Happoradio on mahtavampi ja syvällisempi yhtye kuin koskaan aiemmin

Kun Happoradio saapuu vanhaan kotikaupunkiinsa, kuinka joensuulaiset ottavat yhtyeen vastaan? Tietenkin ostamalla lippuja niin paljon, että Kerubin keikka myydään loppuun! Loppuunmyyntiä ei voinut pitää itsestäänselvyytenä, koska Happoradio esiintyi Joensuussa viimeksi reilu kuukausi sitten, mutta siitä huolimatta yleisöä riitti Kerubiinkin. Tämä tietenkin kertoo siitä, että yhtyeellä on todella vankka kannatus Pohjois-Karjalan pääkaupungissa.

Olin Kerubissa poikkeuksellisesti puolitoista tuntia ennen keikan alkua – syy piili siinä, että haastattelin Aki Tykkiä ja Markku DeFrostia. Haastattelu tulee sivustollemme lähiaikoina. En kuitenkaan ollut ainoa, joka oli tullut hyvissä ajoin paikalle. Yhdeksältä saliin astuessa huomasin, ettei eturiviin enää ollut asiaa. Salissa oli jo paljon porukkaa, vaikka keikka alkoi vasta puoli yhdentoista tienoilla. Loppuunmyydyn keikan yleisö oli kirjava. Paikalla oli 20-vuotiaita, kolmekymppisiä ja neljissäkymmenissä olevia. Paikalla oli myös muutamia iäkkäämpiä ihmisiä, mutta yleisön keski-ikä sijoittui varmaankin 30-40 vuoden välille. Tuona iltana Happoradion yleisö koostui pitkälti naisista, mutta oli paikalle miehiäkin eksynyt. Etenkin pariskuntia näytti olevan salissa paljon.

Kymmenen maissa tunnelma oli odottava Kerubin salissa. Kolme minuuttia ennen show’n alkua lavan takana olleelle taululle ilmestyi sekuntikello, josta kolmen minuutin ”lähtölaskennan” keikan alkamiseen pystyi seuraamaan. Sekuntikellon ilmestyminen kirvoitti ilonhuudahduksia, ja sitten riemu vasta repesikin, kun yhtye asteli lauteille. Happoradio aloitti esityksensä ”Kauniin Kääntöpiirin” mukana julkaistuilla ”Ihan hyvät ihmiset” ja ”Älä puhu huomisesta” -kappaleilla, jotka yleisö otti ilolla vastaan. Tämän jälkeen Aki Tykki tervehti yleisöä ja totesi, että tänään he soittavat ”mahdollisimman paljon uutta musiikkia, vain vittuillakseen”. Yleisön naureskelun jälkeen Tykki lisäsi vielä, että te jos ketkä kestätte niitä kuunnella. Ja miksipä niitä ei kestäisi kuunnella? Vaikka monet uudet kappaleet eivät ole Happoradion vanhempien kappaleiden veroisia energisyydessä, on niissä upeita melodioita, syvällisyyttä ja ehkä synkkyyttäkin entistä enemmän.

Sitä ei voi kuitenkaan kiistää, etteivätkö vanhat kappaleet olisi saaneet tunnelmaa repeämään – kun yhtye soitti viidentenä ”Rakkaus”-kappaleen, tanssi alkoi ja ilmapiiri muuttui selvästi vapautuneemmaksi. Tämä toistui vielä monta kertaa keikan aikana muun muassa ”Hirsi”-, ”Tavikset”- ja ”Puhu äänellä jonka kuulen” -kappaleiden kanssa. Jälkimmäisen kohdalla näin ja myös kuulin ensimmäistä kertaa, miltä ”yleisön laulattaminen” onnistuneena kuulostaa. Olen nähnyt monien artistien kokeilevan tätä ja usein laihalla menestyksellä, mutta Happoradion kohdalla koko sali raikasi etenkin naisten laulusta. Se oli hieno hetki, ja myös yhtyeen jäsenistä huomasi, että he olivat otettuja tästä suorituksesta.

Happoradio ei ole yhtye, joka ratsastaisi vanhojen hittiensä varjolla, ei todellakaan. ”Sinun vaikka hajoat” aukesi itselleni ihan eri lailla kuin levyltä kuunneltuna – ymmärsin, että tässä kappaleessa on hyvin kaunis sanoma, joka kuvastaa vankkumatonta rakkautta. Vastaavasti ”Sinä ja hän”, josta en ole aiemmin edes pitänyt, osoittautui yhtyeen yhdeksi hienoimmaksi livekappaleeksi. Kappaleeseen oli tehty tauko, jonka aikana Tykki hengitti raskaasti mikrofoniin kuin korostaen kappaleen katkeraa sanomaa. Sen jälkeen kertosäe läväytettiin kuulijoille voimalla, ja yleisö lauloi hurmiossa mukana. Tykki mainitsi Kaaoszinen haastattelussa, että Happoradio on hyvä live-yhtye, ja sen illan esitys vahvisti. Yhtye käytti spottivalojen ja savujen lisäksi ainoastaan takana olevaa isoa näyttöä, jolta näytettiin kappaleisiin sopivia videoita. Esimerkiksi ”Pidä pinnalla pää” -kappaleen taustalla näkyi kesäinen aallokko ja ”Pois Kalliosta” -kappaleen taustalla sahattiin Helsingin keskustaa ristiin rastiin. Muuten yhtyeen esitys perustui kappaleiden tulkintaan, erilaisiin sovituksiin ja hetkessä läsnäoloon, niin kuin asian kuuluukin mennä. Happoradion jäsenten esiintymistä oli mielenkiintoista seurata myös siksi, että he esiintyivät hyvin vähäeleisesti – mitään ylimääräisiä, kappaleisiin kuulumattomia temppuja ei nähty. Joku voisi tulkita sen tietenkin niin, ettei yhtye eläydy tarpeeksi, mutta mielestäni kaikkien yhtyeiden ei tarvitse pomppia lavalla todistaakseen olevansa läsnä.

Happoradio teki kaksi encorea, joihin oli säästetty mykistyttävän hieno ”Jokainen hetki on väärin”, eläimellinen ”Ahmat tulevat”, uudelleensovitettu ”Pelastaja” ja ”Pois Kalliosta”. Tykki on aiemmin kertonutkin, että yhtye on kasvanut ulos vanhasta ”Pelastajasta”, ja täytyy myöntää, että uusi versio oli mahtavan kuuloinen. Ennen viimeistä kappaletta Tykki kiitteli vielä yleisöä ja rohkaisi kuuntelijoita nauttimaan elämän pienistä asioista. Happoradio soitti reilun puolitoistatuntisen esityksen, jota seuratessa aika ei käynyt pitkäksi. Uusia kappaleita kuultiin runsaasti, eikä itseäni jäänyt mitenkään vaivaamaan, että olisinpa kuullut enemmän vanhaa tuotantoa. Koska kyseessä oli levynjulkaisukiertue, tämä oli ja on ainutkertainen mahdollisuus päästä kuulemaan niitäkin kappaleita ”Kauniin Kääntöpiiriltä”, joita Happoradio ei välttämättä enää tulevaisuudessa keikoillaan soita.

Happoradio Facebookissa

Raportti: Aleksi Parkkonen

Kuvat: Kati Kämppi