Turkulainen 2006 perustettu Harvest Bell julkaisi ”Wheel Of Foretaste”-nimisen EP:n italialaisen Bloodrock Recordsin kautta tammikuun 17. päivä. ”Kai me jotain doom rockia ollaan”, toteaa genre-asiaan bändin kitaristi ja toinen biisintekijä Petri Härmä. EP sisältää kolme kappaletta ja se julkaistaan myös 7″ vinyyliformaatissa myöhemmin käsissä olevan CD-version lisäksi. Levyn ulkoasu on varsin uusioromanttinen utuisine linnoineen, mutta myös luonnonläheinen vihertävässä värimaailmassaan, joka toki myös palvelee edellämainittua.

Äänite on nauhoitettu Red House studiolla Turussa vuoden 2012 lopussa ja lopputulos on onnistunut. Soundit ovat selkeät ja kirkkaat, mutta tuovat silti tarvittaessa esiin kitaroiden rouheat säröt. Rytmiryhmä on myös hyvin balanssissa ja laulu on, kuten tavallista, ohjattu varsin eteen, mikä palveleekin tarkoitusta. Tämän tyyppisen ilmaisun yhdistäminen 70-lukuun tuottaa kuin perusoletuksena ajatuksen tunkkaisista ja peltipurkkimaisista soundeista, ja tämän perusteella voisikin bändiä kuvailla tietyntyyppiseksi päivitetyksi versioksi edellämainitun aikakauden rock ’n’ rollista, eräänlaiseksi neo-psych rockiksi.

Ensimmäinen kappale ”Salutation” aloittaa rauhallisesti ja luo pikkuhiljaa pahanenteistä tunnelmaa, joka sittemmin purkautuu kappaleen lopun rokkaavassa kliimaksissa sen nopeutuessa ja antaessa tilaa kitaroiden sooloilulle. Tämäntyyppinen rakenne tuo etäisesti mieleen Black Sabbathin alkuajat ja vaikka se onkin periaatteessa toimiva, tuntuu kuin kappale loppuisi tavallaan kesken..

Tätä seuraa raita nimeltä ”Afterglow”, joka on perinteinen balladi ja toistaa osittain samantyyppistä biisirakennetta kuin edeltäjänsä. Laulut pääsevät syystä tai toisesta enemmän oikeuksiinsa tässä kappaleessa ja surumielinen tunnelma korostuu entisestään

Levyn päättää kappale ”Too Hard A Habit”, joka muodostuukin selvästi julkaisun hittibiisiksi. Poljento on alusta asti varsin rokkaava, kertosäe on tarttuva ja toimiva ja tuo aika ajoin mieleen jopa The Rolling Stonesin. Erityisplussat myös AC/DC-tyyppisestä loppurypistyksestä.

Harvest Bell on yhtye, josta on helppo pitää. Vaikka se soittaakin osittain perinteistä hard rockia on biiseissä silti tiettyä omaperäisyyttä ja doom-vaikutteiden luodessa tummaa tunnelmaansa, on yhdistelmä erilainen ja toimiva. Kuten monissa muissakin rock-bändeissä, luo laulajan ääni tietyn mielikuvan yhtyeestä ja vaatimus omaperäisyyteen on selviö. Tämä kuitenkin toteutuu tässä tapauksessa oivallisesti ja vaikka mielikuvat sivuavat monia suuruuksia, ovat ne vain vivahteita ja ilmaisu on silti aitoa. Lyriikat olisivat olleet mukava lisä booklettiin, mutta toki sanat ovat helposti myös kuultavissa niihin keskittyessä.

Lopuksi mainittakoon, että yhtye on varsin energinen ja yllättävä livenä, joten suosittelen katsastamaan, milloin kukakin kynnelle kykenee.

8/10

Kappalelista:
1. Salutation
2. Afterglow
3. Too Hard A Habit

https://www.facebook.com/harvestbell

Kirjoittanut: Tuukka Franck