”Has Rattus Future?” – klassikkoarviossa Rattuksen 40-vuotias ensi-EP ”Fucking Disco” -EP

Kirjoittanut Mikko Nissinen - 29.10.2021

Vilppulassa vuonna 1978 perustetun ja The Stranglersin debyyttialbumin mukaan nimetyn Rattuksen debyytti-EP ”Fucking Disco” on saavuttanut 40 vuoden kunnioitettavan iän. EP äänitettiin alkupuolella vuotta 1981. Edeltävänä vuonna yhtye oli julkaissut ensimmäisen 7″ singlensä ”Khomeini Rock / Muotipunk”.

”Fucking Disco” julkaistiin alun perin kahdessa erässä 300 kappaleen 7″ vinyylipainoksena. Ensin painettiin 200 ja hieman myöhemmin 100 kpl. Jälkimmäinen painoserä yhtyeen oman Hilipili Records -levymerkin kautta julkaistusta vinyylistä jaeltiin myytäväksi Englantiin paikallisen Bullet Recordsin ja Vote Vaskon P.Tuotannon kautta.

Trio-muotoisen Rattuksen muodostivat alunperin rumpali-taustalaulaja Vellu Hyvärinen (levynkansiin merkitty taiteilijanimensä: Bongo) sekä Marjamäen veljekset, laulaja-kitaristi Jake (Goljat) ja basisti Tomppa (Hindi). Yhtye ei terävää huumorintajuaan levyllä peitellyt eikä muutenkaan kuvia kumarrellut. EP:n etukanteen yhtye liitti itse rustaamansa, ylistävän arvostelun omasta levystään. Sen vastapainoksi he liittivät takakanteen Johanna Kustannukselta postitetun kielteisen kirjevastauksen levyn julkaisukyselyyn.

Vaikka Rattus tunnetaan parhaiten esim. Sepulturaa ja muita maailmanluokan hardcore-viitteisiä metalliyhtyeitä uransa alkuvaiheissa innoittaneesta luupäisestä hardcorestaan, oli yhtyeen alkutuotanto varsin monenkirjavan kuuloista. Suomalaisen hardcoren kuuluisimpiin lipunkantajiin kuuluva vilppulalaistrio ei suinkaan heti uransa alkuvaiheissa lähtenyt mukaan d-beatin tahtiin rynnivään, aggressiiviseen murjontaan.

EP:n Avausbiisi ”Sietämätön” viittaa 1970-luvun lopun Misfitsin tyyppisen rock ’n rollin ja vanhimman liiton, keskitempoisen, melodisen punkin sekoitukseen. Hindin täyteläisellä säröbassosoundilla oli merkittävä osuus asiaan. Goljatin lauluääni on vielä tässä vaiheessa yhtyeen uraa hentoinen, mutta kokonaisvaltainen mitä tuorein meininki kompensoi tapauksessa paljon. Tyylipuhtaan skan kinkkaavilla takapotkuilla operoiva, joka punaniskan inhokki ”South’s Gonna Rise Again, Part I” saattaisi antaa Rattukselle erittäin avarakatseisen, joskin äkkiväärän huumorin kyllästämän uuden aallon yhtyeen leiman. Biisin toinen osa palaakin sitten saman, ironisen tarttuvan teeman puitteissa rennosti rullaavan, jo varsin kansainväliseltä kuulostavan punk rockin pariin.

B-puolen avaavan EP:n nimibiisin olisi voinut olla esiaste reilu kymmenen vuotta EP:n julkaisua myöhemmin Radiopuhelimien lanseeraamalle, maaniselle, väkivaltafunkin kyllästämälle disko-rockille. Paitsi koko EP:n, myös Rattuksen tarttuvimpien ja parhaimpien biisien joukkoon ”Fucking Discolta” noussee hienoilla, jopa popahtavilla melodioilla toimiva ja ihanan rupisesti jyystävä ”Täältä tullaan kuolema”. Kyseessä on rikollisen ala-arvostettu kappale kotimaan hienoimmista punk rock-biiseistä puhuttaessa. EP:n Ramo-punk-outro, reilu puoliminuuttinen, humoristinen, vaikkakin kokonaisuudesta hieman irrallinen pikarykäys ”Stop Start” päättää ytimekkään kokonaisuuden.

Kiinnostavaa on kuitenkin, että esimerkiksi Kimmo Miettisen kirjoittamassa Suomipunk 1977-1981 -kirjassa (2021) vedettiin vahvaa genreliitännäistä musiikillista ja sosiaalista rajaa vanhimman liiton punkkareiden ja hardcore-punkkareiden heimojen välille niin musiikin kuin mentaliteetin suhteen. Eräänä maamme mainekkaimpana hardcore punk -yhtyeenä sittemmin tunnettu Rattus oli varsinkin uransa alkuaikoina riemastuttava poikkeus aktiivisena genrerajojen hälventäjänä. Samalla ”Fucking Disco” -EP on eräs värikkäimpiä punkin viitteellisiä genrerajoja ylittäviä esimerkkejä kotimaisen äänitetuotannon saralla. Tämä jos mikä on hieno esimerkki DIY-hengen rajattomista mahdollisuuksista luoda uutta ja aikaa kestävää musiikkia.

”Fucking Disco” -EP:n takakansi.

Vielä vuonna 1981 Rattus kuitenkin allekirjoitti sopimuksen Epe Heleniuksen Poko Recordsin kanssa. Yhtyeen hardcore-painotteisempi ilmaisu ja punk-aktiivi Vote Vaskon P.Tuotannon edesauttama nousu vaivihkaa laajaan kansainväliseen underground-maineeseen odottivat tulevaisuudessa.

Vuonna 2008 saksalainen Höhnie Records puolestaan julkaisi ”Fucking Disco” -EP:n 500 kappaleen 7″ vinyylin uusintapainoksena. Sittemmin EP:stä on otettu muitakin painoksia Höhnien toimesta.