Hävyttömän tarttuvaa ja laadukasta progepoppia: arviossa Maratonin debyyttialbumi ”Meta”

Progressiivisen musiikin terävin ja kirkkain uusi aalto on jo jonkin aikaa tullut pohjoismaista. Niinpä ei olekaan ihme, että Norjasta ponnistava Maraton kuulostaa debyyttialbumillaan ”Meta” jo äärimmäisen kansainväliseltä ja tasokkaalta. Siitäkin huolimatta, että kyseessä on esikoisalbumiaan julkaiseva nuori yhtye, löytyy bändin arsenaalista ihailtava määrä ruutia, potkua ja lahjakkuutta. Kenties juuri siitä syystä yhtye on ennättänyt kerätä joukon faneja ympäri maailmaa ja ihailtavan suuren määrän streamauksia.

Bändin musiikki on modernia ja tyylitajuista progen, popin ja rockin sekoitusta. Kappaleet kuten ”Seismic”, ”Mosaic” ja ”Blood Music” ovat aivan hävyttömän tarttuvia ja loistavasti rakennettuja kappaleita, joiden riffeistä ja kertosäkeistä olisivat esimerkiksi Muse ja Imagine Dragons valmiit maksamaan maltaita. Ei kuitenkaan ole kyse siitä, että Maraton tunkisi kappaleitaan jonkin tietyn muotin läpi. Kappaleista löytyy myös mielenkiintoisia koukkuja, änkyräriffejä ja kulmia, jotka tuovat mieleen Leprousin ja 22:n.

Albumin avaava ”Seismic” on varsinainen progepopin hyökyaalto, jonka kertosäkeessä on samanlaista kimaltavuutta ja soljuvuutta kuin Von Hertzen Brothersilla parhaimmillaan. Jos tanssijalka ja hittimittari eivät jo seismisesti värähdelleet, iskee ”Blood Music” pöytään täyskäden. Mystinen ”Change of Skin” sekä sähköisesti eteenpäin rullaava ”Altered State” esittelevät bändin taitoa luoda monipuolisia ja vivahteisia kertosäkeitä.

Polveilevimmillaan Maratonin musiikissa on kuultavissa selkeitä vaikutteita kahdelta norjalaistoveriltaan, Leprousilta sekä 22:lta. Tämä näkyy riffien ja rytmien nykivyytenä ja kulmikkuutena, polymetriikkana sekä myös kitarasoundien rapeutena. Hyviä esimerkkejä tästä ovat koukeroinen ”Prime”, villi ”Body Double” sekä albumin päättävä ”Spectral Friends”.

Vaikka Maratonin musiikissa onkin kuultavissa joitakin selkeitä vaikutteita, tekee bändi kappaleistaan itsensä kuuloisia. Bändillä on todella kadehtittava melodiantaju, ja sen kertosäkeet ovat tähtitieteellisen hyvin rakennettuja. Kappaleista löytyy dynamiikkaa sekä tarpeeksi progekoukkuja, jotta mielenkiinto pysyy yllä vaativillakin kuulijoilla. Monessa kohtaa bändi heittää jonkin riffin tai osion, jonka toivoisi jatkuvan vielä pitempäänkin ja kehittelyä soisi joskus enemmänkin. Siinä mielessä Maraton ei kenties vielä yllä esimerkiksi Leprousin tasolle, mutta ei sen tarvitsekaan. ”Meta” on aivan hävyttömän tarttuva ja kadehtivan laadukas esikoisalbumi.

8/10

Kappalelista:

  1. Seismic
  2. Blood Music
  3. Prime
  4. Change of Skin
  5. Altered State
  6. Body Double
  7. The Manifest Content
  8. Mosaic
  9. Spectral Friends

Kirjoittanut: Samuel Järvinen

Kommentoi julkaisua