Helénin debyyttialbumi kaataa musiikilliset raja-aidat
Helénin eli muun muassa Hexvesselissä soittaneen multi-instrumentalisti Kimmo Helénin sooloprojektin debyyttialbumi näki päivänvalon reilu kuukausi sitten. Helén on sooloprojekti sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä lähes kaikki levyllä kuultava musiikki on artistin itsensä soittamaa ja laulamaa muutamia vierailijoiden soittamia osia lukuunottamatta.
En ole ihan varma, voiko tätä albumia edes sijoittaa mihinkään genreen, sillä sen sisältämä musiikki rikkoo kaikki niiden väliset raja-aidat varsin tehokkaasti. Kai tämä on jonkinlaista progressiivista rockia, mutta sekään termi ei alkuunkaan riitä selittämään, mitä kaikkea levyllä tapahtuu. Helén yhdistelee sulavasti lukuisia eri musiikkityylejä persoonallisiksi ja kiinnostaviksi kappalekokonaisuuksiksi, jotka erilaisista vaikutteistaan huolimatta muodostavat eheän albumikokonaisuuden. Tärkein tekijä levyn eheydessä on otteessaan pitävä tiheä tunnelma ja luonnollisen oloisesti haikeudesta suoranaiseen paniikkiin liikkuvat tunnetilat. Albumia ympäröi juuri sopivasti raottuva mystiikan sumuinen verho.
Helénin debyyttialbumi on ainakin jotain uutta ja mielenkiintoista. Psykedeliaa hohkaava musiikki on nykyisin muodissa, joten sitä kuuluu vähän joka tuutista, mutta harva onnistuu tekemään sen näin vakuuttavasti ja hillityn tyylikkäästi. Mitään ei ole liikaa, ja kaikella on tarkoituksensa. Ennen kaikkea Helénin musiikki kuulostaa täysin omanlaiseltaan. Vikoja tällä levyllä on vain vähän, eivätkä nekään varsinaisesti häiritse eivätkä varsinkaan himmennä sen oleellisimpia ansioita. Tältä kuulostaa todellinen rajojen rikkominen.
Mainos päättyy
8/10
Kappalelista:
1. Uusi Olento
2. Jumalan Hullu
3. Puolen Metrin Syvyydessä
4. Muinainen Muoto
5. Lystia
6. Lyijypeto
7. Lopussa
8. Kaikki Isä
Mainos päättyy
