Harmonista progressiivista rockia Pohjois-Karjalasta – arviossa Pi Mezon -yhtyeen ”New World”

Toissa vuonna julkaistu ”A Lone” -albumi vakuutti minut niin idearikkaalla asenteellaan kuin ammattitaitoisella toteutuksellaankin. Ilja Koslonen pitelee edelleen pitkälti taiteellisia ohjaksia joensuulaisyhtyeessä sanoittamalla ja säveltämällä musiikin itse, sekä hoitamalla myös kitaristin, kosketinsoittajan, ohjelmoitsijan ja basistin tonttia. Tästä huolimatta Pi Mezon ei ole yhden miehen projekti, vaan bändi tarvitsee lisää lihaa luiden ympärille muiden muusikoiden muodossa.

Koslosen lisäksi vokalisti Jarkko Maula ja rumpali Sami Ratilainen ovat tuttuja nimiä jo esikoistäyspitkältä. Heidän lisäkseen Pi Mezonin nykyinen kokoonpano käsittää myös basisti Anssi Hyttisen sekä kitaristi Petri Tarvaisen. Albumilla on myös neljä vierailevaa muusikkoa viidellä kappaleella. Levyllä kuullaan esimerkiksi selloa Janne Kimasen soittamana, sekä Henri Norpan taidokasta pianonsoittoa. Vierailevina vokalisteina kuullaan Aleksi Koslosta ja Becca Wickeriä ”The Name I Need” -kappaleella.

Levy alkaa harmonisella introlla, ja ”Drown In My Sky” jatkaa samanlaisessa äänimaisemissa Maulan rauhallisen laulun ja Koslosen kauniin pianosoiton säestämänä. Lähes 13-minuuttinen kappale ei ole kokonaan harmoninen, vaan kappaleen rock-henkisyys nousee esiin muutaman kerran kiljuvien riffien myötä. ”Drown In My Sky” on kunnianhimoinen teos, josta löytyy useita eri vaiheita. Kappale on ollut viisasta sijoittaa levyn alkuun, sillä myöhemmin se olisi voinut tuntua liian järkälemäiseltä.

Edellisellä albumilla Pi Mezon hyödynsi välisoittokappaleita, mutta ”New Worldillä” niitä ei kuulla. Siitä huolimatta ”The Name I Need” toimii tietynlaisena intermezzona tummemman äänimaisemansa johdosta. ”Stay” jatkaa edellä mainitun kappaleen jälkilöylyistä ja kappale on myös tunnelmaltaan toisenlainen kuin aiemmat. Maula laulaa aiempaa surumielisemmin, mikä sopii hyvin yhteen kappaleen laahaavan ja koruttoman soundin kanssa. Synkemmästä tunnelmasta huolimatta ”Stay” ei ole lohduton, vaan kuultavissa on myös toivon pilkahduksia.

Mitä pidemmälle ”New Worldiä” kuuntelee, voi huomata, ettei albumilla ole samanlaisia raskaita piirteitä kuin mitä ”A Lone” -albumilla oli. Toinen mielenkiintoinen havainto liittyy kappaleiden siirtymiin. Mikään kappale ei lopu kuin seinään, vaan melodiat hiipuvat taustakohinamaiseksi. Sitten tulee mielenkiintoinen seikka: seuraava kappale jatkaa siitä äänimaisemasta mihin edellinen jäi. Näin ollen siirtymät kappaleesta toiseen ovat äärimmäisen sulavia, eikä levyä kannata missään tapauksessa kuunnella hyppien, sillä silloin jotain olennaista saattaa jäädä kuulematta. Se on vähän sama asia, kuin jättäisi jonkin tv-sarjan jaksosta katsomatta viimeiset kymmenen minuuttia, eli se ei ole hyvä idea.

Kokonaisuutena ”New World” on kuin tarina, joka tulee kuunnella alusta loppuun. Albumi vaatii kuuntelijaltaan kärsivällisyyttä ja sitoutumista keskittymisen suhteen. Vaikka sävellykset ovat upeita albumilla, myös lyriikat vaativat huomiota. Maulan taidokas tulkinta herättää sanoitusten tunteet esiin, ja ne saavat tukea milloin lennokkaista kitarasooloista ja toisinaan kumpuilevista kosketinsoitinosuuksista.

Se on myös todettava, että Pi Mezon -yhtyeen toinen pitkäsoitto on taidokkaasti toteutettu, ja sitä kuunnellessa on helppo uppoutua ajatuksiinsa. Kappaleet on toteutettu ajatuksen kanssa ja harkiten, eikä mikään ole sattumanvaraista. Niin kauniiden melodioiden kuin Maulan pehmeän äänenkin äärellä on helppo viihtyä, mutta jossain vaiheessa ähky saattaa iskeä. Harmonisuus hallitsee kappaleita, ja itse koin hieman pitkästymistä levyn puolivälin tienoilla. Levyllä olisi voinut olla makuuni enemmänkin ”This Appealing Current” -kappaleen sisältämää räväkkyyttä. Se olisi ollut hyvä vastapaino harmonisuudelle.

Kaiken kaikkiaan ”New World” osoittaa, että Pi Mezon on mennyt kehityksessään eteenpäin. Yhtye ei ole lähtenyt tavoittelemaan esikoisalbuminsa kaltaista asetelmaa, vaan suuntasi rohkeasti toiseen suuntaan. Kun keveät ja kauniit tunnelmat yhdistyvät Maulan äänen kanssa, synnyttävät ne mielessäni yhtymäkohtia Sonata Arctican uudemman tuotannon suuntaan. Joka tapauksessa ”New World” on syvällinen ja kiintoisa kokonaisuus, vaikka välillä makuuni turhankin tasainen. ”New World” ei säväyttänyt itseäni yhtä vahvasti kuin debyytti, mutta jään silti mielenkiinnolla seuraamaan millaisille urille Pi Mezon suuntaa tulevaisuudessa.

7/10

Kappalelista:

  1. Old World
  2. Drown In My Sky
  3. Volatile
  4. The Name I Need
  5. Stay
  6. A Poem And A Song
  7. Hear The Raving
  8. Unfamiliar Room
  9. Carmine
  10. This Appealing Current
  11. Towards The Sun
  12. New World

Pi Mezon Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua