Hammerfall yllättää positiivisesti uutuusalbumillaan ”Hammer of Dawn”

Ruotsalainen power/heavy metal -yhtye Hammerfall ei ole koskaan ollut se helpoin yhtye seurata. Yhtyeen lähes kolmekymmentä vuotta kestänyt ura kun on tarjonnut yllättävänkin paljon laadultaan heittelehtivää materiaalia, jonka myötä julkaisukatalogista löytyy kaikkea klassikkoalbumeista täydelliseen kuraan. Oma mittani täyttyi lopullisesti vuonna 2016 ilmestyneellä “Built to Last” -pitkäsoitolla. Albumi tuntui aikanaan niin karvaalta pettymykseltä, että yhtyeestä täytyi pitää viiden vuoden mittaiseksi venynyt tauko, jotta uskaltautui jälleen tarkastelemaan, missä nyt mennään.

Onneksi vuonna 2022 voidaan jälleen sanoa, että Hammerfall elää ja voi hyvin. Yhtyeen 12. studioalbumi “Hammer of Dawn” on hyvinkin parasta, mitä bändi on julkaissut pitkään aikaan. Kuluneiden vuosien touhut huomioiden sitä ei voi pitää tosin kovin kummoisena meriittinä mutta on silti mukava huomata, kuinka freesillä ja innokkaalla otteella yhtye nyt takoo voimametallihenkistä raskasmetalliaan.

Kymmenen kappaletta käsittävä “Hammer of Dawn” palauttaa valokiilaan ruotsalaisyhtyeen, jolla tuntuu jälleen olevan todellista paloa musiikin tekemiseen. Laadullisesti kiekko heittelehtii erinomaisesta keskinkertaiseen, mutta vain muutamassa kohdin lipsahdetaan naurettavuuden puolelle. Eikä se tarkoita pilke silmäkulmassa tehtyjä curling-musiikkivideoita vaan sitä tahatonta koomisuutta, jota kuunnellessa tekisi mieli haudata kasvot kämmeniin. Mutta vaikka kiekolta löytyy selkeät aallonpohjat kuten “Reveries”-viisussa kuultavaa naurettavaa sanailua ja ärsyttävää kertsi-rallattelua, on bändin tekemisessä vastapainoksi niin hyvää sykettä, että se itsessään nostaa albumikokonaisuuden reilusti plussan puolelle. Ja kun joukossa on oikeasti toimivia kappaleita kuten rokkaava “Brotherhood”, mahtipontisesti tamppaava nimikkokappale ja vaikkapa rouheasti riffittelevä “Too Old to Die Young”, aiheuttaa Hammerfallin uutukainen pakostakin hyväksyvää nyökkäilyä.

Yhtyeen laadultaan aaltoilevassa diskografiassa “Hammer of Dawn” sijoittuu helposti sinne paremmalle puoliskolle. Siitäkin huolimatta, että albumilta löytyy omat harharetkensä keskinkertaisuuden puolelle, on kiekolta kumpuavaa rehellistä tekemisen meininkiä pakko arvostaa. Varsinkin, kun se jalostuu monessa kohtaa erinomaisiksi kitarariffeiksi, tarttuviksi melodioiksi ja voimaannuttavaksi sankarimeiningiksi. Vaikka “Hammer of Dawn” ei edustakaan mitään metallitäydellisyyttä, palauttaa se uskon Hammerfallin tekemisiin sekä lisää muutaman erinomaisen kappaleen yhtyeen keikka-arsenaaliin. Voiko enempää toivoakaan?