Hätäjarru pohjaan, nykymeno seis! – arviossa Yleislakon ”Ennen maailma oli metsää”
Turkulaisen punk-kvartetin Yleislakon viides pitkäsoitto ”Ennen maailma oli metsää” on tunteella ja ajatuksella ladattu teos vetää hätäjarru pohjaan ihmiskäden murjoman luonnon tuhoamisen lopettamiseksi, korruptoituneen mielenmaiseman eheyttämiseksi ja sekopäisen maailmanmenon pysäyttämiseksi. Suomenkielisen anarko-punkin pitkän linjan tekijät eivät osoita pehmenemisen merkkejä, mutta tiettyä kypsymistä tekemisen suhteen heistä on havaittavissa.
Albumi on eräänlainen luonnonsuojelullinen ja yhteiskuntakriittinen manifesti, joka riisuu niin musiikillisesti kuin lyyrisesti turhat kiertelyt ja kaartelut. Yleislakon soiton perut juontavat Dead Kennedysin ja Suomi-punkin risteymään. Kokonaisuuden jämäkkä rullaavuus ja ymmärrys saada kappaleet toimimaan laadukkaan pelkistetyillä avosointukierroilla on edelleen tallella, mutta ilmaisussa kuuluu aiempaa harkitumpi sävellyksellinen kypsyys. Yleissoundit levyllä ovat selkeästi erotellut ja korostavat melodisen kiitopunkin toimimisen olennaisimpia puolia.
Sanoituksellisesti albumi on yhtyeen synkimpiä ja samalla asiantäyteisimpiä teoksia. Se ei kuitenkaan tyydy vain mekaanisesti osoittelemaan sormella modernin kulutusyhteiskunnan raunioita, vaan pureutuu ekologisen katastrofin, teollisen ahneuden ja ihmisen henkisen vieraantumisen juurisyihin ja seurauksiin.
Albumin biiseillä vokalisti Antti Sandbergilla on sanottavansa tässä ajassa, vaikkakaan kuvaston ja sanaston aihepiirit eivät erityisen uusia havaintoja tarjoa. Kokonaisuuden tematiikka ei nojaa metsärunouteen tai romanttiseen maaseutukuvastoon helposta kulmasta, vaan käsittelee ihmisyyden pimeitä puolia, vastentahtoista luopumista, rappiota ja ihmisyyden juurettomuudesta johtuvaa selkärangattomuutta seurauksineen kiitettävällä intensiteetillä. Asia on hyve sinällään, vaikkakin pitkin levyn mittaan oikeassa olemisen ähky meinaa kääntää päivänpolttavan sanottavan useassa kohtaa tarkoitustaan vastaan. Myös se seikka, että Sandbergin laulutaidot eivät edes punk-mittarilla ole kovin kaksiset vaikuttaa lopputulokseen lievästi latistavana piirteenä.
Kehitysosa-alueistaan huolimatta Yleislakko kuulostaa ”Ennen maailma oli metsää” -albumilla yhtyeeltä, joka olisi nimenomaan perustettu purkamaan kaunistelemattomasti niitä tuntoja, jotka suomalaisessa poliittisessa arjessa jäävät sanomatta. Se pakottaa kuulijansa peilin eteen tarkastelemaan menetettyä luontosuhdettamme ja sivilisaatiomme onttoa pohjaa. Parhaimmillaan albumi onnistuu juuri tässä tarkoituksessa.