Hate – Crusade: Zero
Olen odottanut kärsimättömänä Haten tuoreinta studiojulkaisua ”Crusade: Zero”, joka ilmestyy levykauppoihin 30. tammikuuta. ”Erebos” (2010) ja ”Solarflesh: A Gosbel of Radiant Divinity” (2013) olivat itselleni upeita vihantäyteisiä luomuksia Haten diskografiasta. Näiden kahden albumin ansiosta olen innostunut bändistä ja tutustunut yhä enemmän bändiin sekä sen muihin julkaisuihin.
2010-luku oli Hatelle luovaa mutta samalla raskasta aikaa, sillä bändi on joutunut kokemaan yhtä ja toista. ”Solarflesh”-albumin julkaisua seuranneen kiertueen aikana basisti Mortifer menehtyi, minkä seurauksena bändi joutui väliaikaisesti pitämään taukoa. Raskas taakka ei kuitenkaan hidastanut bändin toimintaa, sillä uusin albumi on saatu nopeasti valmiiksi ja julkaistavaksi vuoden 2015 alkupuolella.
Alustavasti ”Crusade: Zero” on tyyliltään ja rakenteeltaan ikään kuin jatko-osa edelliselle studiojulkaisulle. ”Solarflesh”-julkaisun vahvat puolet tulevat kappaleiden monipuolisista sovituksista, jotka pysyvät hyvässä tasapainossa, mutta ”Crusade:Zero” on hieman laahaavampi, vaikeasti avautuva ja varovaisempi. Albumi starttaa kahdella menevällä introlla, mikä itseäni hieman hämmentää: miksi niitä täytyy olla kaksin kappalein, ja vielä peräkkäin? ”Vox Dei (A Call From Beyond)” on hieno elokuvamainen intro, jonka perässä tulevat toinen menevä introviisu ”Lord, Make Me an Instrument of Thy Wrath!” sekä varsinaisesti levyn aloittava kappale ”Death Liberator”. Kappale aloittaa varovaisesti, minkä vuoksi itselläni kesti hetki päästä siihen sisälle, mutta jälkeenpäin en huomaa kyseisessä kappaleessa mitään erityisen huonoa.
Mainos päättyy
”Leviathan” on kokonaisuutena hieman tylsempi ralli. Kappale on turhan pitkä ja laahaava. ”Doomsday Celebrities” ja ”Hate Is the Law” toimivat edellisten viisujen ohella paremmin, vaikka näidenkin parissa kesti jokunen hetki, ennen kuin ne avautuivat. Tähän mennessä omat tunnelmani alkoivat hieman laskea, sillä tajunnanräjäyttäviä kokemuksia sai vielä odottaa.
Levyn parhaimmat palat löytyvät levyn puolestavälistä ja loppupuolelta. ”Valley of Darkness”, ”Crusade: Zero” ja ”Dawn of War” herättävät suurimpia elämyksiä kuunteluhetkellään, vaikka jälleen kerran sain keskittyä päästäkseni kunnolla näiden kappaleiden pariin. ”Crusade: Zeron” kuuntelun jälkeen jouduin pohtimaan tarkoin, mitä tästä levystä jäi mieleen. Olivatko omat odotukseni liian korkeat, minkä vuoksi jouduin kokemaan pientä pettymystä?
Epäilen vahvasti, että edesmenneen Mortiferin vuoksi albumin työstämisessä on voinut olla paineita. ”Crusade: Zero” on kokonaisuutena hankalasti lähestyttävä ja vaikeasti avautuva paketti. Levy ei ole epäonnistunut, mutta jos kappaleiden säveltämiseen ja sovittamiseen olisi käytetty enemmän aikaa, ”Crusade: Zero” voisi olla hitusen verran parempi julkaisu. Eritoten täytyy mainita, että tuotanto on todella upeaa ja Adam the First Sinnerin lauluosuudet todella vahvat.
”Crusade: Zero” ei takaa niin suurta vihaa kuin kaksi edellistä julkaisua, mutta faneille tämä on oiva lisäys levyhyllyyn. Jos satut ensimmäistä kertaa tutustumaan Hateen, en suosittele ”Crusade: Zeroa” vaan ennemmin vaikka ”Erebosta” tai 2000-luvun tuotoksista levyjä ”Awakening of the Liar” (2003) ja/tai ”Anaclasis: A Haunting Gospel of Malice & Hatred” (2005).
7-/10
Kappalelista:
01. Vox Dei (A Call From Beyond)
02. Lord, Make Me an Instrument of Thy Wrath!
03. Death Liberator
04. Leviathan
05. Doomsday Celebrities
06. Hate Is the Law
07. Valley of Darkness
08. Crusade: Zero
09. The Omnipresence
10. Rise Omega the Consequence!
11. Dawn of War
12. Black Aura Debris
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Sami Elamaa