Havana Black – Exiles In Mainstream

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 5.7.2016

Havana Black oli itselleni tuiki tuntematon yhtye vielä viisi vuotta takaperin, kunnes törmäsin “Exiles In Mainstreamiin” tavaratalon alekorilla. Edullinen hankintahinta luonnollisesti kannusti ostamaan, mutta myös levyn ulkonäössä oli jotain sellaista, mikä herätti mielenkiintoni. Pian albumin kuuntelun jälkeen rupesinkin etsimään, mistä löytäisi yhtyeen loputkin levyt.

”Exiles In Mainstream” on Havana Blackin kolmas albumi, joka on julkaistu 25 vuotta sitten. Yhtyeen varhaisimmat teokset ovat 80-luvun loppupuolelta, mikä tuli itselleni hiukan yllätyksenä. Kuvittelin yhtyeen olevan nuorempi, koska en ollut törmännyt siihen aiemmin, mutta kyseessä ei olekaan mikään valtavirtabändi. Kuitenkin Havana Black on aikanaan ollut tunnettu Yhdysvalloissa. Sen kappale ”Lone Wolf” on nimittäin sijoittunut Billboardin listauksella parhaimmillaan neljänneksi. Yhtyeellä on ollut kytköksiä Atlantin toisella puolella, sillä tämä albumi on äänitetty Music Grinder studiossa Los Angelesissa. Yhtyeen miehistö on vaihtunut vuosien varrella useaan otteeseen, mutta viimeisin kokoonpano koostui laulaja-kitaristi Hannu Leidenistä, kitaristeista Markku Heiskasesta ja Petri Majurista, basisti Jouko Suomesta sekä rumpali Lauri Iivanaisesta.

”Exiles In Mainstream” sisältää peräti 14 kappaletta, jotka ovat pääasiassa tiukkaa rockia. Mukaan mahtuu muutama kevyempikin kipale, ja muun muuassa aloituskappale ”Faceless Days” edustaa tätä kastia. Kappale alkaa rauhallisella kitaransoitolla, ja tunnelma on hiukan kaihoisa, kun vokalisti-kitaristi Leiden kyselee, missä hänen mielitiettynsä on ollut. Huilu piristää kappaleen tunnelmaa mukavasti ja saa ”Faceless Daysin” kuulostamaan entistä persoonallisemmalle. Kaihoisuus karistellaan kuitenkin seuraavana tulevalla ”Trashtownilla”, joka lähestyy kuulijaa moottorimaisilla kitarariffeillä kuin formula-auto maaliviivaa. ”Trashtown” on tiukka rockralli, jossa tempoa lasketaan vain hetkittäisesti ja kitarasoolossa retostellaan yhteen soittotaidoilla. Kappaleessa kuullaan myös useampia laulajia, mikä on harvinaista tällä albumilla.

”Make My Day” on vaihteeksi albumin kevyemmältä puolelta, vaikka kappale muuttuukin minuutin jälkeen rokkaavammaksi kuin alun säkkipillisoolo antaa ymmärtää. ”Make My Dayn” tempo on verkkainen, mutta kertosäkeissä siihen saadaan vauhtia. Tämä rakkauskappale on myös albumin pisin lähes seitsemän minuutin kestollaan. ”Kill City Blues” kuulostaa aluksi jatkavan verkkaisella linjalla, mutta kappale herää eloon puolentoista minuutin jälkeen. Kierroksia nostamalla kappaleessa tulee taas Havana Blackin rokkaavampi puoli esille, ja yltyypä vokalisti-kitaristi laulamaankin vihaisemmin. ”Kill City Blues” on tarttuva ja onpa siihenkin ahdettu kitarasoolo mukaan.

”Love Is A Lie” jatkaa aggressiivisella laulamisella, mutta tällä kertaa ei lauleta rakkauden ihanuudesta vaan sen aiheuttamista sydänsuruista. Nimensä puolesta seuraava ”Love, Understanding & A Helping Hand” kuulostaa hiukan hippimäiselle, mutta kun kappale alkaa, niin asia varmistuu. Kappaleen nimestä ei tosin arvaisi, että kappaleessa lauletaan bändielämän riittävyydestä, eikä kyseessä suoranaisesti ole mikään ”all you need is love” -hehkutus. Silti kappale kuulostaa melko pehmolta verrattuna moneen edelliseen.

”Oh Well, Young Man” on albumin kokeilevin teos. Kappale alkaa räväköillä riffeillä, mutta kappaleessa laulu- ja soitinosuudet vuorottelevat, jolloin se kuulostaa huomattavasti erilaisemmalta kuin aiemmat. Tässä pitää antaa Havana Blackille pisteet uskaltamisesta. Albumin musiikkia ei voi muutenkaan haukkua yksitoikkoiseksi. Erilaisia soittimia on käytetty monipuolisesti, ja osassa kappaleissa on tuotu esille progressiivista puolta erilaisilla kitarasooloilla, joita muut soittimet täydentävät. Esimerkiksi ”Freedom Childessa” on neljän minuutin jälkeen instrumentaalinen fiilistelyosuus. Vastaavasti seuraavana tuleva ”I’m Gonna Roll” on reilu kahden minuutin mittainen, nopeatempoinen rockralli. Nämä kappaleet antavat hyvän kuvan albumin monipuolisuudesta.

”Exiles In Mainstream” on rokkaava paketti, jonka kappaleisiin on laitettu proge- ja bluesvivahteita. Albumilla on melkoisesti kappaleita, minkä takia siinä onkin melkoinen melodioiden kirjo. Havana Black on kokeillut rohkeasti erilaisia ratkaisuja, jotka ovat tuottaneet tulosta: albumi on mielenkiintoinen kuuntelukokemus. Toki albumille mahtuu muutama tasapaksumpi kappale, mutta ”Exiles In Mainstreamia” voi luonnehtia onnistuneeksi rock-levyksi. Jos yhtye ei ole entuudestaan tuttu, kannattaa siihen tutustua vaikka kuuntelemalla tämän albumin ”Faceless Days” ja ”Love Is A Lie”.

8/10

Kappalelista:

  1. Faceless Days
  2. Trashtown
  3. Ain’t No Love
  4. Cafe Interpol
  5. Make My Day
  6. Kill City Blues
  7. Love Is A Lie
  8. Love, Understanding & A Helping Hand
  9. Lowdown Man
  10. Oh Well, A Young Man
  11. Freedom Child
  12. I’m Gonna Roll
  13. I Ain’t Superstitious
  14. I Walk This Road

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Luetuimmat

Uusimmat