Hand Of Junon ”Psychotic Banana” on paljon kesympi kuin mitä sen nimi antaa olettaa

Ristin muotoon asetellut banaanit eivät voi olla herättämättä huomiota. Erikoisen kansikuvan omaava ”Psychotic Banana” on italialaisen Hand Of Junon esikoisalbumi. Debyyttialbumin perusteella Hand Of Junon ulosanti pohjautuu vahvasti metallimusiikkiin, josta löytyy kuitenkin myös popahtavuutta.

Banaaniristi saa väistämättä miettimään, mitä Hand Of Juno haluaa sillä sanoa. Albumin sanoitusten ja nimikkokappaleen musiikkivideon perusteella kyseessä taitaa olla lähinnä visuaalinen tehoste, eikä ainakaan sanoituksissa arvostella kristinuskoa. Nimikkokappaleen musiikkivideo on toki oma erikoinen lukunsa, sitä ei voi kieltää. Albumin sanoitukset eivät muodosta yhtä teemaa, vaan ne tuntuvat olevan enemmän musiikillisen ulosannin tukena.

Hand Of Junon ilmaisu rakentuu pitkälti säröisten ja murjovien riffien, nopeaotteisen rytmiosaston ja vokalisti Melissa Bruschin varaan. Solistilla on suhteellisen laaja ääniala, minkä vuoksi häneltä taittuvat niin örinät kuin puhtaat lauluosuudet. Puhtaat lauluosuudet ovat paremmin edustettuina debyyttialbumilla, mutta kappaleissa ”Destroy The Line”, ”Psychotic Banana” ja ”Hug My Death” kuullaan myös varsin pätevän kuuloista murinaa.

”Psychotic Banana” on tasapainoinen albumi — ja myös yllättävän tasainen. Pitkäsoiton nimen perusteella siltä olisi voinut olettaa löytyvän enemmän hullunkurisia tai provosoivia kappaleita, mutta ainoastaan nimikkokappale osoittautui sellaiseksi. Albumilta ei myöskään ponnahda esiin montaa korvamatoa, mikä sekin hieman ihmetyttää. Oikeastaan ”Not A Game” ja ”Hug My Death” ovat ainoat kappaleet, jotka jäävät pyörimään mieleen. Kokonaisuudessaan ”Psychotic Banana” on hyvä avaus Hand Of Junolta, joka toivottavasti julkaisee tulevaisuudessa lisääkin pitkäsoittoja.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen