Helloween juhli näyttävästi nelikymppisiään Helsingissä 6.11.2025

Marraskuisen harmaa torstai sai piristyksekseen mittavan annoksen valoa, väriä ja riehakkuutta, kun Helloween saapui juhlimaan 40-vuotista uraansa liki loppuunmyydylle Helsingin jäähallin keikalle. Erityisvieraaksi mukaan oli saanut kunnian tulla Beast in Black, joka soitti kotikentällään lämmittelybändille poikkeuksellisen pitkän 90-minuuttisen keikan. 

Beast in Blackin ponteva poljento lämmitteli yleisön

Suurta suosiota niin kotimaassaan Suomessa kuin ulkomaillakin nauttiva Beast in Black esiintyi itsevarmuutta uhkuen ja silmin nähden mielissään siitä, että yleisö söi bändin kädestä heti alusta alkaen. Harvoin saa todistaa yhtä innostunutta vastaanottoa illan avaajaa kohtaan. Anton Kabasen vuonna 2015 perustama yhtye esiintyi väkevästi. Vahvaääninen Yannis Papadopoulos hoiti nokkamiehen hommat teatraaliseen tyyliinsä eikä antanut pienen verivahingonkaan haitata menoa telottuaan mikrofonilla huulensa.

Basisti Mate Molnarin ja rumpali Atte Palokankaan leveät hymyt kielivät siitä, että miehet nauttivat aidosti työstään. Huomattavasti totisempi oli kitaristi Daniel Freyberg, joka oli hiljattain hypännyt remmiin kesken kiertueen bändistä poistuneen Kasperi Heikkisen tilalle. Crownshiftistä lainatun Freybergin tehtävä ei taatusti ollut helppo. Kun Papadopoulos esitteli hänet, Freyberg päätti luritella pienen improvisoidun soolon. Harmi vain, että kitarasta ei kuulunut yhtään mitään. Tämä herätti hieman kysymyksiä.

Beast in Blackin mahtipontinen diskometalli maittoi monille jäähalliin saapuneille vallan mainiosti, mutta itse olisin kaivannut enemmän vaihtelevuutta ja livesärmää tasaisen täydellisesti eteenpäin jyskyttäneeseen menoon. Eniten hämmensi se, miksi yhtye ei ole palkannut kosketinsoittajaa, kun koskettimet kuitenkin pauhasivat joka kappaleessa erittäin merkittävässä roolissa. Myös valtaosa taustalauluosuuksista tuli selvästi nappia painamalla. Kuulun siihen koulukuntaan, joka toivoisi livekeikkojen olevan kaikilta osin aidosti livenä soitettuja ja laulettuja. 

Kappalelista: 

1. Power of the Beast
2. Hardcore
3. From Hell with Love
4. Blood of a Lion
5. Cry out for a Hero
6. Sweet True Lies
7. Highway to Mars
8. Born Again
9. Moonlight Rendezvous
10. Unlimited Sin
11. Ghost in the Rain
12. Dark New World
13. Enter the Behelit
14. Beast in Black
15. Die by the Blade
16. One Night in Tokyo
17. Blind and Frozen
18. No Surrender

Helloweenin setissä menneisyys ja nykyisyys paiskasivat komeasti kättä

Genrensä uranuurtajiin lukeutuva Saksan power metal -ylpeys Helloween täytti viime vuonna 40 vuotta, ja sitä juhlittiin tällä kiertueella suureellisen show’n ja herkullisen pitkän kappalekavalkadin voimin. Setistä puolet koostui kolmen ensimmäisen levyn materiaalista, loput oli tuoreempaa tuotantoa. Upouudelta “Giants & Monsters” -levyltä mukaan oli valikoitu neljä mainiota kappaletta. Draaman kaari oli onnistuneesti rakennettu. Vanha ja uusi vuorottelivat toimivasti, ja biisidynamiikka oli sopivan vaihtelevaa. Välillä kaahattiin nopeasti, sitten laskettiin kierroksia keskitempoon ja muutaman hetken verran tunnelmoitiin hitaammin. Keikan puolivälin paikkeilla kuultiin Dani Löblen rumpusoolo monine tuttuine huudatuskliseineen.

Keikka polkaistiin vauhtiin sykähdyttävästi “Keeper of the Seven Keys Part II:n” biisillä “March of Time”, jonka jälkeen jatkettiin hivenen yllättävästi “King for a 1000 Years” -järkäleellä. Hiukan tiivistetyn kappaleen liveversionkin kesto keikkui kymmenen minuutin kieppeillä. Lavalla kuultiin illan aikana Helloweenin historian kaikkia kolmea laulajaa. Kitaristi Kai Hansen lauloi “Ride the Skyn” ja “Heavy Metal (Is the Law’n)” ja osoitti kehittyneensä vokalistina melkoisesti yhtyeen alkuajoista. Suurimman osan kappaleista lauloivat Michael Kiske ja Andi Deris duettotyyliin, ja miesten äänet soivat korvia hivelevän komeasti yhteen. Kumpikin esitti myös joitakin oman aikakautensa kappaleita yksin. Molemmat olivat erinomaisen vahvassa iskussa, ja laulusuorituksia oli kautta linjan ilo kuunnella. Tällä keikalla ei tarvinnut jännittää, miten korkeimmat äänet kajahtaisivat tai kuulostaisivatko biisit huomattavan erilaisilta verrattuna levyversioihin vuosien varrella huvenneiden äänivarojen takia. Vokalisteilla näytti myös olevan oikeasti kivaa esiintyä yhdessä, ja pientä hassuttelua sekä nauruun purskahtamisia kesken laulamisenkin nähtiin.

Keikan loppupuolella rauhoituttiin hetkeksi, jolloin Kiske ja Deris asettuivat istumaan rampin etuosaan laulamaan akustispainotteisesti “In the Middle of a Heartbeatin” ja riipaisevan kauniin “A Tale That Wasn´t Rightin”. Kuultiinpa yllättäen myös pätkä The Beatlesin “Let It Be:tä”.  Varsinainen setti huipentui huikeaan “Halloweeniin”, jonka taika ei ollut hälvennyt vajaassa 40 vuodessa lainkaan. Encore koostui kolmesta kokonaisesta kappaleesta ja illan päättäneestä “Keeper of the Seven Keysin” loppuosasta. 

Lava täynnä rautaisia ammattilaisia

7-henkinen kokoonpano soitti tiukasti ja innosti yleisön äänekkäisiin suosionosoituksiin. Kaikilla kolmella kitaristilla oli oma tonttinsa hoidettavana ja toisistaan hyvin poikkeava esiintymistyylinsä. Alkuperäiskitaristi Michael Weikathin olemus oli huolestuttavan kuihtunut, perusilme vakava ja ryhti kumara, mutta soitto kulki moitteettomasti. Toinen alkuperäisjäsen Kai Hansen sen sijaan näytti poikamaisen vekkulilta ja siltä kuin hänellä olisi koko ajan kujeita mielessään.

Kitaristikolmikon nuorin ja trendikkäin ilmestys Sascha Gerstner jäi hahmona melko etäiseksi ja ilmeettömäksi. Hyvin on hänkin kuitenkin paikkansa bändissä lunastanut jo vuodesta 2002. Rumpali Dani Löble on porukan tuorein jäsen, mutta hänenkin takataskuunsa on jo ehtinyt kertyä kunnioitettavat 20 Helloween-vuotta. Löblen tanakka ja rytmisesti tarkka takominen loi vankan pohjan vaativillekin kappaleille. 

Bändin hillittömintä katsottavaa oli loputtoman energinen basisti, niin ikään alkuperäisjäsen, Markus Grosskopf. Mies jaksoi vetää omaa hassuttelushow’taan ihan koko ajan muun muassa nuolemalla bassonvarttaan, haistelemalla nyrpistellen erinäisiä ruumiinosia hinkannutta kättään ja tanssahtelemalla Riverdance-tyyliin. Hänen soitossaan on täysin omanlaisensa, tuhdin läpättävä soundi, joka on olennainen osa Helloweenin persoonallisuutta. 

Loistelias visuaalisuus korosti juhlatunnelmaa

Konsertin visuaalinen puoli oli silkkaa juhlaa niille, jotka kaipaavat näyttävyyttä, säihkettä ja monipuolista grafiikkaa. Lavaa hallitsi valtava videoruutu, jossa tapahtui jatkuvasti jotain. Sille loihdittiin muun muassa komea Helloween-logo, kurpitsojen moninaisia seikkailuita ja futuristinen Tokio kappaleiden teemoja kuvittamaan. Yksi vaikuttavimmista näyistä oli levynkansista tuttu mystinen huppupäinen The Keeper, joka tarinoi muutamaankin otteeseen maagisella äänellään. Lisäksi illan aikana nähtiin muun muassa ilotulitesuihku, lavan edustan täyttäneet tulipatsaat, Andi Derisin käsittelemä liekinheitin, suuri valopylväs akustisessa osiossa, katossa killuva kurpitsailmapallo ja runsaasti konfettia.

Helloweenin monipuolista laatuviihdettä tarjonnut show tuskin jätti kenellekään paikalla olleelle pettymyksen makua suuhun. Ilta sisälsi juuri sopivassa suhteessa nostalgisia, kylmät väreet meille 80-luvun nuorille nostattaneita hetkiä ja raikasta myöhempien vuosikymmenten ilottelua. Yleisön laaja ikäjakauma todisti sen, että uusia faneja hyppää kelkkaan edelleen ja vanhat ovat pysyneet matkassa mukana. Helsingin keikan perusteella ennustan Helloweenille vielä lukuisia menestyksekkäitä vuosia, sillä innostusta ja luomisvoimaa yhtyeellä kyllä tuntuu piisaavan. 

Settlista:

1. March of Time
2. King for a 1000 Years
3. Future World
4. This Is Tokyo
5. We Burn
6. Twilight of the Gods
7. Ride the Sky
8. Into the Sun
9. Hey Lord!
10. Universe (Gravity for Hearts)
11. Hell Was Made in Heaven
12. I Want out
13. In the Middle of a Heartbeat
14. A Tale That Wasn’t Right
15. A Little Is a Little Too Much
16. Heavy Metal (Is the Law)
17. Halloween
18. Eagle Fly Free
19. Power
20. Dr. Stein
21. Keeper of the Seven Keys (pätkä)

Teksti: Eija Virtanen
Kuvat: Tomi Vesaharju