Happoradio – Vuosipäivä

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 26.4.2016

Happoradio julkaisi uuden singlen, ”Valopallon”, huhtikuun alussa ja teki minikiertueen ”Fugesta Möysään”. Single on ensimakua syksyllä ilmestyvästä seitsemännestä studioalbumista, mutta syksyyn on vielä aikaa. Tänään kuitenkin yhtyeen ”Vuosipäivä”-albumi täyttää kymmenen vuotta, joten uutta albumia odotellessa voi vaikka perehtyä vanhaan tuotantoon.

”Vuosipäivä” on Happoradion kolmas albumi, ja siltä julkaistin singleinä aikanaan ”Tavikset”, ”HC-Sää” ja ”Suru on”. Singlejulkaisujen määrä on siitä poikkeuksellinen, että kaikilta muilta albumeilta sinkkuja on julkaistu neljä, mutta tältä vain kolme. Tiedä sitten mistä asia johtuu, sillä tälläkin albumilla on monia hyviä kappaleita. ”Varo Miestä” alkaa tiukalla poljennalla ja veitsenterävillä kitarariffeillä. Kappaleen lyriikat ovat nokkelat ja kertovat mielenkiintoisen tarinan petollisesta miehestä. ”HC-Sää” on kaunis ja tarttuva kappale, jossa kuvaillaan, miltä rakastetusta erossa oleminen tuntuu. Sanat kuvailevat tuntemuksia hyvin, ja niistä välittyy erossaolon ahdinko ja pelko. Havaittavissa on myös jonkinasteinen riippuvuus toiseen.

”Suru on” on hieno kuvaus surusta. Kappaleessa kerrotaan, missä kaikkialla surun voi kohdata ja miten se näkyy ihmisissä. Vokalisti Tykki kuitenkin neuvoo olemaan kuuntelematta surua. Kertosäkeessä surua kuvaillaan näin: ”suru on Tyynimeri / laaja muttei rannaton / suru on Tyynimeri / syvä muttei pohjaton”. Kuvailu on osuva, sillä suru voi tuntua ylivoimaiselta ja voittamattomalta, mutta kuten kertosäkeessä muistutetaan, se ei ole ääretön vaan siitä voi selviytyä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Tomu” on hieno kertomus ihmisen ja sukupolvien rajallisuudesta. Kappaleen henkilöt jäätyvät kuoltuaan kuviksi, muistoiksi omalle suvulle. Kertosäkeessä lauletaan ”aika puhaltaa talon tomuksi ympäriltä / aika puhaltaa pois meidät valtateiltä”. Tämä on erityisen hieno ja osuva kuvaus siitä, että vaikka haluaisimme jättää jälkeemme asioita, ajan kanssa ne katoavat tai ainakin unohtuvat. ”Tomu” ei kuitenkaan ole lohduton, vaikka se kertookin sen tosiasian, että maailma jatkaa radallaan silloinkin, kun meistä aika jättää. Kappaleen melodia on hiukan haikea, mutta silti kaunis. Jottei levy menisi liian synkäksi ja syvälliseksi, seuraavana tulee yksi Happoradion tunnetuimmista hiteistä, ”Tavikset”. Se on vauhdikas ja tarttuva, saa jalan polkemaan lattiaa ja jää päähän pörräämään. ”Pumppu” jatkaa samalla linjalla. Siinä on hauskat sanoitukset, ja se antaa jalalle vauhtia. Lisäksi kappale kertoo railakkaan tarinan, joten sanat kannattaa kuunnella tarkkaan.

”Tytön täytyy tehdä” kuvailee nuoren naisen synkkää elämää, jossa hän on joutunut luopumaan ihmisarvostaan. Lyriikat ovat kauniit, vaikka käsittelevätkin arkaa aihetta. Kappaleesta välittyvä tunnelma ei kuitenkaan ole lohduton, vaan siitä tulee vaikutelma, että ehkä nainen saa vielä asiat raiteilleen. Päätösraita ”Encore” käsittelee parisuhdetta. Sanotuksista saa kuvan, että kappaleen päähenkilölle ja naiselle on tullut ero. Tämän jälkeen nainen on löytänyt uuden miehen, mutta mies on ”liian hyvä”, mikä alkaa ahdistaa naista. Nyt päähenkilö näkee mahdollisuuden palata naisen luokse, ja kertoo tuntevansa naisen läpikotaisin. Kappaleesta välittyy kaipaus ja pieni toivonkipinä yhteenpaluusta.

”Vuosipäivä” käsittelee osassa kappaleista vaikeita asioita, kuten surua, menetettyä rakkautta ja kuoleman väistämättömyyttä. Asiat on kuitenkin saatu puettua kauniisiin melodioihin, ja toivon pilkahduksiakin kappaleissa on. Albumilla on myös menevämpiä ja kevytmielisempiä kappaleita, jotka osaltaan tasapainottavat kokonaisuutta. ”Vuosipäivä” ei ehkä ole Happoradion paras albumi, mutta lukeutuu ehdottomasti onnistuneimpiin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen