Hellettä ja heviä järvimaisemissa — John Smith Rock Festival osa 1/3

Torstai, helteinen heinäkuu ja yhdeksäs John Smith Rock Festival on valmiina alkamaan!

Toimittajan päivätyöteknisistä syistä ehdin alueelle juuri Painin aloitettua. Eka biisi oli soundeiltaan melkoista puuroa, mutta kyllä tuo tuosta näytti korjaantuvan. Tätgrenin porukan musiikki ei ole ikinä oikein löytänyt paikkaa omilla soittolistoillani, mutta viihdyttävän show’n bändi laittoi pystyyn. Mahtaa olla kuuma tuossa lava-asussa näillä keleillä. Festarikansa vaikutti tässä kohtaa vielä jokseenkin vaisulta ja ikään kuin odottavalta, joka ainakin osin selittynee torstaipäivän ajankohdalla. Ihan mukiinmenevä keikka kuitenkin, ja lavan taakse tuodut screenit ovat hyvä lisä päälavalle antaen artisteille mahdollisuuden visualisoida esityksiä vapaammin kuin aiempina vuosina

Enemy Insiden keikka vaikutti perushyvältä, mutta parin biisin jälkeen oli aika lähteä päälavan edustalle odottamaan Ruotsin proge-suuruus Opethia hyville paikoille.

Opeth oli vimmatun kovassa iskussa, ja settilista helli sekä uuden levyn faneja että vanhemman materiaalin ystäviä. Soundipuoli oli liki täydellinen, ja hyväntuulinen Åkerfeldt jakeli tapansa mukaan elämänviisauksia biisien välissä. Bändin soitto oli vaan niin hemmetin hyvää, ettei voinut kuin nautiskella ja 90-minuuttinen setti jäi tuntumaan lyhyeltä, biiseillä kun tuppaa pituutta riittämään. Mutta ollaanhan kuitenkin festareilla, joten kaikkea ei voi saada. On täysi syy olla tyytyväinen keikkaan!

Iotunnin slotti heti Opethin jälkeen on ehkä hieman epäkiitollinen, kun yhtye luovii myös progressiivisen metallin polkuja. Tiukkaa soittoa ja varsin hyviä biisirakenteita, mutta tunnelma oli tukholmalaisten jäljiltä silminnähden väsähtänyt. Keikka kärsi myös hieman miksauksellisista ongelmista vokaalien ollessa aivan liian kovalla muuhun bändiin nähden, ja päätinkin tässä vaiheessa tunkaista makkaraperunat nenän alle.

Stratovarius sai kunnian kruunata festarien ensimmäisen päivän. ”Speed of Light” – ”Eagleheart” – ”Kiss of Judas” oli melko tymäkkä kolmikko laittaa keikka tulille. Stratovarius on tullut nähtyä kyllästymiseen asti eri festareilla, mutta pimeyden laskeutuessa Peurungalle kokenut keikkajyrä hoiti homman kyllä niin sanotusti maaliin. Soundit kohdallaan ja mieletöntä power metal -iloittelua mahan täydeltä! Ja mitä vielä, pitkästä aikaa ”Destiny”! ”Unbreakable” ja ”Hunting High and Low” yleisön huudatuksineen vielä loppuun ja rock ’n’ roll -bileet torstain osalta alkaa olla taputeltu.