Helldone Festival – HIM, Pertti Kurikan Nimipäivät, Beastmilk & Odalisque – Club Teatria, Oulu 28.12.2013

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 4.1.2014

HIM Teatria 2013 (2)Suomen suurin rockklubi, Oulun Club Teatria pistettiin monttuun nykyisessä kiinteistössään Limingantullin kaupunginosassa kunniakkaasti, kuten voi kuvailla viimeisen viikon tapahtumia. Talossa koettiin joulun jälkeen muun muassa ysäridiscoa, kotimaisia iskelmäsuuruuksia ja loppua kohden meno äityi raskaammaksi, talon kolmanneksi viimeinen tapahtuma toi HIM-yhtyeen jokavuotisen oman Helldone-festivaalikiertueen Ouluun. Mukana esiintyivät vähemmän tunnetut, mutta enemmänkin huomiota ansaitsevat Pertti Kurikan Nimipäivät, Beastmilk ja Odalisque.

Saapuessani paikalle oli avausbändi Odalisque jo lavalla täysi tohina päällä harvalukuiselle oululaisyleisölle. HIM:in Linden pikkuveljen Jude Natasin (rummut) kokoonpanona tunnettu Odalisque yhdisteli musiikissaan ainakin raskasta rockia, goottimetallia ja industrialia. Oman määritelmänsä mukaan myös shock rock on homman nimi. Kyllähän tuossa ainakin kovasti pyrittiin saamaan shokeeraavuutta mukaan. Etenkin vokalisti Vivian Shockleyn ulkonäkö meikkejä, hiustyyliä ja pukeutumista myöten toivat kovasti mieleen yhdistelmän Marilyn Mansonista ja Turisaksesta. Vivian veikin tehokkaasti huomion muista musikanteista hermostuneen oloisella adhd-tyylisellä liikehdinnällä. Mies ei tainnut pysyä paikallaan sekuntiakaan. Hiuslisäkkeet hytkyivät pään mukana ympäriinsä ja lava oli kokonaisuudessaan sällin käytössä. Musiikista ei hirmuisesti näin lyhyen katsastuksen perusteella mieleen jäänyt. Bändillä on tullut debyyttilevy ”Fuck Parental Advisory”. Ehkäpä tutustuminen siihen tuo lisää tarttumapintaa.

Beastmilk Teatria 2013Pienen kamojen säätelyn jälkeen lavalle nousi monen mielestä ehkä illan odotetuin nimi Beastmilk. Bändin nimi on alkanut pyöriä lähiaikoina monissa rockmedioissa ja alan ihmisten sosiaalisen median päivityksissä tämän tästä. Onpa bändin tuoreehko albumi ”Climax” nostettu monilla listoilla jo vuoden 2013 yhdeksi timantiksi. Henkilökohtaisesti en ole onnistunut useista kuuntelukerroista huolimatta pääsemään täyteen kliimaksiin bändin tarjonnasta. Nyt oli aika tehdä vaikutus sillä toisella tavalla, eli livetilanteessa. Beastmilkin post punk ja raskas riffittely saivat kyllä kovastikin päät nykimään ja nyrkit puimaan ilmaa useilla yleisön edustajilla, joita tässä vaiheessa oli saapunut paikalle Teatrian isoon saliin varsin mukavasti. Puolessa tunnissa ei silti paljoa ehdi ja musiikillista läpimurtoa allekirjoittaneen takaraivoon ei tapahtunut, vaikka ajoittain tuntuikin, että kohta lähtee ja jotain erikoista tässä on. Sen sijaan on pakko todeta, että bändin ulosanti lavalla toimi suuren maailman tyyliin todella varmaotteisesti ja ammattitaitoisella tarkkuudella unohtamatta sopivaa rentoutta. Enää en ihmettele pätkääkään hehkutusta Beastmilkin ympärillä. Annan kyllä uudenkin mahdollisuuden, mikäli semmoinen kohdalle osuu.

