: Tomi Salmi

Kommentoi julkaisua