Hellyeah-yhtyeen sateentuoksuisella ”Welcome Home”-albumilla Vinnie Paul viimeistä kertaa

Chad Gray, Tom Maxwell, Christian Brady, Kyle Sanders ja Vinnie Paul (RIP) viimeistä kertaa yhdessä kokonaisella albumilla. Superyhtye Hellyeahin ”Welcome Home” on täällä päättääkseen yhden luvun metallimaailman historiasta. Sateen tuoksu on ilmassa – tervetuloa kotiin.

Kuten aikaisemmatkin Hellyeah-albumit, myös ”Welcome Home” alkaa ryminällä. Symbolistinen ”333” ja verkkaisesti alkava ”Oh My God” ottavat luulot pois epäilijöiltä. ”Welcome Home” on kappale, josta tuli myöhemmin myös levyn nimi sanoitusmietintöjen myötä. Kappaleella oli siis alun perin eri nimi. Edellä mainitut kappaleet olivat myös ensimmäiset singlet levyltä. Näiden lisäksi, tätä kirjoittaessa, myös biisit ”Perfect” ja ”Black Flag Army” ovat saaneet omat sinkkujulkaisunsa.

Hellyeahin biiseistä levystä levyyn joko pitää tai ei. Hyvinkin rauhallinen ja liki balladimainen kappele voi loppua kohden muuttua rankaksi riffiralliksi. Se on osa yhtyeen viehätystä, jota Chad Grayn laulu ja lyriikat tukevat enemmän kuin hyvin. On myös huomattava, että Gray on tuonut mukanaan biiseihin musiikkivideoita ja kansitaidetta myöten paljon symboliikkaa. Tämä tosiaan korostuu levyn kansitaiteessa ja edellämainitussa ”333” -kappaleessa, jonka teema toistuu läpi levyn. Luku 333 on ns. enkelinumero, jonka merkitys vaihtelee ylösnousseiden mestareiden läsnäolosta ja tuesta lähelläsi, totuuden puhumiseen ja individualismin kautta suuren yhteisön muodostamiseen universumissa, tehden siitä paremman paikan kaikille. Tässä bändissä juuri tästä kaikesta on kyse, kun katsoo vähän pintaa syvemmälle.

Levyllä on kuitenkin pari häiritsevää seikkaa. Kun yhtye on kertonut hyvinkin seikkaperäisesti levyn tekemisen vaiheista, Vinnie Paulin merkityksestä yhtyeessä, kansitaiteesta, ensimmäisistä sinkuista, niin mitä merkitystä muilla kappaleilla on? Muutama kappale tuntuu täytebiisiltä, jotka on laitettu mukaan vain, että saadaan täysi albumi, mutta niiden merkitys on hyvin vähäinen, vaikka miten sanoituksia tenttaisi. Esimerkiksi ”I’m the One” ja ”At Wicks End” ovat mallikappaleita tästä. Tämä saattaa toki johtua siitä, että sinkkubiisit nauhoitettiin levylle ensimmäisenä, ja pidemmän tuotantotauon jälkeen loput kappaleet saivat oman muotonsa. Levyä alettiin tehtailla kuitenkin jo vuoden 2017 loppupuolella, ja varmasti välitauko, jossa oltiin ystävän kuoleman jälkeisessä surutilassa, ei helpottanut asiaa.

Toinen häiritsevä seikka on se, että tietämättä, että Vinnie Paul sai rumpuraidat valmiiksi ennen kuolemaansa, osasta kappaleista ei miehen rummutusta tunnista. Ei se tietenkään mitään Pantera-mäiskettä Hellyeah-aikana ole ollutkaan, mutta paikkapaikoin rummut vaan hukkuvat miksaukseen, ja etenkin tällä levyllä niitä kuulisi mielellään jopa hieman painotettuina.

Edesmennyt, legenda ja Panterasta tuttu Vinnie Paul on ollut mukana yhtyeen alkutaipaleelta saakka, ja tämä on siis viimeinen julkaisu (ikinä), missä miehen kannutusta kuullaan. Vinnie sai purkitettua rumpuraidat hieman ennen kuolemaansa kesäkuun 19. päivä 2018. Rest in peace. Jatkossa rumpujen takana nähdään Stone Sourista tuttu Roy Mayorga. Albumia on puolestaan tuotettu yhdessä Kevin Churkon (mm. Five Finger Death Punch, Papa Roach, In This Moment, Disturbed) kanssa.

”Welcome Home”, yhtyeen kuudes pitkäsoitto, nostaa hattua myös alkuaikojen Hellyeah-tuotannolle tarjoten tuttuja elementtejä mm. ”Hellyeah” (2007)- ja ”Stampede” (2010) -levyiltä. Unohtamatta tietenkään myöhempää tuotantoa. Albumi käy kirjaimellisesti tunteisiin jokaisella kuuntelukerralla – etenkin jos Vinnie Paul ihmisenä ja muusikkona oli osana elämää joko Panteran, tai välivaiheiden kautta, päättyen Hellyeahin tuotantoon.

Katkeransuloinen ”Welcome Home” kuulostaa muuten erittäin hyvältä, se on tuttua ja turvallista Hellyeah-superyhtyettä kuulostaen sopivassa määrin tuoreelta ja rikkaalta. Sen kyytiin voi uusikin kuulija hypätä helposti mukaan. Albumi on todellakin yhden aikakauden loppu. Se ei painotu pelkästään Vinnie Paulin muistelemiseen, vaan se on kunnianosoitus rumpalilegendan muistolle, unohtamatta myöskään yhtyeen ystävää ja Vinnie Paulin veljeä, Dimebag Darrellia. Tämä levy saatettiin päätökseen juuri sen takia – se mikä oli aloitettu, oli vietävä loppuun. Vinnien perinnön vuoksi.

8/10


Kappalelista:

1. 333
2. Oh My God
3. Welcome Home
4. I’m the One
5. Black Flag Army
6. At Wicks End
7. Perfect
8. Bury You
9. Boy
10. Skyy and Water
11. Irreplaceable

Hellyeah FB
Hellyeah kotisivut

Kirjoittanut: Jarmo Hänninen

Kommentoi julkaisua