Pertti Kurikan Nimipäivät Teatria 2013 (1)Omalla kohdallani illan odotetuin nimi oli punk-bändi Pertti Kurikan Nimipäivät, jota ei ollut Oulussa asti varmastikaan suurin osa halukkaista vielä nähnyt. PKN esiintyi kaupungissa kyllä noin puoli vuotta sitten parin päivän varoitusajalla buukatulla klubikeikalla sekä vammaisten palvelukeskuksessa Oulun Tahkokankaalla. Kovasikajuttu-dokumenttielokuvan siivin suurempaan julkisuuteen vuonna 2012 noussut yhtye koostuu kehitysvammaisista nelikymppisistä punkkareista, joiden elämä on ollut elokuvan saaman julkisuuden jälkeen yhtä hullunmyllyä. Bändi on soittanut ulkomaita myöten festareilla ja lukuisilla klubeilla ja tehnyt täyspitkän levyllisen omaa musiikkia. Pertti Kurikan Nimipäivät ei vaikuta hetken tähdenlennolta, vaan rauta on yhä kuumaa ja nimi pysynee jatkossakin ihmisten huulilla. Nyt Oulussa nähdyllä keikalla soitettiin tuttua PKN-materiaalia sekä uudempaa tuotantoa. Porukan soittovarmuus ja lavan haltuunotto ovat kehittyneet valtavasti alkuajoista, vaikka pientä asiaankuuluvaa hapuilua oli edelleen havaittavissa. Ei se ole punkissa niin justiinsa, etenkään, kun kyseessä on Pertti Kurikan Nimipäivät. Näillä jätkillä tuntui olevan asenne juuri oikea; kitaristi Pertti Kurikka huuteli yleisölle raivopäisenä, kun taas laulaja Kari Aalto vilkutteli keskisormi pystyssä useampaan otteeseen. Isokokoinen basisti Sami Helle sen sijaan tyytyi maltillisempaan käytökseen ja nuorempaa polvea edustava rumpali Toni Välitalo esiintyi hyvin rockstaramaisena. Teatrian yleisö piti näkemästään ja jokaisen kipaleen jälkeen tuli raikuvat aplodit. Puolituntisen setin jälkeen äijät huudettiin vielä takaisin lavalle, mistä olivat kovin otettuja. Encoressa kuultiin vielä pari tuttua viisua. Sitten keikka loppui. Olipas huikeaa menoa! Näin totesi myös myöhemmin baarin puolella tapaamani basisti Sami. (PK)

Pertti Kurikan Nimipäivät jätti Club Teatrian yleisön hyväntuulisina odottamaan HIMin nousua lauteille. Tässä vaiheessa iltaa väkeä oli saapunut Teatrialle runsaasti lisää, ja tunnelma oli iloisen odottava. Yleisön ikäjakauma oli varsin lavea, alkaen nippa nappa täysi-ikäisistä nuorista aina kypsempiin keski-ikäisiin leideihin ja herroihin asti. Lavan edustan yleisömassa tiivistyi nopeasti läpitunkemattomaksi muuriksi, ja odotusten mukaisesti eturivi oli pääasiassa naispuolisen yleisön kansoittama.

HIM Teatria 2013 (1)Ja sitten jo saapuikin lovemetallin lähettiläs, HIM, aluksi täysin pimeälle lavalle, tarkasti aikataulussa tasan klo 23.00, ja tykitti bileet kunnolla käyntiin hittikappaleella ”Buried Alive By Love” kymmenen vuoden takaiselta levyltään ”Love Metal”. Heti alusta lähtien oli selvää, että nyt bändi on kovassa iskussa; Ville Valo lauloi tunteella, kaikkensa antaen ja sanoituksiin eläytyen, ja monista aiemmista keikoista poiketen Villen ja muun bändin esiintyminen ei todellakaan ollut mitään paikallaan pönöttämistä. Ville keikutteli lanteitaan, tanssi ja flirttaili yleisölle, ja Mige sekä Linde rankaisivat bassoa ja kitaraa kilvan niin, että hiki lensi eturiviin asti. Mige ja Burton hoitivat oman tonttinsa rumpujen ja koskettimien osalta tarkasti ja tyylikkäästi. Kaikesta näki, että lavalla on nyt rykmentti ammattimaisia esiintyjiä, ei työhönsä leipääntyneitä ja väsähtäneitä muusikoita. HIMin äijät olivat nimittäin yhtä hymyä koko settinsä ajan ja viihtyivät yleisön lisäksi itsekin selvästi tilanteessa, mikä nostatti atmosfäärin suorastaan liikuttavan positiiviseksi; tämän kirjoittajan vieruskaverit yleisöstä tulivat spontaanisti halailemaan ja kättelemään ja kehumaan vuolaasti keikkaa heti alusta lähtien.

Illan settilista oli HIMin suurimpien hittien ilotulitusta alusta loppuun. Sekaan mahtuivat toki uudelta ”Tears on Tape”-julkaisulta kappaleet ”Into The Night” ja ”Tears on Tape”. Ja täytyy todeta, että niin oli hyvä, sillä illan kuluessa yleisö sai varmasti kuulla juuri ne kappaleet, joita he olivat tulleetkin paikan päälle kuuntelemaan, kuten “The Greatest Lovesongs vol. 666”-levyn klassikkocover ”Wicked Game” ja ” It’s All Tears (Drown In This Love)”, sekä varsinaiselta läpimurtolevyltä ”Razorblade Romance” biisit ”Join Me” sekä ”Right Here In My Arms”. Yleisö palkitsi bändin laulamalla vähintäänkin kaikkien kertosäkeiden mukana, ja kyllä ne laulujen sanat muistuivat omalla kohdallakin mieleen sen enempää pinnistelemättä. Vaikka Club Teatrian akustiikka on tilojen rakenteesta johtuen vähintäänkin haastava teknikoille, olivat soundit silti kohdallaan, ja lavan valaistus oli hillityn tyylikäs, mistä ääni- ja valoteknikoille ansaitut kiitokset. Villeltä ei totuttuun tapaan kovin montaa välispiikkiä herunut tälläkään kertaa, mutta se ei illan hyvää fiilistä laskenut.

Keikan loppupuolella kuultu ”For You” oli ensiesityksessä sitten vuoden 2002, kuten Ville kappaleen aluksi yleisölle totesikin. Täytyy sanoa, että allekirjoittaneelle se oli koko keikan kohokohta, sillä ”Greatest Lovesongs vol. 666” on ehdottomasti ”se” tärkein ja definitiivisin HIM-levy, kuten varmasti monille muillekin bändiä alusta saakka fanittaneille, ja ”For You” on mielestäni ylivoimaisesti kaikkien aikojen paras HIM-kappale. ”In the grace of your love I writhe in pain..”  Siihen ei ole paljon lisättävää.

Pienen hengähdystauon ja raivoisan ”We want more”-huutokuoron jälkeen HIM palasi vielä kerran lavalle, ja lopuksi saatiin kuulla vielä kaksi vanhemman tuotannon viisua, eli ”Death’s Is In Love With Us” ja kauniiksi lopuksi ”When Love And Death Embrace”, joiden aikana hillitty valoshow huipentui näyttäväksi, pienten valosäteiden leikiksi ympäri lavaa. Oma sekä yleisön olotila oli kliseisesti väsynyt mutta onnellinen. Kiitos HIM, ja tulkaa pian uudelleen Ouluun! (TK)

Settilista:
Buried Alive By Love
Rip Out the Wings of a Butterfly
Right Here in My Arms
The Kiss of Dawn
All Lips Go Blue
Join Me in Death
Your Sweet Six Six Six
Passion’s Killing Floor
In Joy and Sorrow
Into the Night
It’s All Tears (Drown in This Love)
Soul on Fire
Wicked Game
Tears on Tape
Poison Girl
For You
The Funeral of Hearts
Encore:
Death Is in Love With Us
When Love and Death Embrace

Kirjoittanut: Petri Klemetti ja Tanja Kyngäs
Kuvat: Tanja Kyngäs