Hard rockia rohkeasti omana itsenään – arviossa Bodyguerran ”Invictus”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 13.12.2023

Kaksiteräinen sotakirves lepää itsevarmana kantrityylisten varsisaappaiden vierellä. Kuva sopii hyvin yhteen albumin nimen kanssa, joka uhkuu voittamattomuutta. Tummansävyinen kansikuva kuuluu saksalaisen Bodyguerran kolmannelle pitkäsoitolle, joka sisältää yhtyeen tyylille uskollisesti väkevää hard rockia bluesin juurevuuden kera.

Bodyguerra julkaisi edellisen albuminsa kaksi vuotta sitten, joten saksalaisyhtye on ahkeroinut viimeisen parin vuoden aikana. Yhtyeen uudella pitkäsoitolla on yksitoista kappaletta – mukaan lukien bonusraita – jotka ovat tuttuun tapaan rouheita, mutta myös häkellyttävän tarttuvia. Jokaiseen kappaleeseen on punottu takertuvat kertosäkeistöt, jotka porautuvat mielen syövereihin. ”Troublemaker”, ”She Bob” ja ”Too Late” vievät toistuvuuden jopa hienoisen ärsyttävälle asteelle.

Onneksi kappaleita ei ole kuitenkaan luotu samasta muotista vaan pitkäsoitolta löytyy vaihtelevuutta. ”Blood And Stones” on jopa hieman progehtava albumin mittakaavalla, ”Confident Women” on naiseutta ylistävä voimaannuttamislaulu ja ”Devil’s Eye” tuo synkistelevää sävyä täyspitkälle. ”I Stop Listening To You” on sanomansa suhteen turhan ivallinen, eikä siten osu täysin maalinsa, mutta albumin päättävä folk-vivahteinen ”My Mother Told Me” ilahduttaa aivan uudella aspektilla. Kyseinen kappale on myös lyriikoidensa suhteen moniulotteinen, sillä se sisältää lauluosuudet kolmella eri kielellä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Bodyguerran ”Invictus” on niin sisältönsä kuin asenteensa puolesta täyttä hard rockia: se on tinkimättömästi toteutettu ja lojaali omalle visiolleen. Vokalisti Ela Sturmin persoonallinen ja nariseva ääni ei ole kaikkien mieleen, kuten ei ole yhtyeen soittama musiikkikaan. Se ei taatusti haittaa Bodyguerraa. Vaikka ”Invictus” sisältää tasoeroja kappaleiden välillä, voittaa se paljon polkevilla sävellyksillään ja persoonallisella asenteellaan.

Kappalelista:

Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/Bodyguerra

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen