”Cold Ground” on tummanpuhuvaksi folkiksi itseään luonnehtivan Harmony Gardenin kolmas pitkäsoitto. Synkällä levyllä kuuluu niin nihilistinen folk, kevyt blues, vanhahtava rock kuin kantrikin. Yhtye ei ole pohjimmiltaan tuntematon, sillä soittajat ovat olleet mukana muun muassa Korpiklaanissa, Imperiassa, Two Witchesissä, Yhteiskunnan Mutanteissa ja Suruajassa. Levylle lisäsävyä tuovat perinteisempien soittimien lisäksi vielä viulu sekä kontrabasso.

Levy on musiikillisesti mukavan letkeää kuunneltavaa. Soitannallisesti siinä ei ole mitään vikaa, mutta mitenkään erikoisia rytmejä levyltä ei löydy. Mutta tässä genressä sanoitukset ovat tärkeämmässä osassa kuin itse musiikilla kikkailu. Musiikki on siis kevyttä ja miellyttävää kuunneltavaa, joissakin kappaleissa myös erittäin kauniisti sävellettyä. Varsinkin heti alkupuolella ”Johnny No Goode” uudelleenmäärittelee koko levyn. Tämä on myös kuvitteellisen A-puolen viimeinen kappale.

Kuvitteelliselle B-puolelle siirryttäessä avausraita on vauhdikkaampi kuin ensimmäinen puoli yhteensä. Kappaleessa kuuluu myös vivahde rockabillystä, mutta sellaisena helppona radiokuunneltavana versiona. Levyn nimikkobiisi on kaunis ja oikein onnistunut paksummalla äänimaailmalla. ”Bad-ass Boy” ei taas itseäni miellytä yhtään. Laulajan ääni on ehkä ärsyttävimmillään tässä kappaleessa. Malta lukea, niin puutun laulajaan vielä enemmän myöhemmin. Viimeiset kappaleet eivät tästä paljon enää muutu eivätkä aiheuta mitään ihania tuntemuksia loppuun.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kuten sanoin, musiikki itsessään jää hieman taka-alalle ja sanoitukset ovat tärkeät. Tarkastellaan siis niitä. Synkkiähän ne ovat, vaikkakin itse musiikki ja laulu ei niinkään ole synkkää. Pidän tällaisesta kontrastista, missä itse musiikin kuunteleminen ei vielä kerro sisällöstä. Tätä voi siis kuunnella fiilistelemällä kahdella tavalla: sanoituksia masennellen tai musiikkia sormilla napsutellen. Sanoituksista vielä yleisesti sen verran, että minua ärsyttävät synkät sanoitukset, joissa podetaan ja kärsitään ja itketään ja surkutellaan. Varsinkin miehen laulamana. Minulle herää niistä aina raivo, ja tekisi mieli huutaa laulajalle, että kasvattaa kivekset ja lopettaa vollotuksen. Mutta tähän musiikkityyliin tällainen synkkyys sopii vallan mainiosti.

Jos sanoituksia ei laulettaisi, ne olisivat runoja kirjassa. Sanoituksia miltei tärkeämpi levyllä on laulaja, jota sinun pitää kuunnella. Valitettavasti Harmony Gardenin heikoin lenkki onkin tämä ulosantaja; hänen äänensä on jotenkin ohut, nariseva, sävytön ja ärsyttävä kuunnella. Muuten ihan mainio levy kompastuu tavanomaiseen laulajaan, joka vieläpä varsinkin tarkemmin kuunneltuna alkaa ärsyttää.

En väitä, etteikö kevyenä kuunneltavana musiikki uppoaisi vallan mainiosti taustalla. Tarkemmin kuunneltaessa ja silmät kiinni fiilisteltäessä laulaja ei toimi. Jos pitää esimerkiksi Nick Cave And The Bad Seedsin ”Murder Ballads” -levystä, tämä on kevyempää kuunneltavaa, mutta samanlaisilla tunnelmilla, vaikkei ”Cold Ground” murhaajille olekaan omistettu.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Tässä on vallan oiva levy, joka puutteineen ja ärsytyksineenkin varmasti tulee soimaan levylautasella. Ja uskon, että laulajan osalta mielipiteet varmasti jakautuvat, ja uskallan myös sanoa, että saatan olla väärässä. ”Cold Ground” on oikeastaan kenelle tahansa hyvä lisä levyhyllyyn turvallisena ja erilaisena lisäyksenä hevimetallin rinnalle.

Arvosana:

7/10

Kappalelista:

1. Expressing All The Sadness And Despair
2. Ophelia And Evil
3. Vortex Of Existence
4. Afraid Of Flying
5. Johnny No Goode
6. Small Town Girl
7. Cold Ground
8. Bad-Ass Boy
9. Scapegoat
10. Crossroads, The Birthplace Of Stars

https://www.facebook.com/HarmonyGardenBand/

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy