Hamferð

Hamfero 2014Tuskan perjantai meni pyöriessä keikalta toiselle ja kahvia kului ennätysmäärä, kunnes ystäväni sanoi, että käypäs vilkaisemassa seuraava pikkulavan esiintyjä nimeltä Hamferð. Kuulemma pitäisin siitä. Siinä sitten röökiä poltellen hiippailin sisälle ja etsin itselleni paikan, jossa saisi rauhassa katsoa keikan…eli miksauspöydän viereen. Bändi tuli lavalle mustat puvut päällä ja hyvin rauhallisena kuin hautajaisten saattoväki. Ekan biisin kohdalla olin jo aivan musiikin mukana, ja biisi biisin jälkeen bändi vakuutti enemmän ja enemmän. Laulaja teki uskomattoman vaikutuksen hienolla äänellään, ja muu bändi soitti taustalla, mutta ei todellakaan jäänyt taka-alalle. Tunnelma oli huumaava, ja kun tajusin, että yhtye laulaa omalla äidinkielellään, en enää yhtään yllättynyt, että färsaarelaisten laulutaitoja on kautta historian kehuttu. Musiikki oli voimakasta ja välillä täynnä surua, kunnes se muuttui hyvin mahtipontiseksi, kuten Färsaarten karu luonto: täynnä meren raivoa, mutta niin kaunista tyynellä säällä. Kyseessä oleva bändi oli nyt ensimmäistä kertaa esiintymässä Suomessa, joten piti käydä kyselemässä kuulumisia.

Miten olette viihtyneet Suomessa ja miten suomalaiset ovat ottaneet teidät vastaan?

JÓN: Olen käynyt täällä nyt muutamia kertoja toisen bändini (Barren Earth) takia . Mutta Hamferðin kanssa olemme maassa tosiaan ensimmäistä kertaa, ja Suomi on ottanut meidät hienosti vastaan. Meillä oli keikka perjantai-iltana ja näytti siltä, että keikalla oli paljon väkeä, melkein täysi sali. Yleisö oli äänekästä ja näytti nauttivan keikasta, ja me olimme todella tyytyväisiä. Suomalaiset ovat tunnettuja juroudestaan, ja voisiko sanoa, että ovat ujoa kansaa mutta myös hyvin ystävällisiä ja kohteliasta väkeä, joten olemme kyllä tunteneet itsemme hyvin tervetulleiksi ja meitä on kohdeltu hyvin.

Mikäs tunnelma on nyt keikan jälkeen, kun siitä on jo kaksi päivää?

JÓN: Tunnelma on ollut todella hyvä, ja päivän huilin jälkeen olo on virkeämpi ja olen saanut vähän kasattua ajatuksiani keikasta ja tästä koko tapahtumasta. Olen hyvin tyytyväinen keikkaan ja panokseemme esiintymisessä.

Olette lyhyessä ajassa saavuttaneet paljon ja kiertäneet jo suurempien bändien, kuten Sólstafir, Moonsorrow, Týr kanssa. Miten olette jaksaneet kaiken kiireen ja hektisyyden keskellä?

JÓN: No, minusta se on yhdistelmä kovaa työtä, suhtautumista vakavasti tekemääsi ja diplomaattisten taitojen käyttöä. Jotkut ehkä kutsuvat sitä hyväksi tuuriksi, mutta minusta se ei niinkään sitä ole, koska olemme tehneet kovasti työtä musiikkimme eteen, jotta se olisi hyvää, innostavaa ja haastavaa. Ainakin meidän mielestä se on sellaista. Ja haluamme tehdä jotain, mikä on vähän normeista poikkeavaa ja mikä meidän mielestämme on myös auttanut meitä musiikillisesti. Ei se poikkea massasta täysin, mutta siinä on sitä jotain, mikä meidät erottaa muista.

Teidän lyriikkanne on kirjoitettu ja laulettu omalla äidinkielellänne, ja jo se antaa omaleimaisuutta, mutta miten fanit ottavat sen vastaan? Tuleeko teille paljon kyselyjä ja ihmettelyjä siitä, mistä teidän musiikkinne/sananne kertovat?

JÓN: Kyllä ja ei. Olemme saaneet muutamia maileja, joissa pyydetään, että kääntäisimme sanat englanniksi, mutta en ole asiaan vielä kerennyt kovinkaan uppoutua. Olemme kyllä miettineet, että julkaisisimme sanat englanniksi käännettynä sivuillamme. Mutta en ole varma, onko se loppujen lopuksi niin olennaista, koska suurin osa yleisöstämme kyllä tuntee ja osaa tulkita musiikistamme sen, mitä yritämme kertoa. Yritämme tuoda esille yleisesti, mistä albumimme kertovat, ja pyrimme pitämään biisit yhtenäisinä. Ja mediahan auttaa siinä paljon, koska se kertoo tarinaamme sieltä sun täältä, joten kuuntelijoiden on helppo saada selville, mistä musiikkimme kertoo.

Mitä ymmärsin lyriikoistanne, niin ne ovat hyvin surullisia ja sisältävät ripauksen teidän omaa historiaanne?

JÓN: Kyllä siellä vähän on historiaa, mutta se ei ole suoranaisesti sitä, vaan saamme insipiraatiomme Färsaarten luonnosta, ihmisten selviytymisestä hyvin vaikeissa ja eristetyissä olosuhteissa ja historiasta kautta aikojen. Lyriikat ovat fiktiivinen tarina, jossa ovat näiden asioiden vaikutteita.

Soitatte hyvin mahtipontista musiikkia ja esiintymisenne lavalla hautajaispuvuissa oli  hyvin vakuuttavaa. Minulle tuli sellanen olo, että haluatte musiikkinne kautta osoittaa kunnioitusta maatanne ja historiaanne kohtaan. Ja vaikka siellä on paljon surua, niin haluatte  tuoda sen silti ylpeänä esille?

JÓN: Kyllä niin voisi sanoa. Se on vähän niin kuin rakkauskirje meidän maallemme ja myös vähän historiallemmekin. Kansamme on kautta aikojen tehneet todella kovaa työtä vain ja ainoastaan selviytäkseen siellä, koska luonto on hyvin karua eikä siellä kasva oikein mitään, joten viljely on hankalaa. On mentävä merille pitkiksi ajoiksi saadakseen ruokaa pöytään, ja sitten ovat vesilinnut. Okei, nykypäivänä se on erilaista kuin noin 150 vuotta sitten. Mutta siellä on karua asua monellakin tapaa.

Miten ihmiset ovat Färsaarilla ottaneet vastaan musiikkinne?

JÓN: Noin puolet ja puolet. Moni ajattelee, miksi sen pitää olla niin synkkää ja surullista. Mutta niin se yleensä on ihmisten kanssa: toiset pitävät, toiset eivät. Toinen puolikas taas todella arvostaa sitä, mitä yritämme tehdä, ja pitää musiikistamme paljon. Ja musiikkimme suosio on kyllä kasvanut siellä. Färsaarelaiset ajattelevat ja tuntevat samoin kuin me musiikissamme. He tuntevat myös historiansa ja kantavat sitä ylpeydellä. Tiedostamme vaikeutemme ja yritämme saada siitä positiiviset asiat käytettyä; musiikissamme yritämme tuoda vaikeat ja surulliset asiat esille vähän kerrallaan.

Miten asiat ovat muuttuneet siellä saarilla teidän alkuajoistanne tähän päivään?

JÓN: En ole ihan varma, kai se vähän on muuttunut? Emme kylläkään ole hirvittävän tunnettuja yksilöinä, vaikka bändi on tunnettu: emme niinkään laita kasvojamme esiin tuodaksemme omaa persoonaamme esiin. Me emme kohtaa faneja kaduilla vaan keikoilla. Eivät asiat niinkään ole muuttuneet; ehkä nykyään saamme parempia keikkatarjouksia ja keikoille tulee enemmän ihmisiä, jotka todellakin pitäävät meidän musiikistamme.

Mitkäs on tulevaisuuden suunnitelmanne?

JÓN: Jatkamme tätä, mitä teemme, tai ainakin yritämme. Yritämme jatkuvasti luoda vahvempaa identiteettiä bändillemme, mutta olemme tehneet vasta yhden EP:n ja yhden täyspitkän, joten hommaa vielä on. Ja haluamme tehdä jotain normeista poikkeavaa ja jotain aitoa, jota me ikuisesti etsimme. Toivottavasti musiikistamme pidetään tulevaisuudessakin ja saamme jatkossakin paljon keikkoja, koska musiikistahan tässä on kyse!

Mitä haluaisitte sanoa suomalaisille faneillenne?

JÓN: Kiitoksia suuresta ja ystävällisestä vastaanotostanne Tuskan perjantai-iltana! Se oli varmaankin parhaimipia keikkoja ja yleisö, joka meillä on ollut! Toivottavasti pidätte meistä tulevaisuudessakin ja näemme vielä!

Tähän en voi sanoa muuta, kuin seuraavaa keikkaa odotellessa ja levyostoksille!

Haastattelu: Anette Antonsen

Kommentoi julkaisua