Hård rock – Arviossa H.E.A.T:n uudelleen miksattu debyytti

Kirjoittanut Markku Siira - 19.12.2023

Ruotsipoikien AOR-maustettu hard rock- orkesteri H.E.A.T on nähnyt tarpeelliseksi miksata uudelleen bändin nimeä kantava vuoden 2008 debyyttialbumi ja julkaista se näin vuonna 2023. Mukaan näyttävään pakettiin on lisäksi ympätty eri versioita kappaleista sisältävä kuuden biisin bonus-CD.

”Intron” jälkeen kitara ujeltaa alun ”There for You”– biisille. Perushutulla mennään ja hittimeininki on ilmeinen. Homma toimii vastaansanomattomasti, vaikkei pyörä tule keksityksikään uudelleen. Laulumelodiat ja taustat on mietitty tarkkaan. Kitarasoolo on ilmava, pätevä ja taitava. Syntikka jatkaa siitä, mihin kitara jäi. Tunnelmaa nostatetaan pysäyttämällä bändi, mutta kasvattamalla laulua. Tämä matsku myy.

”Late Night Lady” on hidasta ja jykevää hårdishumppaa, jossa basso jauhaa samaa nuottia ja laulu soi komeasti. O-kirjainta uliseva B-osa on tahattoman koominen, mutta kertosäe nostaa riman voittolukemiin ja jää tärykalvoille porisemaan. Siinä soi vahvasti 80-luvun Los Angelesin glam. Kliseisyydeltä ei vältytä nytkään, mutta sehän onkin homman nimi. Väliosan syntsasoundi on mainio ja kitarasoolo asiallinen perusvinku.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Rumpumätke aloittaa ”Straight for Your Heart”– fiilistelyn. Laulu on herkkää lässyä, kuten myös tutulla yhden nuotin bassolla ryyditetty sävelkulku. B-osa nostaa toiveita kertosäkeen suhteen. Sitä ennen kuitenkin palataan lyhyesti alun lällytykseen. Kitarasoolo on jälleen perustaitava. Se jatkuu kertosäkeen taustalla. Osia veivataan edestakaisin. Myös tämä biisi toimii mainiosti ilman sen korkealentoisemman kunnianhimon rasitetta.

”Feel the Heat” käynnistyy pystynyrkkisellä tunnelmoinnilla ja sooloavalla kitaralla. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Ei vähiten yltiödramaattisen laulun johdosta. Keikkatilanteessa useammankin naispuolisen kuuntelijan istumapaikalta saattaa löytyä tunteen palosta syntynyttä kosteutta. Vaikka kuka näitä biisejä nyt istuallaan kuuntelee… Laulaja antaa palaa karvaisen sielunsa kyllyydestä ja basso on jumppatuulella jälleen. Biisi on näppärä, kliseinen ja toimiva. Kitarasoolo on kuin kopio kaikista aiemmista ja koskettimet lyövät löylyä koko rahan edestä. Lopussa kertosäettä hoetaan kyllästymiseen saakka, kunnes feidi häivyttää orgasmin.

H.E.A.T osaa asiansa. Bändi toimii genressään ilman vastaväitteitä. Erityisesti laulaja vakuuttaa soivalla äänellään ja taidollaan. Albumin uudelleen miksaamisesta voidaan olla useampaa mieltä, mutta ehkä se tuo orkesterille uusia kuulijoita ja antaa vanhoille faneille myös jotain uutta. Tällaista musaa kuuntelee mielikseen. Kunhan muistaa jättää turhat progeiluodotukset narikkaan ja kääntää aivonsa piirun verran kohti jo kauan sitten kadonnutta teini-ikää.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen