Helhorsen Mikkel Wad Larsen: ”Levy on taiteellinen väline, jota tarvitsemme.”

Tanskalainen stoner/doom metal-yhtye Helhorse julkaisee tulevana perjantaina Spinefarmin kautta kolmannen albuminsa, joka kantaa yhtyeen nimeä ”Helhorse”. Kaaoszine tavoitti bändin laulaja Mikkel Wad Larsenin Skypen kautta ja keskusteli hänen kanssaan bändin uudesta levystä, bändin soundin kehityksestä ja levyjen tärkeydestä musiikissa. 

Teve Mikkel. Missäspäin maailmaa vastailet puheluuni ja mitä bändille tällä hetkellä kuuluu?

Mikkel Wad Larsen: Hyvää, aurinko paistaa täällä Tanskassa! Olen juuri mukavalla ja rentouttavalla visiitillä vanhempieni luona ennen huomista festarikeikkaa. Meno on ollut varsin tänä vuonna hektistä, sillä on ollut paljon asioita tehtävänä, mutta on kuitenkin ollut mahtavaa. Menimme keväällä studioon, minkä jälkeen soitimme muutaman todella mahtavan lämppärikeikan AC/DC:n, Slayerin ja Anthraxin kanssa, joten hyvin on tähän asti mennyt!

Millä noista sanoisit olleen suurin vaikutus sinuun muusikkona?

Mikkel Wad Larsen: Minun täytyy kai sanoa Slayer, mutta toki jokaisella rokkibändillä on musiikissaan hieman AC/DC:tä mukana!

Minkä sanoisit olevan lempialbumisi sen tuotannosta?

Mikkel Wad Larsen: Ehdottomasti ”Seasons in the Abyss”. “God Hates Us All” on tosin myös fantastinen levy.

Uusi bändinne nimeä kantava levy on bändin kolmas ja julkaistaan ensi viikon perjantaina. Voisitko hieman kertoa levyn tekoprosessista? Miten se ylipäätään bändin osalta hoituu?

Mikkel Wad Larsen: Itse asiassa tällä kertaa teimme hommat täysin eri tavalla aiempiin levyihin verrattuna. Pääsimme yhteyteen Michael Beinhornin kanssa, joka suostui lentämään Tanskaan antamaan meille vinkkejä musiikin teosta. Olimme säveltäneet paljon kappaleita, jotka lähetimme hänelle ja joista hän sitten piti ja lensi tänne. Istahdimme hänen kanssaan treenikämpällemme, kävimme läpi kappaleita, joista hän sitten kertoi, mitä kannattaisi karsia pois ja mihin keskittyä tarkemmin. Siitä menimme sitten studioon, jossa työtä riitti ja meno oli aikoinaan varsin hektistä, mutta lopputuloksena saimme valmiiksi hyvin keskittyneen levyn.

Levy julkaistaan Spinefarm Recordsin kautta. Miten päädyitte sopimukseen sen kanssa?

Mikkel Wad Larsen: Lähetin vain lafkassa työskentelevälle ystävälleni muutaman raakademon, joihin hän rakastui. Keskustelimme asiasta ja päätimme bändin kanssa, että haluamme vaihtaa lafkaa ja saimme hommat kuntoon. Tähän asti levylafkan kanssa on ollut hyvin mukavaa työskennellä!

Spinefarm onkin hyvin tunnettu, etenkin suomalaisille. Nykyään on varmaan hyväksi bändille olla niinkin suuri nimi yhdistettynä bändiin!

Mikkel Wad Larsen: Ehdottomasti, on mahtavaa tuntea, että bändi otetaan vakavissaan ja meno on hyvin harkitun oloista. Promootioväki on ollut varsin avuliasta, eikä enää tunnu siltä, että kaikki täytyisi hoitaa täysin itse.

Levy kantaa siis bändin nimeä ja se on yleisesti aika vahva tilitys bändiltä nimetä levy bändin nimen mukaan. Miten päädyitte tähän ratkaisuun?

Mikkel Wad Larsen: Halusimme ikään kuin osoittaa, että tämä levy on kuin uusi alku bändille ja olemme kasvaneet muusikkoina ja bändinä. Halusimme osoittaa karsineemme kaiken ylimääräisen ja turhan pois ja jättäneemme jäljelle sen, mikä tekee bändistä Helhorsen. Emme myöskään ole järin tunnettuja maailmalla, joten halusimme ikään kuin musiikillisen käyntikortin, jolla osoittaa maailmalle, mitä ja keitä olemme.

Itsetituleeratut levyt, kuten Metallican vastaava, ovatkin varsin monumentaalisia bändeille.

Mikkel Wad Larsen: Kyllä, ja tässä mielessä varsin inspiroivia. Aske Kristiansen, bändimme kosketinsoittaja ja musiikillinen nero, istutti meidät alas pohtimaan 50 vuoden aikaista rockin ja metallin elämää ja kysyi, mistä voisimme inspiraatiota saada. Tätä kautta huomasimme tituleerattujen levyjen monumentaalisuuden ja tiesimme, miten lähteä lähestymään tätä albumia.

Sanoit tämän levyn olevan ikään kuin uusi alku bändille. Näkyykö tämä kolmannella levyllänne musiikillisesti verrattuna aiempaan kahteen levyynne?

Mikkel Wad Larsen: Debyyttimme oli ainakin varsin tavanomainen debyyttialbumi: otimme kaikki kappaleet, joita meillä siinä vaiheessa oli kasassa, äänitimme ne ja kutsuimme sitä levyksi. Toinen levymme oli sitten varsin doomahtava teemalevy, hyvin mollivetoinen ja melankolinen. Tämä kolmas levy on taas keskittyneempi, ja sen voisi jakaa kolmeen eri osioon: on nopeita ja rokkivetoisia kappaleita, sitten on hieman raskaampaa kamaa, ja myös hieman sulkeutuneempia ja pimeämpiä kappaleita. Päätimme näiden kolmen asian olevan asioita, joita saamme hyvin aikaan, joten päätimme keskittyä näihin puoliin musiikissamme. Se on ikään kuin kokoelma tunnetiloja ja kappaleita.

Sanoisitko bändin siis löytäneen oman soundinsa tällä levyllä?

Mikkel Wad Larsen: Olen aina kokenut kahden aiemman levyn sisältävän materiaalia ja asioita, joita olisi voinut leikata pois. Aiemmat levyt ovat sisältäneet 10 – 12 kappaletta, mutta tämä levy sisältää vain kahdeksan kappaletta ja kolme väliosaa, jotka jakavat levyn eri tunnetiloihin. Pyrimme pitämään homman yksinkertaisena ja lähestyttävänä. Kuten klassinen sanonta meneekin: ”All killer, no filler!”

Luin aiempaan levyynne liittyvän artikkelin, jossa bändiänne kuvataan Black Sabbathin ja Black Flagin sekoitukseksi. Miten itse kuvailisit bändiänne sitä aiemmin kuulemattomalle?

Mikkel Wad Larsen: Mielestäni tuo kuvaus on varsin tarkka Helhorsen ”ykkösversiosta” tämän uuden puolemme ollessa ikään kuin ”Helhorse 2.0”. Otamme edelleen paljon vaikutteita Sabbathilta, mutta nykyisin teemme musiikillamme jotain hieman muuta. Sanoisin bändin nykyään soittavan doomahtavaa metallia klassisilla rock-vaikutteilla.

Eli nämä ovat bändin suurimmat inspiraation lähteet?

Mikkel Wad Larsen: Hieman uutena puolena olen ottanut inspiraatiota vanhan koulukunnan Motown-musiikista. Se musiikki sisältää niin paljon energiaa, ja vanhemmat levyt ovat siinä mielessä hyvinkin verrattavissa metalliin niiden ollessa hyvin raakoja. Meitä voidaan siis ehdottomasti verrata sellaisiin bändeihin kuin Baroness ja Crowbar, mutta otamme kuitenkin eniten vaikutteita esimerkiksi Thin Lizzyltä ja Black Sabbathilta.

Sanoit aiemmilla levyillänne olevan materiaalia, jota olisitte voineet jälkikäteen ajatellen karsia pois. Nykyään bändien täyspitkien levyjen julkaiseminen onkin ollut suurena puheenaiheena joidenkin ollessa sitä mieltä, että bändien pitäisi julkaista vain EP:itä. Mitä mieltä olet tästä?

Mikkel Wad Larsen: Mielestäni asia on enemmänkin bisnekseen kuin levyjen sisältöön liittyvä. Se tuntuu olevan asia, josta levy-yhtiöt ja agentuurit puhuvat, sillä elämme musiikin suoratoistoaikaa. Toki omalla tavallani ymmärrän tämän, mutta mielestäni etenkin rock- ja metallimuusikkoina pyrimme ikään kuin taiteellisiin kokonaisuuksiin. Pyrimme levyillä tuottamaan joukon kappaleita, jotka esittelevät bändin nykyistä elämäntilannetta. Jotkut saattavatkin tietää levykonseptin olevan Beatlesille luotu, koska sillä oli paljon hittisinkkuja, joita koota yhteen kasaan. Sen jälkeen se on kehittynyt ikään kuin taiteelliseksi välineeksi, jota mielestäni tarvitsemme edelleen. Uskoisin fanienkin haluavan sitä.

Keräilen itse levyjä, enkä ainakaan siinä suhteessa näe järin suurta eroa täyspitkän julkaisun ja EP:n välillä.

Mikkel Wad Larsen: Toki, mutta se on oma taiteellinen välineensä. Jos alkaisimme julkaista vain yhden kappaleen kerrallaan, fanit ihmettelisivät, mitä oikein teemme. Kuvittele vaikkapa Mastodonin julkaisevan pelkkiä sinkkuja, eihän siinä olisi mitään järkeä! Sen levyt ovat hyvin progressiivisia kokonaisuuksia, jotka antavat kuvan siitä, mitä bändi nykyään tekee.

Eihän siinä kyllä hirveästi järkeä olisikaan, jos progressiivista musiikkia soittavat bändit eivät julkaisisi levyjä. Joissain musiikkilajeissa se saattaisi toimia, mutta esimerkiksi black metal – bändille se ei juurikaan sopisi!

Mikkel Wad Larsen: Hah, eipä tosiaankaan! Se ei ole, mitä väki haluaa. Levyjä ja vinyylejä ostetaan edelleen ja on myös kaiken maailman keräilyesineitä ja bonuksia!

Miten kuvailisit ”Helhorse”-levyn lyriikoita? Millaisia aiheita bändillä on?

Mikkel Wad Larsen: Viime levymme oli konseptialbumi, joka käsitteli kuoleman eri puolia. Tämän uuden levyn läpi kulkeva punainen lanka käsittelee perustunteita: rakkaus, viha, ilo ja häpeä ovat asioita, joita kaikki tunnemme joillain tavoilla ja jotka sitovat meidät yhteen. Me vain otimme tunteita ja kirjoitimme kappaleita niiden ympärille. Esimerkiksi ”Carry Your Own” -niminen kappale kertoo itselle anteeksiantamisesta ja eteenpäin siirtymisestä.

Eli ilmeisesti varsin syvällistä materiaalia?

Mikkel Wad Larsen: Kyllä, se on omalla tavallaan hyvin itsepohdiskelevaa, mutta myös hyvin filosofisesti elämäämme ja nykymaailmaa pohdiskelevaa.

Olemme lähes haastattelun lopussa. Mitäs bändin tulevaisuuteen ylipäätänsä kuuluu, onko suunnitteilla esimerkiksi käyntiä Suomessa?

Mikkel Wad Larsen: On, itse asiassa! Euroopan agentuurimme on juuri viimeistelemässä valmisteluita kiertueemme ensimmäistä rundia varten, joka tuo meidät myös Helsinkiin. Muistaakseni keikka on joskus syyskuun tai lokakuun puolella! Kierrämme niihin aikoihin myös Baltian maita, Eurooppaa ja Iso-Britanniaa, joten luvassa on niin paljon kiertämistä kuin inhimillisesti on mahdollista!

Taidanpa siis tulla teitä katsastamaan, vaikka asunkin Vaasassa, josta on noin viiden tunnin ajomatka Helsinkiin!

Mikkel Wad Larsen: Pyydän Spinefarmin tyyppejä ilmoittelemaan sinulle asiasta, ja voisimme tavata ja jutustella!

Kiitoksia paljon haastattelusta ja onnea tulevaisuuteen! Onko sinulla mitään, mitä haluaisit näin haastattelun lopuksi sanoa suomalaisille faneillenne?

Mikkel Wad Larsen: Emme jaksa odottaa keikkaa, sillä olemme aina halunneet soittaa Suomessa! Toivottavasti pidätte levystä, nähdään pian!

https://www.facebook.com/Helhorse/

Haastattelu: Arto Mäenpää