Happoradio – Kauniin Kääntöpiiri

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 6.1.2017

Happoradio on vakiinnuttanut jo vuosia sitten asemansa suomalaisen rockin ja popin välimaastossa. Yhtyeelle on kertynyt jo yli 15 vuotta ja levyjä on tipahdellut tasaiseen tahtiin. Edellinen julkaisu ”Elefantti” ilmestyi vuonna 2014 eikä se ihan yllättänyt edeltävien levyjen tasolle. ”Elefantti” oli yhtyeen kohdalla uusi askel kohti kevyempää musiikkia. Happoradion seitsemäs studioalbumi ”Kauniin Kääntöpiiri” jatkaa pop-musiikin linjalla, mutta levyllä kuullaan myös kauniita melodioita sekä synkkiä lyriikoita.

Edeltävästä levystä ”Elefantista” on vielä mainittava se, että itselleni se oli hienoinen pettymys. Yhtyeen edeltävät levyt vuosien 2003-2010 välillä ovat olleet hyviä ja moni myös erinomaisia. ”Elefantin” kohdalla en jaksanut innostua, mikä oli suuri harmi. Onneksi kuitenkin keväällä ilmestynyt ”Valopallo” lohkaisu sekä syksyllä julkaistu ”Älä Puhu Huomisesta” valoivat toivoa uuden albumin suhteen. Happoradio on selkeästi kehittynyt musiikintekijänä – rockista on siirrytty kohti kevyempää, mutta kaunista äänimaailmaa, josta on kuitenkin tunnistettavissa yhtyeen ydin sanoitusten ja olemuksen kautta. Jonkinlaisesta ”aikuistumisesta” yhtyeen kohdalla voidaan puhua – Happoradio on jättänyt taakseen nuoruusvuosiensa rock-soundinsa, tarttuvat kertosäkeet ja siirtynyt kohti tunnelmallisempaa ilmaisukanavaa. Kehitystä voisi verrata Samuli Putron siirtymisestä Zen Cafen suorasukaisesta poprockista kohti askeettisempaa, mutta kauniimpaa Samuli Putro -tuotantoa. Happoradion kappaleista on tosin voinut aiemminkin löytää kauniita ja synkkiä sanoituksia, joten joensuulaisyhtyeen kohdalla prosessi ei ole ollut yhtä dramaattinen.

Happoradiolle ominaisesti kappaleiden sanoitukset ovat parisuhdekeskeisiä. Rosoisia ja tarttuvia kitarariffejä ei juuri levyllä kuulla vaan tilalle on tullut enemmän syntetisaattoria ja pirteitä äänimaailmoja. Albumilla vauhtia on vähennetty ja tilaa on tuotu uusille tunnelmille ja syvällisyydelle. Energisyyttäkin toki löytyy ja sitä edustaa iloinen sekä tarttuva popkappale ”Valopallo”. Rennon letkeillä 80-luvun tyylisillä tanssibiiteillä sävytetty ”Älä Puhu Huomisesta” suuntaa kuulijan katseen tähän hetkeen ja murheettomuuteen. ”Älä Puhu Huomisesta” on kuin sivistynyt ja hienostunut irrottelukappale, jonka kuuntelemisesta jää autuas mieli.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Levyn loppupuolelta löytyy mielenkiintoinen ”Jokainen Hetki On Väärin”. Sanoituksista paistaa ristiriitaisuus – toisaalta kuvaillaan suhteen kauneutta, mutta myös sen rumuutta ja vahingollisuutta. Kappaleessa tulee esille myös Tykin erilaisempi, intensiivisempi laulutyyli. ”Jokainen Hetki On Väärin” on ehdottomasti albumin yksi hienoimpia teoksia. Täyspitkän päättävä ”Pidä Pää Pinnalla” on myös yksi levyn puhuttelevampia kappaleita. Kappaleen alussa Tykki laulaa rauhallisesti ja piano säestää hänen lauluaan. Tunnelma on hauras ja kaunis. Tykin tapa tulkita sanoituksia tuo vahvasti mieleen Samuli Putron, mitä en pidä lainkaan pahana asiana. ”Pidä Pää Pinnalla” on kaunis, herkkä ja tunnelmaltaan mykistävän vahva kappale. Kertosäkeissä teos räjähtää hallitusti ja lopputuloksena se kruunaa albumin.

”Kauniin Kääntöpiiri” on kaunis levy. Albumiin on helppo uppoutua ja kappaleiden välillä vallitsee harmonia. ”Kauniin Kääntöpiiri” on uusi luku Happoradion kohdalla – levy on syvällisempää ja tunnelmaltaan pohdiskelevampaa kuin aiemmat, jossain määrin ”kypsempää”. Uudenlaisten ideoiden toteuttaminen vaatii aina rohkeutta ja riskin ottamista ja tällä kertaa se on kannattanut. ”Kauniin Kääntöpiiri” ei ole mikään tusinalevy vaan uusi perspektiivi yhtyeen musiikkiin. Jos haluan kuunnella energisempää ja raskaampaa Happoradiota voin kuunnella vaikka ”Kaunis Minä” -albumia. Mikäli nyt mielin kuunnella syvällisempää ja kauniimpaa Happoradiota, otan ”Kauniin Kääntöpiirin” kuunteluun.