Helatorstaina räyhättiin kasaan Tuska-Torstain viimeinen esikarsinta
Helle hölli helatorstaina Helsinkiä, ja metallipäiden korvanystyröitä hellittiin Bar Loosessa, kun Tuska-Torstain bändikisan viimeinen esikarsinta suoritettiin. Sen jälkeen kisa huilii hetken, ja semifinaalit potkaistaan käyntiin 24.5.
Illan ensimmäinen esiintyjä on tamperelainen Hated, joka potkaisee illan hyvällä räminällä käyntiin. Paahto on kova, mutta se alkaa jo hetken kuluttua hieman puuduttaa. Jokin oiva koukku riffeihin tai vokaaleihin tekisi ihmeitä. Koko orkesteri soittaa hyvin. Soittajien päät pyörivät lavalla kuin tuulimyllyt, ja yleisön päät nyökkyvät mukana hyväksyvästi. Laulaja-kitaristi on kovinkin miehekkään näköinen mies, kuin pienoisversio Zakk Wyldesta. Biiseillä on hyvät hetkensä, ja soitto skulaa. Jotakin pitäisi ehkä kuitenkin keksiä, että bändi erottuisi tasaisesta thrash-paahtomassasta. Kaiken kaikkiaan hyvä keikka.
Seuraavaksi on luvassa ”vaihtoehtopäätyä” Oulusta, kun Mournful Lines aloittaa settinsä. Bändi soittaa huomattavasti alhaisemmalla volyymilla kuin aikaisemmat kisailijat. Mournful Lines myös edustaa kisan ”iisimpää” osastoa. HIM ja goottiromantiikka tuntuvat suurilta vaikuttajilta, myös Sonata Arcticaa on kuunneltu syntikkaosastolla. Easy listening -musiikkia, jota olisi miellyttävä kuunnella ennen nukkumaanmenoa. Bändissä on sekä mies- että naisvokalistit, joilla molemmilla on erittäin miellyttävät äänet. Miehen ääni muistuttaa matalalta laulavaa Tony Kakkoa, ja vokalistien yhteislaulusta tulee mieleen Ville Valon ja Natalia Avelonin versio ”Summer Winesta”. Syntikat on todella nostettu esille, ja itse kaipaisin ajoittaista särökitaran esiinmarssia. Bändillä on pieniä teknisiä vaikeuksia kesken setin. Bändin jäsenet jaksavat onneksi hieman rupatella mikkiin ja vaikuttavat sympaattisilta. Ongelmien jälkeen setti jatkuu, ja basisti pääsee esittelemään mörinäänsä. Mörinä ei tunnu iskevän tähän musiikkiin, ja se vaikuttaa irtonaiselta. Myös tempoa nostetaan hieman, mikä vain hämmensi. Ihan pätevä setti omassa genressään.
Mainos päättyy
Seuraavakin bändi tulee Oulusta, jooga -ja hyvinvointiyhtye Fatal Effect, joka pistää setin hyvin käyntiin härskillä kitarasoololla ja rumpujen basarimyrskyllä. Hyvää death/thrashiä hyvällä energialla. Bändistä on vaikea keksiä mitään moitteita. Musiikillisesti liikutaan vahvasti Overkill-Exodus-akselilla, mikä toimii pirun nätisti. Laulajan äänessä on juuri sopiva määrä rosoa, ja rumpalin tuplapedaali hakkaa kuin meikäläisen sydän vuoristoradalla. Välispiikeissä on mukavan leppoisa oululainen ote, what’s not to like? Homma toimii, ja yleisössä saadaan pittikin pyörimään. Erittäin kova veto, joka päättyy mic droppiin. Kova.
Helvetin esikartanosta, eli Helsingin Kannelmäestä saadaan lavalle lähes alastonta mieskauneutta sekä Tuska-Torstain ainoa puhtaasti punkkia soittava kolmikko, Ikivirhe. Bändi saa kunnian olla koko Tuska-Torstain historian ensimmäinen bändi, joka aloittaa slottinsa tismalleen sovittuun aikaan. Rickenbacker rämisee ja hiki virtaa. Kauniin likaista HC-punkkia. Koko lava on otettu haltuun, ja yhtyeen soitto toimii helvetin hyvin. Yleisössä päät nyökkyvät mukana koko keikan. Meno on brutaalia, ja kaahaus toimii. Laulutehtävät on jaettu koko kolmikolle, joista jokainen hoitaa hyvin oman tonttinsa. Kannelmäki on vahvasti edustettuna biisien tematiikassa, ja bändillä on pilkettä silmäkulmassa. Lauletaan esimerkiksi larppaavista natseista ja siitä, kun kyttä syö sipsit. Tätä joko rakastaa tai vihaa. Omalla kohdallani se toimii niin kuin se kuuluisa junan vessa.
Ikivirheen jälkeen luvataan dödistä, kun lavalle saapuu Worthless. Hidas, mutta lupaava startti, ja sitten ralli lähtee käyntiin. Venomia tunnutaan kanavoivan todella paljon. Laulajan mörinässä on kuitenkin enemmän Lemmyä kuin Cronosta. Ehkä kyseessä on siis jonkin asteinen Motörheadin ja Venomin epäpyhä lapsi. Välispiikit hoidetaan miehekkäästi: ”Ei tultu jauhaa paskaa vaan soittaa musaa.” Musiikkiin tulee hieman elementtejä doom metallin puolelta, mikä on ihan sopivaa vaihtelua. Bändi ei kuitenkaan kaappaa mukaansa. Soitto kulkee, ja mörinä toimii. Ollaan kasarimetallin synkässä kornerissa, mikä on ihan kiva kulmaus, mutta sinne sekaan olisi voinut heittää jonkin uuden elementin. Esitys on kaiken kaikkiaan ihan hyvä.
Illan musiikillisen annin päättää Noituma, joka on panostanut corpse painttiin ja mikkiständin pääkallooon. Ja, totta kai, kun kyse on folk-metallista, on bändissä oltava edes viulisti. Päävokalistin ääni on ilkeän kuuloinen, eikä välttämättä edes hyvällä tavalla ilkeän… Tuntuu, että vokaaleissa on alussa muutenkin jotakin häikkää. Esitys vaikuttaa jotenkin koomiselta. Koko homma kaipaisi jonkinlaista säröä kitarasta alkaen. Kliinit vokaalit kappaleen seassa vain huvittavat. Päävokalistin rastat heiluvat lavalla sentään komeassa kaaressa. Folk-meininki on vedetty äärimmilleen, mutta se sotkeutuu jotenkin sekamelskaksi. Totta kai huudatetaan ”lai lai lai’ta”. Yleisö tuntuu diggaavan menosta yllättävänkin paljon. Saan sellaisen kuvan, ettei edes bändillä ole kovin kivaa lavalla. Esitys paranee hieman loppua kohden, ehkä jätkät vain heräilevät hitaasti lavalla. Isot propsit siitä, kun bändille ilmenee, että esitysaikaa on vielä minuutti jäljellä, niin mitä helvettiä konkkaronkka tekee? No, vetää oman tulkintansa Terminator-elokuvan tunnarista. Heittämällä keikan kovin hetki.
Tuska-Torstain esikarsinnat pistettiin siis säppiin tänä iltana, ja yleisö valitsi semifinaaleihin erittäin tasaisen äänestyksen jälkeen Hatedin ja Ikivirheen. Järjestäjät huilivat alkukarsintojen jälkeen viikon, ja ensimmäinen semifinaali kamppaillaan Bar Loosessa 24.5. Paikasta finaalissa taistelevat Foredoomed, Of Origins, Keoma, Diregod, Pahan Ikoni ja The Nomad.
Raportti: Ville Riste
Valokuvat: Aleksandra Majak